YH:t miten olette kertoneet mielenkiintoiselle

koska jos se on este ei harmita niin paljoa ku että olisi kerennyt jo jonkin verran ihastumaan mieheen ja sit kerron lapsesta ja mies sanoo siinä vaiheessa ei.

Nyt tapasin vähän aikaa sitten miehen, ja jäi vähän ilta kesken ja nyt pitäis treffata. Pelottaa vaan kertoo, jos se on este. Tottaka kerron mahd. pian, mutta en sitä aio ensimmäisenä töksäyttää. Onko paha juttu näin? ap

Heti kun keskustelu rupes syventymään ja huomas et mies on kiinnostunut. Monet tyypit kyllä häippäs samantien melkein(25-30v) mutta sitten kun löytyi tämä ihana helmi jolle 2x5v ja 4v eivät haitanneet,niin siitähän se sitten alkoi. Tosin hänellä itselläänkin oli 2 suht saman ikäistä tytärtä ja oli heidän yksinhuoltaja:) Joten oltiin kohtalotovereita. Nyt tästä tapaamisesta on 4 vuotta,naimisissa vuoden ja ensimmäinen yhteinen mukula tulossa ensi helmikuussa:)

olen kertonut heti. En usko, että mikään oikea voi alkaa niin, ettei kertoisi koko totuutta. Ei kannata ainakaan oikeata suhdetta alkaa kertomatta. Tietystikään itse en ole kertonut sellaisille heti taikka ikinä, joista alunperinkin tiesin tulevan_ei_mitään_vakavampaa. Salailu ei kannata, siinä vain loukkaa itsensä. Rehellisyys on tärkeää.

Yhdelle ainoalle ystävälleni (miehelle) tuntuu olevan asia, jos naisella on lapsia ennestään (onkin yli 40 ja ikisinkku, ihana ihminen kyllä). Kaikkia muita miehiä on kiinnostanut yksinhuoltajissa vain se, että onko heidän lapsilukunsa täynnä.

ei kai mun tarvii ennen sitä ilmoittaa tekstiviestillä, että mulla on lapsi. Kai tää sen verran voi odotaa. Ei olla siis pahemmin keritty tutustuun yhtään vielä. Vaan törmätty toisiimme, ja siitä lähti kiinnostus tapamiseen. ap