Lue keskustelun säännöt.
Kun aina puhutaan, ettei kannata heti erota yms...
10.08.2006 |
Toisaalta vois ajatella, että kerran täällä vaan eletään. Mitäs jos on ihastunut esim. työkaveriinsa ja silmäpeliä on ollut jo parisen vuotta. Nyt toinen osapuoli eronnut ihan virallisesti ja itsekin ollut tylsässä liitossa useamman vuoden, kuitenkin ilman suurempia varsinaisia ongelmia. Eli tähän asti on hokenut itselleen mantraa, että arki astuu joka parisuhteeseen ja sitoutuminen kannattaa ja muista mikä on tärkeää ja plää plää.
Mitäs jos vanhana kaduttaa, ettei aloittanut suhdetta ihastuksensa kanssa ja jättänyt tylsää aviomiestään? Onko se toisaalta väärin, jos antaa tunteidensa viedä, vaikka olisikin lapsia?
Kommentit (3)
Jos ajattelee, että kerran vaan eletään, ja kaikki pitää kokea, niin sitten on parempi jättää perhe perustamatta. Voi juosta kukasta kukkaan ja etsiä aina vain parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en vain jaksa enään.
Nyt kun ajattelen niin en usko että jaksaisin katsoa kun lapset kärsivät jos tulee ero.
Kun on perheen perustanut, ei ole enää pelkkää Minää, on ME, se meidän yhteinen perhe, yhteinen juttu. Jos jätät perheesi jonkun hetkellisen itsekkään oikkusi takia, lapsesi tuskin kiittävät äitiä/isiä siitä että " kerranhan täällä vain eletään" sai äidin/isän lähtemään ja hylkäämään perheen. Lapsille perhe on maailmankaikkeus, ja kun sieltä jompi kumpi vanhempi lähtee, se maailmankaikkeus menee pirstaleiksi.