Lue keskustelun säännöt.
Lapsi syöksyi tuuletusikkunasta maahan
04.08.2006 |
Lapsi syöksyi tuuletusikkunasta maahan4.8.2006 07:00
Ville Honkonen Vuoden ja neljän kuukauden ikäinen poikalapsi putosi eilen alkuillasta ikkunasta pihalle Kaakkurissa Oulussa. Lapsi selvisi putoamisesta hengissä, mutta hänen vammansa ovat erittäin vakavat.
Onnettomuus sattui puoli kuuden aikaan illalla.
- Olimme sisällä ja parvekkeen ovi oli auki, kun yläkerrasta alkoi kuulua huutoa, eräs talon asukas kertoi IS:lle.
- Naisääni huusi, että soita ambulanssi. Menin parvekkeelle katsomaan, mitä on tapahtunut. Lapsi oli maassa nurmikolla. Tapahtumapaikalle oli kokoontunut muutama lapsi läheiseltä leikkipaikalta.
Paikalle saapui nopeasti ambulanssi, pari paloautoa ja myös poliisipartio.
Asukkaan mukaan lapsen nuoret vanhemmat olivat selvästi järkyttyneitä.
Poliisin mukaan onnettomuudella ei ollut silminnäkijöitä.
- Näyttää siltä, että on vietetty normaalisti aikaa kotona ja yhtäkkiä on huomattu lapsi kadonneeksi, kertoi ylikonstaapeli Heikki Järvi Oulun poliisista.
- Rikosta emme epäile. Asunnossa vietettiin aivan normaalia perhe-elämää, eikä siellä nautittu tapahtuma-aikaan esimerkiksi alkoholia.
IS:n tietojen mukaan ikkunasta pudonnut poika on vähän yli parikymppisten vanhempiensa ainoa lapsi.
Kommentit (49)
luettavaa jotkut viestit tässä ketjussa.
Ei voi kuin itkeä ihmisten julmuutta repostella tällaisella asialla pönkittäen omaa -ilmeisen heikkoa- itsetuntoaan :´(
Voimia vanhemmille ja enkeleitä pikkuisen vierelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun näitä Kaakkurin taloja katsoo, niin uusia kuin vähän vanhempia, kaikki kerrostalot näyttäisivät kyllä olevan sitä ikäluokkaa, että niissä on ikkunat joiden tuuletusluukuissa on topparit jotta ikkunan saa vain raolleen....
Joten se siitä NUORTEN vanhempien vastuuttomuudesta. Todennäköisesti huolellisempia vanhempia kuin moni meistä vanhemmista ja " viisammista" ja nimenomaan siksi, että ympäristö syyllistää nuoria vanhempia lakkaamatta.
Nuo kyseessä olevat " nuoret vanhemmat" ovat nimittäin 25-vuotiaita, ja minun mielestäni aika normi-ikäisiä tuon ikäisen lapsen vanhemmiksi...
Mistä sitä tietää vaikka se olisikin joku av-mamma jolle noin on käynyt...aatelkaa se voi osua myös teidän kohdallenne silloin kun vähiten odotatte...!!! Huuuuuu!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija:
Mitä jos itse olet tehnyt kaikkesi, mutta silti onnettomuus tapahtuu ja kaiken murheen keskellä huomaat, että
keskustellaankin lähinnä siitä, voitaisiinko sinut leimata vastuuttomaksi tai huonoksi vanhemmaksi.
Miettikääpä itsenne tähän tilanteeseen: Olette tehneet kaiken mitä vain tulette ajatelleeksi ehkäistäksenne onnettomuudet, ja silti jotain sattuu. Sitten täällä av:lla tai muualla retostellaan sillä, miten äärimmäisen vähän sinä välität kalleimpasi elämästä. Olisithan nimittäin AINA voinut suojella lastasi VIELÄ PAREMMIN ja olit ääliö ja lapsesi pitäisi ottaa huostaan, koska et tehnyt niin!!!!!
Anteeksi vain mammat, mutta absoluuttista turvallisuutta ei ole. Elämä on riski, vaikka parhaamme yritämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka joku kuinka yrittäis syyllistää. Sit jos tiedät itsekin, että " ajellaanhan me silloin tällöin ilman turvavyöta" " saahan se lapsi olla yksin parvekkeella" tmv. Ja jotain tapahtuu, niin silloin sinun kuuluukin syyllistyä.
Oli aihetta tai ei. Toiset syyllistyvät enemmän, toiset vähemmän.
Ja jos vähääkään herkempää ihmistä syyllistää, niin itsesyytökset ovat tuhannesti kamalammat - oli aihetta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en sanoisi, että " hyvä kun jäi henkiin" .. jos vammat ovat erittäin vakavat, niinkuin kerrottiin, olisi ehkä ollut parempi kuolla. SIIS JOS--vammautui todella vakavasti maahansyöksyssä, eikä elämästä ole enää jäljellä muuta kuin esim. sänkyyn jääminen.
ja vanhemmilla on syytä tuntea syyllisyyttä ja kunnolla.
on pieniä lapsia, kyllä pitää pitää huoli siitä, että koti on laitettu TURVALLISEKSI.
sen verran täytyy ajatella ja pitää lapsistaan huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ette osaa tuntea empatiaa joutumatta rämpimään elämän pohjamutia läpi itse.
ehkä pääsi ensimmäistä kertaa juuri nyt kiipeämään ja vanhemmat eivät osanneet arvata. Kyseessähän oli ensimmäinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa 1v 4kk iässä yhtäkkiä keksiä, miten otetaan tuoli/ jakkara, siirretään se ikkunan eteen ja kiivetään tms.
totttakai kaikki yrittää ennakolta ehkästä vaarat, mutta elämä on vaarallista, sori vaan
yhteisön silmissä huonon äidin/isän leimaa, vaikka itse sisäisesti tietäisikin tehneensä kaikkensa mitä nyt tehtävissä on. Yhdistettynä vielä lapsen vammautumiseen tai kuolemaan, niin ainakain itsestä tuntuu kohtuuttomalta taakalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsen vanhemmat oli NUORIA! Luki jo lehden etusivulla ja samaa painotettiin jutussa!
Jutun kirjoitta on varmasti 43vuotias yksinään eläjä!
Voimia perheelle jota kohtasi tämä hirveä onnettomuus!
Ihmiset ovat raakoja. Meilläkin on käynyt lasten kanssa vahinkoja, ONNEKSI ei mitään noin vakavaa! Mutta pahempaakin olisi voinut sattua. Esimerkiksi kerran alle 1-vuotias konttasi ulos talosta ja oli mennyt ojaan. Itse en edes tiennyt oven olleen auki, mutta naapuri oli sen jättänyt raolleen tuodessaan marjoja. Toisella kertaa 2-vuotias sai sakset käteen, mutta onneksi vahinkoa ei ehtinyt sattua. Ja ihan varmasti olemme vanhempia, jotka huolehtivat lapsistaan. Silti arvasin, että jotkut ihmiset ajattelivat meistä, ettemme välitä lapsistamme, kun ne pääsevät tuolla tavalla ulos karkaamaan...
Mutta kokemuksesta tiedän, ettei kaikkea hoksaa. Se on yksi hetki vain, kun lapsi ylettyy johonkin sellaiseen paikkaan, minne ei ole aiemmin yltänyt. Joitain asioita ei edes aikuisen silmin ja mielin voi huomata, mitkä voivat olla lapselle mielenkiintoisia. Usein koti on se paikka, missä onnettomuuksia tapahtuu, sillä koti edustaa turvallisuutta ja siellä silmät usein sokaistuu vaarallisista jutuista. Muualla ollaan sitten valppaampia, kun ympäristö on outo. Vai väittääkö joku kyttäävänsä kotona samalla tavalla lapsen selän takana kuin kodin ulkopuolella? Kyllä mä ainakin kotona irtaannun tekemään kotitöitä luottaen siihen, että lapset ovat turvassa.
Minusta muuten on keskusteltu ja väitelty mitä kukin voi tahollaan tehdä ettei vastaavaa sattuisi omalla kohdalla. Jos sen tulkitsee syyttämiseksi, niin on ehkä syytä mennä itseensä.
Tuskin kukaan on eri mieltä siitä mitä kuuluu vanhempien vastuuseen, kodin on oltava lapsiturvallien ja asioiden ennakointi kuuluu siihen. Ei saa jättää leikki-ikäisen ulottuville tulitikkuja vain siksi ettei ole tullut mieleenkään että hän voisi ne ottaa ja kokeilla. Turha ne on sitten piilottaa, kun talo on palanut.
www. kotitapaturma. fi sivuilta löytyy tietoja tapaturmista ja niiden ehkäisystä. On mm ladattavia oppaita, mm opas lapsen turvallinen elämänpiiri. Yksi kuvista on kuinka taapero kiipeää pöytää pitkin kohti avoinaista ikkunaa.
Minusta jokaisen vanhemman tulee lukea vastaavat oppaat ja käydä oma koti läpi, ei tarvitse jälkikäteen murehtia, kun tuo ei tullut mieleen. Sitten jos jotain sattuu voi olla levollisin mielin että itse oli tehnyt kaikkensa.
t. 7, 11, 21, 26
Vahinkoja voi sattua silti.
Ennakointi on hyvä, tärkeä ja hieno asia, mutta kaikkea sekään ei pelasta.
Mikä ihme siinä on niin hankala ymmärtää? Etenkin tässä tapauksessa kun taustoja ei tiedetä.
Todellakin tuonikäiset juuri oppivat kiipeämistä. Meidän 1,5 v on oppinut viimeisten kuukausien aikana aivan yllättäen esimerkiksi kiipeämään pöydälle pienen jakkaran avulla. Pihalla kipusi yksi päivä aidan yli äkkiarvaamatta.
Me asumme rivarissa maan tasalla, mutta mummola on kolmoskerroksessa kerrostalossa. Se on 50-lukuinen talo vielä, jossa on ihanat leveät ikkunalaudat, joille pääsee helposti kiipeämään. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun sydän on noussut kurkkuun, kun olen huomannut ettei lasta ole näköpiirissä... 150 neliön mummolassa kun on yhteensä noin 15 ikkunaa ja kivitalossa on kesäisin aina kuuma, niin räppänät on auki joka puolelta. Vanhassa talossa myös ovien kahvat ovat löystyneet niin, että 1,5 v voi saada auki jonkun oven, jonka takana ikkuna on auki. Yhtään ei voi siis päästää näköpiiristä, jos haluaa olla todellakin fiksu vanhempi ja ennen kaikkea varjella lapsensa henkeä.
Eli missä menee hysteerikon ja " fiksun vanhemman" raja?
Eikö jakeluun mene, että KAIKKEA ei voi ennakoida? Ei edes niitä ns. itsestäänselvyyksiä.
Kyseiset vanhemmat ovat voineet ennakoida kaikkea muuta, mutta juuri tämä asia unohtui syystä tai toisesta. Ja se koitui kalliiksi :( Vahinkoja sattuu eikä niille voi mitään.
Ikkuna on voinut olla auki ihan pienen hetken, taapero on voinut keksiä miten lukko avataan jne.
Täällä on niin helppo sanoa että " olisi pitänyt" .