Oletteko saaneet vauvalle jotain molemmilta appivanhemmilta?

Mutta miksi tulevien isovanhempien pitäisi lapselle mitään ostaa? Eikö se ole teidän, vanhempien asia, kustantaa pääsääntöisesti tulevan lapsenne tavarat.

Omat vanhempani ainakin oikein ovat odottaneet, että pääsevät ostamaan jotain lapsenlapselleen. Ja ovat tosi innoissaan kun saavat ostaa rattaat. Myös heidän tuttavapiirissään on paljon sellaisia isovanhempia, jotka ovat ostaneet lapsenlapsilleen tavaroita. Minun mielestäni tämä lapsenlapsille ostaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, niin olen ymmärtänyt.

jatkossakin et äitini kiikuttaa vaatetta/leluja yms minkä ehtii ja miehen vanhemmat ei ole vieläkään onnitellut tulevasta vauvasta.

Ei mikään yllätys, häistämme maksoi äitini osan ja me loput. Appivanhemmat ilmoittivat etteivät osallistu kustannuksiin. (oletus oli että eroamme kuitenkin)

mutta isoihin hankintoihin (mm. vaunut) osallistuivat vain toiset heistä, mikä sekin oli minusta enemmän kuin olisi tarvinnut. En todellakaan olettanut, että toisetkin olisivat sitten hankkineet meille 1000eurolla jotain. Ei ole heidän velvollisuus millään lailla.

Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, onko teillä paljon sisaruksia (heille pitäisi sitten aikanaan myös kustantaa samat jutut), oletteko jo olleet kauan omillanne (yli 25v osaa jo varmasti huolehtia itsestään) ja monesko lapsenlapsi isovanhemmille tämä teidän tulokas on.

Ja mitä tulee ikäkysymykseen... Olemme molemmat yli 30v!

Sekin huono puoli on kun vanhana tekee, että ihmiset olettavat että itse on varaa ostaa aivan kaikki.

Ei meillä ainakaan ole ollut tapana ostaa kuin lahjat merkkinpäivinä ja näistä saamme toki tehdä toivomuksia.

asuvat espanjassa, joten eivät ole vielä edes nähneet kuopustamme, joka on nyt 3,5 vuotias. synttärikortin (ilman rahaa tai lahjaa) ovat kyllä aina lähettäneet. No, eipä mekään ole enää pahemmin muistettu lähetellä valokuvia tms, kun ei lapsi tunnut oikein kiinnostavan. Lapsenlapsia heillä on kokonaiset 2 kpl. Molemmat meiltä, ja lisää ei tule olemaan.

itse hankkia kaikki tarpeellinen ja se mikä tulee muualta on aina mukavaa mutta ei automaattista.

kun " vanhana" saa vasta vauvan kaikki olettaa että kyllä ne voi ostaa ja pärjää omillaan ettei niille mitään tartte hankkia..tai ainakin anoppillani oli sellainen mielikuva. Omat vanhempani ostivat pinnasängyn joka saa jäädä pojalle sitten kun hän saa oman/omia lapsia aikoinaan.

On ihan sama minkäikäinen on saadessaan lapsen niin mielestäni tulisi silti muistaa jotenkin, mutta ei silti voi olettaa että muut ostelevat/järjestävät kaikkea.

Raha-asiat ovat reilassa, mutta silti halusivat näyttää välittämisensä. Paljon on tavaraa, kallista sellaista, vauvalle saatu.



Kyllä meidän tuttavapiirissä vauvaperheet ovat noin yleisesti vanhemmiltaan apua saaneet, tarvittiin sitä tai ei. Tuossa joku kertoi, ettei ole appivanhemmille kuvia lapsesta lähetellyt, koska eivät ole lahjoilla muistaneet. Miksi ihmeessä? Mitä sillä saavuttaa, että laittaa pahan kiertoon? Lähetä vaan niitä kuvia, ehkä isovanhempien sydän sulaa niiden myötä.

ei oikein ole kiinnostusta enää, kun ei isovanhemmat tunnu välittävän ollenkaan. Ei ole kyse niistä lahjoista tai rahoista. Olisi kiva, jos lapset joskus saisivat edes postikortin ulkomailta. Mutta kiinnistusta ei riitä tippaakaan oman anvan ulkmopuolelle. Voi olla, että asia olisi toisin, jos tulla anopilla olisi biologinen side mieheeni. Isä on oma, mutta tuo äiti ei ole. On kyllä kasvattanut ihan pikkuisesta asti, mutta kai se oma lapsettomuus on sitten jättänyt kuitenkin hiukan kylmäksi. Näin ollaan itseksemme täällä päätelty.

No onhan niillä lapsilla edes biologinen ukki. Varatkaapa matka ja lähtekää reissuun. Kyllähän se reissu edes lapsille olisi mieleinen. Jos " mummu" on välinpitämätön, järkkäätte yhteisiä hetkiä ukin kanssa.

Eivät asu kovin hyvin kulkuyhteyksien päässä. Viimeksi kun käytiin esikoisen synnyttyä, jouduttiin vuokraamaan asunto, kun heille ei " mahtunut" . jousuttiin vuokraamaan auto, jotta päästiin lentokentältä paikkakunnalle ja takaisin lentokentälle. ja tietty matkatkaan eivät ole ilmaiset. Joten näillä näkymin päästään sinne, kun lottovoitto joskus tulee. Lainaa on paljon, ja palkat pienet. Joten ei päästä matkustamaan.

Siis tällasta soittorasiaa ja itsetehtyä neuletta. En oo todellakaan pitänyt lukua, kuinka paljon mistäkin on saatu.



Mutta jos joku alkais meille aikuisille ihmisille vaunuja ostamaan, niin voi tavaton, kyllä hävettäisi. Eikä vähiten siksi, että isovanhempien ei pienistä eläkkeistään tarvi meidän elämää kustantaa.

Siltikään kummankaan vanhemmat ei mitään isoa hankkinut. Omien vanhempieni tilanteen ymmärrän: minulla on 5 sisarusta ja vanhemmat ei kovin suurituloisia, velkaa heilläkin jäljellä ihan tarpeeksi. Eli eivät olisi pystyneet jokaiselle uudelle lapsenlapselle antamaan isoa avustusta esim. rattaiden muodossa.



Mutta tavaraa tärkeämpi oli äitini muu suhtautuminen ja apu! Vaikka oma esikoiseni oli hänelle neljäs lapsenlapsi, niin hän oli todella paljon mukana odotuksessa ja osoitti vauvan syntymänkin jälkeen oikeaa kiinnostusta, tarjosi apua, tuli siivoamaan kun en itse siihen pystynyt, laittoi ruokaa, toi leivonnaisia jne. Ja edelleen lapsen kasvaessa ollut aina osallistuva mummo! Samoin isäni oli vauvan synnyttyä heti yhtä paljon mukana kuin esim. ekan lapsenlapsen kohdalla. Ja sama toiminta jatkuu vanhempieni taholta edelleen nyt kun odotan toista. Isovanhemmat lukevat, pesevät kakkapyllyn, syöttävät (siis vauvaa joka syö kiinteitä), pyytävät että me vanhemmat menemme rauhassa vaikka saunaan ja he ottavat lapsen iltatoimet vastuulleen. Totta kai hankkivat myös merkkipäivälahjat, tuovat tuliaisia tullessaan käymään jne. mutta mitään isoa yksittäistä hankintaa eivät tehneet.



Miehen vanhemmat eivät sitten ole samalla tavalla olleet kiinnostuneita, tai ehkä ovat, mutta heille pitäisi kaikki järjestää: lapsi pitäisi viedä heille näytille, meidän vanhempien pitäisi hoitaa hänet siellä (anoppi ei esim. ikinä edes vaippaa vaihtanut!!!), syöttää, lohduttaa jne. eli heille kelpaa vain siisti, juuri syötetty ja kaikin puolin hyväntuulinen vauva/lapsi, joka nätisti leikkii itse ja häntä voi sohvalta ihailla. Lahjoja vain syntymäpäivänä ja jouluna. Ei ikinä mitään muuta, ei edes mitään pientä (tyyliin euron) juttua. Kerran anoppi kertoi katsoneensa kaupassa ihanaa muumikuppia, mutta että ei kuitenkaan ostanut. Jee, tosi siistiä että oli katsonut sitä, kupilla siis olisi ollut hintaa 2,50e. Ja rahasta ei heillä ole kiinni eikä iästä, ovat 10v. nuoremmat kuin mun vanhemmat ja varakkaampia.



Mutta siis minusta on outoa olettaa, että isovanhempien pitäisi rahallisesti panostaa lapsenlapsiin. Läsnäolo on paljon arvokkaampaa!!!

Ovat toki ostelleet vaatteita ja muuta pientä, mutta kyllä kaikki isommat hankinnat ollaan itse tehty. En olisi edes suostunut suurimpia hankintoja ottamaan vastaan.

ovat ostaneet meille todella paljon; kahdet rattaat, molemmille lapsille triptrapit, kaikki ulkoilupuvut vuodesta ja vuodenajasta toiseen (ja saa valita ihan mitä vaan :)), kengät, sukset, kellot ja valtaosan vaatteista ja ison osan leluistakin ja maksaa harrastuksia ja lehtiäkin vielä tilailee. Miehen vanhemmat aika paljon vähemmän. Varakkaita ovat molemmat vanhemmat, mutta enpä ole osannut ajatella, että toistenkin isovanhempien pitäisi ostella samaan tahtiin kuin äitini... hän nyt vaan nauttii shoppailusta. Rakkaita ovat lapsille molemmat isovanhemmat ja päinvastoin!

Lapsi on meidän ja meidän tulee huolehtia että hän saa tarvitsemansa. Isovanhemmat ovat totta kai tuoneet perinteisiä lahjoja ja tuliaisia, vaatteita, leluja yms. mutta emme ole koskaan olettaneet että heidän tulisi ostaa jotain " isompaa" .

Joskus kyllä harmitti, että olisivat edeas hiukan auttaneet. Kaksi seuraavaa lasta saimme kolmikymppisinä, eikä silloinkaan osallistuttu suuresti. Isäni osti silloin vauvalle turvakaukalon, mikä oli tosi kiva juttu. Muutenkin omat vanhempani ovat ostaneet kuitenkin isompia ja tarpeellisimpia asioita. esim. kävelykenkiä, osallistuneet turvavyöistuinten hankintaan ym. kivaa. Appivanhemmiltani tulee yleensä jotain made in hong kong - kamaa. Nyt mieheni veli meni kesällä naimisiin ja appivanhemmat höösäsivät mukana oikein olan takaa. Antoivat mm. 1000¿ rahaa lahjaksi. Vaikka hääpari on jo noin 30v.oli ilmoittanut maksavansa häänsä itse. Odotan sitä, että tämä nuoripari mahdollisesti saa lapsia. Mahtavatko saada ihan erilaisen kohtelun.



Kaikkein tärkeintä lasten kohtelussa on mielestäni se, että kohtelee heitä iästä riippumatta tasa-arvoisesti.