Siis oletteko tosiaan sitä mieltä, että lapsettomuusongelmat eivät ole OIKEITA ongelmia??

100 vuoden päästä jo varmasti joka 3. pari kärsii tästä. Loppu laskenta on siis ihmisrodulle alkanut. Ja niinkuin joku jo sanoi, luonto ei valikoi.

jos joku kuolee niin takaisin ei saa, se on musta suurempi ongelma.

Mutta mikä on OIKEA ongelma? Ongelmia ja suruja on pieniä ja suuria, ei niitä voi kylläkään vertailla kuin ihminen itse. Voin sanoa, että lapsettomuus on minulle isompi ongelma kuin jokin toinen elämässäni sattunut asia, mutta ulkopuolinen tuskin pystyy minun kokemuksiani vertailemaan.

Mulla tällä hetkellä ongelmana, mitä laitan ulos päälle, kun välillä sataa ja välillä on helle.

Menetys se on siinä missä mikä tahansa muukin. Ja voin kertoa ettei minun kohdallani tilanne muuttunut eikä muutukaan. Olen pysyvästi lapseton. Enkä tosiaan ole ainoa!

Mutta lapsettomuuteen on ratkaisuja: hoidot, adoptio, sijaisvanhemmuus...

Kuolemaan oikein ei ratkaisuja löydy.

Toiselle ystävälleni oli ongelma kun lapsi sairastui sydämmen vajaatoimintaan. Ongelmat ovat erilaisia eri tilanteissa oleville.



terveisin yksi jolla on ongelman se, että ei osaa päättää tulevan asunnon lattia väriä

ja subjektiivisesti se on varmasti kova juttu. Mutta globaalisti ja objektiivisesti katsoen ei niin suuri ja kova asia kuitenkaan.

johtuipa suru sitten mistä tahansa. Miksi juuri lapsettomuutta on kiellettyä surra?

Itseäni on lähinnä ärsyttänyt sen tarpeeton korostaminen. Esim työpaikalle kun joku tuo vauvan näytille, yksi painuu ovet paukkuen toiseen huoneeseen itkemään kun ei voi itse saada lasta. Totta kai se sattuu, mutta pitääkö käyttäytyä kuin murrosikäinen? Samalla logiikalla vanhempansa vaikka auto-onnettomuudessa menettänyt voisi osoittaa mieltään jokaiselle ihmiselle, jolla on vanhemmat elossa. Se on niin väärin kun ei itsellä ole.



Se on niin väärin, että yhdellä ei tässä maailmassa ole kotia, toinen on leski, kolmas istuu pyörätuolissa ja neljännellä ei lasta. Ongelmat ovat raskaita kantaa, mutta yksi ongelma ei ole ylitse muiden. Jokaisella on ristinsä kannettavanaan.

Olen täysin tyytyväinen elämääni mieheni lasten kokoaikaisena äitipuolena. Elämä voi yllättää niin monella tavalla. Jos jää suremaan liian pitkäksi aikaa lapsettomuuttaan, voi moni tilaisuus mennä ohi.

Ne ovat ihmisen olemassaolon kannalta ratkaisevia kuitenkin. Ihmisellä on lajina vietti lisääntyä - jos sitä viettiä ei pääse toteuttamaan, ihminen lajikehityksen kannalta ei pääse toteuttamaan hänelle asetettua elämäntehtävää. Joten oikeastaan lapsettomuusongelmat ovat jopa suurempia ongelmia kuin jonkun kuolema, poislukien oman lapsen kuolema (puolison voi aina etsiä uuden).



Näin siis ihan raa' asti ajatellen.



Ja kyllä, minusta lapsettomuusongelmat ovat henkisesti nykypäivänä yksi suurimmista ongelmista. Ne aiheuttavat ihmisille riittämättömyyden ja kykenemättömyyden tunteita, eikä niitä välttämättä pysty korjaamaan. Koska nykyisin saadaan lähes kaikki mitä halutaan, lapsettomuus voi olla jopa ensimmäinen kerta kun kohtaa jotain suurta, jota ei oikeasti voi saada millään keinolla.



Ja tämän aika kliinisen paasauksen jälkeen vielä sanottakoon että olen hyvin läheltä seurannut ystäväni lapsettomuushoitoja, jotka ovat päättymässä tuloksettomina. Olen hänen puolestaan hyvin pahoillani :( Ja olen todellakin sitä mieltä, että ne ovat ihan oikeita ongelmia, ja se joka väittää etteivät ole, on kyllä aivan käsittämättömän tunteeton ihmiskivi.

tietenkin niin tekevät KAIKKI muutkin...

niin ei voi kun ihmetellä huuli pyöreänä. Samaa kuullut monelta muultakin.

lapset on lahja tai lainaa, ei mikään oikeus

Itse tunnen yhden jolle tilanne kävi niin ylivoimaiseksi, että se näkyi käytöksessä. Sen sijaan tunnen hyvin monia aikusia ja siten käyttäytyviä lapsettomia ihmisiä.

Joten oikeastaan lapsettomuusongelmat ovat jopa suurempia ongelmia kuin jonkun kuolema, poislukien oman lapsen kuolema (puolison voi aina etsiä uuden).



Tuo ylläoleva on niin paskaa. Minä olen vierestä seurannut kun läheiseni itkee menehtynyttä miestään ja kaksi lasta isäänsä. Senkin paska!!! Että voit edes lapsettomuutta siihen tuskaan verrata. Uutta isää ei voi enää saada. Ei isää eikä äitiä voi korvata.

Haukkusi olivat täysin aiheettomat. Luepas uudelleen.

Ne ovat ihmisen olemassaolon kannalta ratkaisevia kuitenkin. Ihmisellä on lajina vietti lisääntyä - jos sitä viettiä ei pääse toteuttamaan, ihminen lajikehityksen kannalta ei pääse toteuttamaan hänelle asetettua elämäntehtävää. Joten oikeastaan lapsettomuusongelmat ovat jopa suurempia ongelmia kuin jonkun kuolema, poislukien oman lapsen kuolema (puolison voi aina etsiä uuden).

Näin siis ihan raa' asti ajatellen.

Ihan varmasti jokaiselle on henkilökohtainen suuri tragedia, kun puoliso ja isä kuolee enkä todellakaan vähättele sitä.

Lajikehityksen kannalta

kuten tossa kappaleessa puhuin, se on kuitenkin oikeastaan pienempi ongelma kuin lapsettomuus.

Ja tämä vertaus ylipäänsä vain siksi että joku ekalla sivulla ilmoitti että jonkun kuolema on suurempi ongelma kuin lapsettomuus. No, ehkä on, ehkä ei.

t: " senkin paska"

...ongelmia vaikeusjärjestykseen. Lapsettomuus on todellinen ongelma, turha lapsellisten toitottaa lapsellisille, että " älkää murehtiko"

Entäs lapsettomat, jotka katsovat oikeudekseen loukata muita koska he eivät itse voi saada lasta? Onko sinusta oikein suuttua _avoimesti_ ihmiselle, joka on tehnyt niin suuren vääryyden, että on mennyt hankkimaan lapsen, vaikkei työkaveri voi lasta saada?



Puhua kannattaa huolistaan ja katkeruutta voi ja saa tuntea mistä vastoinkäymisestä vaan, mutta silti voisi odottaa normaaleja käytöstapoja aikuiselta ihmiseltä.



Olen kokenut isoja vaikeuksia elämässäni ja tuntenut paljon katkeruutta ja vihaa, mutta ei tulisi mieleenkään loukata ystäviä, sukulaisia tai työtovereita sen vuoksi tai yrittää vahingoitaa heidän onneaan siksi, etten voi saavuttaa samaa.



Mikä lapsettomuudesta tekee niin kuningasongelman, että sen perusteella muiden loukkaaminen on sallittua?



(Itselläni kaksi lapsettomuudesta kärsivää ystävää, joten itse ongelmaa en vähättele lainkaan ja olen vama, että iso osa lapsettomuudesta kärsiviä on ihan täysijärkisiä ihmisiä. Mutta kun toistuu kerta toisensa perään, pistää miettimään).