Lue keskustelun säännöt.
G: Onko teillä puhuttavaa anoppinne kanssa? Mistä puhutte?
17.08.2006 |
Mun anoppi on aivan eri maailmasta. On todella mukava, mutta meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukulaiset. Hän asuu maalla pienessä kunnassa ja on hyvin syrjäänvetäytyvä, käytännössä hänen elämässään on vaan " se mikä ikkunasta näkyy" . Suuri juttu on, jos lähikaupassa aletaan myydä toisenlaista makkaraa kuin ennen tai jos naapuri vaihtaa autoa. Minä taas asun kaupungissa ja teen kahta eri työtä, seuraan mielelläni maailman tapahtumia ja juttelen kaikennäköistä niistä.
Tuntuu ettei oikein ole yhteistä puhuttavaa... No, onneksi nykyisin vaitiolokin sujuu ihan hyvin, mutta olisi ihan kiva kuulla hänen mielipiteitäänkin joihinkin asioihin.
Onko kaikilla muilla aina puhuttavaa anopin kanssa?
Kommentit (12)
puhutaan kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttuja). Mulla onkin todella ihana anoppi (vaikka hänkin asuu omakotitalossa maaseudulla, voitko ap kuvitella ;D).
Itsekin toivoisin asuvani ennen pitkää :)
ap
ollaan niin erilaisia ja hän on lisäksi samaa ikäluokkaa kuin mun mummo. Puhun vaan pintatasolla, siis mitä ruokaa ostettaisiin jne.. Miehellekin olen sanonut, ettei äitinsä oikeastaan tunne mua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala hössö se anoppi. Jos erehtyy jostakin vähänkään vakavammasta asiasta puhumaan, niin alkaa hirveä hössötys ja vouhotus. Ei sitä jaksa. Juttelen sitten vaan lapsista ja lasten kuulumisista, tosin vain positiivisia asioita, koska mitään negatiivista juttu anoppi ei kestä.
Meillä vähän vastaava tilanne, paitsi että minun anoppini ei ole edes mikään mukava tyyppi, vaan oikeastaan aika epäkohtelias ja tympeä. Tähän kun lisää sen, ettei ole ikinä käynyt kodin ulkopuolella töissä, hänellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita, ei tykkää vieraista eikä juhlista (edes perhepiirissä)... niin yhtälö on aika onneton.
Itse kun olen korkeasti koulutettu, työssäkäyvä, harrastava, ystäviä omaava ja muutenkin seurallinen tapaus...
Puhuttavaa ei siis ole. Enkä enää jaksa siitä stressata. Ollaan hiljaa vaan, aika vaivautunuttahan se on, mutta minkäs teet. Lapsen takia käyn anoppilassa, jos olisimme jääneet lapsettomiksi, niin mua ei saisi sinne kirveelläkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terveydentila, miesystävät, työn raskaus, miesystävät, ankea lapsuus, miesystävät... Muistaa joskus kysyä lapsenlapsensa kuulumisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi on siis alle 50-v., ei siis mikään vanha ja seniili... Eikä laita edes ruokaa eikä leivo, joten ei voi edes reseptejä vaihdella ;)
Olen NIIN kade teille, joilla on lämpimät välit anoppien kanssa!
Soitellaan useamman kerran viikossa, ellei sitten nähdä. Meillä on hyvin läheiset välit, toivottavasti voi tulevaisuudessa olla samanlainen anoppi miniöilleni (tai vävyilleni, pojat kun ovat vielä niin pieniä, ettei sitä ikinä tiedä mihinkä suuntaan kallistuvat...)
Nykyään on niin pahasti alkohlisoitunut eukko, että ei pysty tuottamaan edes järjellisiä lauseita.