Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiongelma vai ongelmaäiti?
26.02.2007 |
Meitä on kaksi lasta, minä ja nuorempi veljeni. En henkilökohtaisesti muista itse koskaan saaneeni vanhemmilta hellyyttä, halauksia, kädestäpitämistä tms. Päin vastoin muistan " selkäsaunat" ja kyyneleet. Ensimmäisen kerran mietin itsemurhaa 8-vuotiaana. Muutin kotoa 14-vuotiaana.
Elämäni on ollut aika rankkaa, olen löytänyt itseni aina suhteista väkivaltaisten luonnehäiriöisten miesten kanssa. Olen kuitenkin selvinnyt. Mutta nyt yhä useammin mieleeni palaa omituinen äitisuhteeni.
Ehkä yhden kerran olen äitiäni halannut, sekin tuntui väkinäiseltä. Isäni kanssa välini on lämpimämmät. Nykyään välimme ovat kuitenkin asialliset äitini kanssa ja tulemme toimeen, kunhan en suututa häntä enkä näytä kiukkuani tai suuttumustani mistään asiasta. Osaan siis jo elää hänen kanssaan mutta nyt kun minulla on omia lapsia on eteeni tullut lisää ongelmia.
Veljeni lapset ovat äidilleni kaikki kaikessa. Mutta jostain syystä minun lapseni saavat osakseen samanlaista kohtelua kuin minäkin pienenä. Äitini haukkuu ja nälvii heitä, niin että lapseni eivät uskalla enää edes puhua mummolleen mitään. Tästä seuraa se, että äitini haukkuu heitä lisää, yksikertaisiksi ja jälkeenjääneiksi jotka eivät saa edes suutaan auki. Lapsiraukat ovat kuin oravanpyörässä, mikään mitä he tekevät tai jättävät tekemättä ei ole mummolle hyvä eikä oikein vaan aina löytyy moitittavaa.
Pahinta on varmasti tämä henkinen väkivalta, mutta kuvassa on myös fyysistä.. Luulin hänen lopettaneen sen, mutta minun silmieni välttäessä hän tekee sitä edelleen. Kerran hän oli vain viisi minuuttia lapseni kanssa kaksin, ja sinä aikana nipisti lapselle veriset kynnen jäljet lantion alueelle. Samoin hän pakkosyöttää lastani, tunkee suuhun väkisin leipää tms vaikka toisen suu on jo ihan täynnä. Luoja tietää mitä kaikkea muuta, josta en tiedä.
Miksi en tee mitään?? Teen minä, sillä tavalla minkä osaan ja mihin kykenen. Välttelen äitiäni, käymme tosi harvoin siellä ja silloin kun käymme, en jätä lapsiani hetkeksikään pois silmieni alta. En voi lakata kokonaan käymästä, sillä isääni haluan tavata ja hän on lapsille ja minulle ainoa isovanhemman malli joka on. Äidilleni en osaa sanoa vastaan, en ole ikinä pystynyt. Minuun on iskostettu se, ettei negatiivisia tunteita saa näyttää eikä äidin mieltä pahoittaa..muutoin hänestä sukeutuu marttyyrikuningatar.
Hmmh.. eksyin kauas aiheestani. Tahdoin vain kirjoittaa siitä, että mistä johtuu että äitini on nykyään kokoajan todella kauhea. Siis ilkeä, kireä, pahalla päällä. Tiuskii, ottaa kaiken itseensä, kuin kävelevä myrskyn merkki? Olisiko hänellä jotain mielenterveysongelmaa vai onko hän vain luonteeltaan.. julma? Olenko ainoa jolla on tämmöinen luuranko kaapissa vai onko teitä muita? Miten tällaisen asian kanssa pitäisi elää ja olla?
Kommentit (14)
Älä vie lapsiasi sinne.
Meilläkään ei ole isovanhemmman mallia, mutta luojan kiitos, jos vaihtoehto olisi tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minä ainakin rakastan lapsiani, ja olen ylpeä että sen osaan tehdä vaikken itse ole sitä mallia koskaan kotoa saanut. Ylpeä olen myöskin siitä että en ole äitini kaltainen, vaikka minusta olisi hyvin sellainen voinut tulla.
Isäni on huomannut myös sen, miten äitini kohtelee minun lapsiani. Kyllä hän yrittää puolustaa heitä, mutta äitini hyökkää sitten myös isäni " kimppuun" .
Ei taida olla toivoa äidin muuttumisesta tai paranemisesta? Tuskinpa hän apua hakee kun ei koe (varmaankaan?) tilaansa mitenkään epänormaaliksi..
Mikä sairaus kakkonen sinun äidilläsi on?
Jos et pysty estämään äitiäsi lyttäämästä lapsiasi lyttyyn henkisesti ja fyysisesti, älä käy enää hänen luonaan. Ei vaikka isäsi kohteleekin lapsia normaalisti.
Sinä traumatisoit lapsesi jos annat heidät kokea tuollaista. Sinä tiedät miten pahalta se tuntuu ja miten pitkälle elämään tuollainen kohtelu lapsena vaikuttaa.
Ota muutama vuosi etäisyyttä ja mieti sitten uudestaan. Jos äitisi ei osaa muuttua, se ei ole sinun lapsiesi ongelma. Pärjäätte paljon paremmin ilman hoin kamalaa isoäitiä..
miksi ajattelet enemmän äitiäsi kuin lapsiasi?
Etkö sä tajua, että nyt omat lapsesi kärsivät niinkuin sinä nuorempana. Älä vie lapsiasi sinne, vaikka siten lapset menettäisivät kaikki isovanhempikontaktit. Parempi olla ilman isovanhempia kuin käydä tuollaisessa paikassa. Hui, herää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi et kutsu isääsi teille kylään? vaikka salaa. silloin lapset saisivat tavata toista isovanhempaa, mutta ei tarvitsisi kärsiä toisesta joka selvästi mielisairas.
Vaan ehkä olen sitten yhtä sokea itselleni kuin oma äitini..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin hänen ongelmansa on liian " avoin sydän" eli hän yrittää auttaa kaikkia, vaikka kukaan ei ole pyytänyt hänen apuaan. Hän puuttuu ihmisten tekemisiin ja vain hänen mielipiteensä ja valintansa ovat niitä oikeita. Jos hänelle tästä asiasta huomauttaa, niin hän alkaa mykkäkoulun ja tulee " katseita" jne. Helpommalla pääsee kun vaan on samaa mieltä, ei kuuntele ja kaikessa mahdollisessa antaa periksi ja tekee kuitenkin itse toisin. Aika tukahduttavaa tuo tosin on. Äitini ei myös osaa halata tai muuten näyttää tykkäämistään. Hänelle tykkäämisen näyttäminen on sitä, että annetaan lahjoja, kalliitakin ilman, että niistä on sovittu tai asianomainen niitä edes tarvitsee.
Isäni myös näkee ongelman ja ei puutu siihen, koska joutuu kuitenkin asumaan äidin kanssa ja ei äiti aina ole rasittava. Siksi isäsi varmaan " sietää" myös sinun äitiäsi.
Minä en katsoisi yhtään tuollaista väkivaltaista käytöstä. Henkistä saatikka fyysistä. Hyvä kun itse olet selvinnyt suht pienillä kolhuilla, ehkä lapsesi eivät selviä. Et mene kylään ja jos haluat tavata isääsi, niin tapaat isääsi ilman äitiä. Aikuinen ihminen voi sanoa toiselle aikuiselle asiasta. Jos hän pillastuu oikein kovasti ja esim. käy sinuun käsiksi, niin sitten ainakin saat hänet hoitoon ja lääkitykselle kun teet rikosilmoituksen. Äärimmäisissä ongelmissa tarvitaan äärimmäisiä keinoja.
Jaksamista!
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että se tuntuu vaikealta. Mutta se on kuitenkin reilua kaikille. Kerro äidillesi miltä sinusta tuntuu hänen käytöksesnä ja selitä, että tästä syystä et halua hänen tapaavan lapsiasi. Äitisi saattaa suuttua, erityisesti jos ei asiaa ymmärrä. Jos hän ei kykene ottamaan palautettasi vastaan ei asialle voi mitään, mutta parhaasi yritit ja voit sitten toimia lastesi edun mukaisesti. Löydätte varmasti jonkin keinon isäsi tavata lapsiasi vaikka teillä kotona.
Itse olen joutunut lapsena ja nuorena toisen isoäitini henkisen väkivallan kohteeksi. Lapsena tätä ei tapahtunut muiden aikuisten seurassa, ainostaan veljeni on ollut paikalla. Kun olin nuori, isoäitini ivasi ja pilkkasi minua avoimesti milloin mistäkin syystä myös muiden aikuisten läsnäollessa. Silloin tuntui tärkeältä kun joku puolusti minua.
On vaikea oikeasti neuvoa jotakuta tällaisen ison ongelman kanssa, mutta sen sanon, että sinun on oivallettava mikä vaikutus isoäidin käytöksellä lapsiisi on. Ja vielä sanon senkin, että puolusta aina lapsiasi. Heille on erittäin tärkeää voida luottaa siihen, ettei äiti jätä heitä oman onnensa nojaan.
Äitisi vointi vaatinee voimia koko perheeltä. Se on tosi rankkaa. Jaksamista ja voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi hän ei ole muille lapsenlapsilleen tuollainen kuin omilleni? Veljeni lapsia kohtaan hän on aivan kuin eri ihminen, rakastava ja suojeleva..
hänella on ongelmia äiti-tytär -suhteen kanssa? Oma tytär on nyt äiti ja se on vaikea paikka? Ja seh saattaa juontaa juurensa mistä tahansa omasta lapsuudesta ja suhteesta omaan äitiin tms. Kuulostaa kyllä, että äidilläsi on jokin todellinen ongelma ja se heijastuu ikävä kyllä lapsiisi. Tarkoitan, että olisiko persoonallisuushäiriötä tms? Miksi hän käyttäytyy niin rajusti, vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa on jotain joka riepoo häntä todella. Älä vie lastasi sinne enää koskaan, ole niin kiltti jooko.
Vierailija:
hänella on ongelmia äiti-tytär -suhteen kanssa? Oma tytär on nyt äiti ja se on vaikea paikka? Ja seh saattaa juontaa juurensa mistä tahansa omasta lapsuudesta ja suhteesta omaan äitiin tms. Kuulostaa kyllä, että äidilläsi on jokin todellinen ongelma ja se heijastuu ikävä kyllä lapsiisi. Tarkoitan, että olisiko persoonallisuushäiriötä tms? Miksi hän käyttäytyy niin rajusti, vaikea sanoa.
Alue: Aihe vapaa
Mun äitini on vähän (tai aika paljonkin) tuollainen kuin kuvailit ja hän on sairas. Joskus on paremmassa kunnossa ja silloin käymme useammin, mutta en anna hänen päästä käsiksi lapsiini " pintaa" syvemmältä. Oletko puhunut asiasta isäsi kanssa? Onko hän huomannut mitään, vai onko käytösmalli jo niin luuytimessä, että hänkään ei siihen osaa reagoida?