Miten Cicero kuuluu ääntää?
Kommentit (10)
eli " kiikeroo" (ensimm. ja viimein. tavu siis pitkinä).
t. FM, latina sivuaineena
Takavokaalin (a, o, u) edessä lausutaan k:na, muuten s:nä. Tai mitä minä mistään italiasta tiedän (paitsi että rintareppu on marsupio :), mutta yleensä jotakuinkin kaikissa ihmisten kielissä.
Ts niinkuin _CH_srles englanniksi.
Latinan ääntämisessä ongelmia tuottavat lähinnä vokaalit. Konsonantit äännetään suunnilleen niin kuin ne on kirjoitettu. Muutamia poikkeuksiakin on. Seuraaviin äänteisiin kannattaa kiinnittää huomiota:
C: ääntyy aina k-äänteenä, eli Cicero äännetään [kikeroo]. Klassisessa latinassa K-kirjainta käytetään harvoin, mutta toisinaan siihenkin törmää, esimerkiksi sanassa Kalendae, joka tarkoittaa kuukauden ensimmäistä päivää.
I: koska latinassa ei ollut eri merkkiä i- ja j-äänteelle (ne alettiin erottaa johdonmukaisesti kirjoituksessa toisistaan vasta 1500-luvulta alkaen), käytettiin j:n merkitsemiseen i-kirjainta. Yleensä j-äänne esiintyy silloin kun sanan tai yhdyssanan jälkiosan alussa i:tä seuraa vokaali. Niinpä latinan Iulius äännetään [julius] ja coniuratio ' salaliitto' puolestaan [konjuuraatioo].
Kahden lyhyen vokaalin välissä i ääntyy suunnilleen [ij], eli peior ' huonompi' ja maior ' suurempi' äännetään [peijor, maijor]. Jos i+vokaali -yhtymän edessä on pitkä vokaali, ääntyy i kuten [j], esim. Maius ' toukokuu' äännetään [maajus].
Joskus harvoin i äännetään [ji], esim inicere ' heittää sisään, pistää johonkin' äännetään [injikere]. Siitä tulee muuten sana iniectio ' ruiske' äänn. [injektioo].
Q: esiintyy vain yhdessä u:n kanssa ja äännetään k-äänteenä, eli quinque ' viisi' äännetään [kviinkve] ja loquor ' (minä) puhun' äännetään [lokvor].
V: roomalaisilla ei ollut erikseen u- ja v-äänteiden kirjainmerkkejä. Kirjoitettaessaan kapiteelikirjaimilla (esimerkiksi piirtokirjoituksissa) he käyttivät ainoastaan V-kirjainta. Musteella kirjoitettaessa saman kirjainmerkin muoto saattoi olla hieman pyöreämpi. Nykyäänkin joissakin latinankielisissä teksteissä käytetään ainoastaan u-kirjainta pienaakkosissa ja V:tä suuraakkosissa, mutta selkeyden vuoksi usein (myös O tempora, o mores -kirjassa) v ja u erotetaan toisistaan, kuten on tehty 1600-luvulta saakka. Siihen asti keskiajalla käyttöön tullut u oli melko epäjohdonmukaisesti vuoroon u-äänteen ja vuoroon v-äänteen merkkinä, kuten v-kirjainkin.
X ja Z äännetään [ks] ja [ts].
PH, TH, CH: lähinnä kreikkalaisissa lainasanoissa alunperin esiintyneistä kirjainyhtymistä ensimmäinen äännetään f-äänteenä (esim. philosophia äännetään [filosofia]), mutta jälkimmäisissä voi kreikkalaisen aspiraation jättää huomiotta ja ääntää sanan theatrum ' teatteri' [teatrum] ja schola ' koulu' [skola].
Vierailija kirjoitti:
Ei uskalla sanoa mitään.
Pelkuri.
Tsitsero
ci, ce = tsi, tse
ca, co, cu, cy = ko, ko, ku, ky
Khaikerou, jenkkityyliin. Usko pois!
ei varma tieto.