Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MÄÄÄ HALUUUUN KANS... Kun toisillakin on. *kiukuttelen*
29.06.2006 |
Jos mun kaveri saa työpaikan, jo kolmannen. Saa heti kun haluaa vaan yrittää.
Onko minulla oikeus katkaista välejä häneen? Olenhan minä työtön jo toista vuotta putkeen.. En ole työpaikkaa saanut vaikka olen aktiivisesti yrittänyt.
Sii täytyyhän kaverini ymmärtää minua kun kiukuttelen, minua satuttaa kun hän sai töitä ja minä en. Täytyyhän hänen ymmärtää etten onnittele? Täytyyhän hänen ymmärtää etten halua kuulla hänen työasioistaan mitään? Täytyyhän hänen ymmärtää etten käy hänen luonaan puoleen vuoteen kun sulattelen asiaa, että hän sai töitä ja minä en...? Täytyyhän hänen ymmärtää kun toivon hänelle potkuja?
Entä jos toinen kaverini ostaa uuden auton.. Voi että, olen kateellinen. En halua nähdä häntä ja hänen autoaan. Katkaisen välit.
Kait hänkin ymmärtää? ja on valmis jatkamaan ystävyyttä, kunhan minäkin saan töitä ja ostan uuden auton..
Käyttäydynkö muka huonosti ja lapsellisesti? KYLLÄ.
Mutta, entä, jos minä saan vauvan? Toisen vauvan ja kolmannenkin...? Enhtä kun tilanne on toisin päin? Kyseessä vaan lapset. Kyllä minun täytyy ymmärtää samoja, edellä mainittuja tilanteita. Ymmärtää kuinka minulle ollaan kateellisia, toivotaan keskenmenoa, ei onnitella, ei tulla käymään, ei haluta nähdä masua, ei tulla katsomaan vauvaa.. ei haluta kuulla koko raskaudesta tai synnytyksestä..
Minun on oltava valmis kuuntelemaan haukkuja, jotka johtuvat kateudesta.. Minun on jaksettava olla ystävä ja jatkaa ystävyyttä normaalisti vaikka vuosien tauon jälkeen kun toinenkin on saanut haluamansa.
MIKSI??
Miten tää on mennyt siihen, että me, jotka saamme lapsia, joudumme tyyliin pahoittelemaan hedelmällisyyttämme..?
En oikeasti ole työtön enkä autoton. Enkä ole kateellinen toisten omaisuudesta tai muusta.. Edellämainitut asiat olivat vain esimerkkejä.
Minä en suostu pahoittelemaan sitä, että minulla on monta lasta, ja että olen TAAS raskaana. Minä olen onnellinen lapsistani.
Valitettavasti ystäväpiiriini kuuluu niitä, joiden mielestä en saisi lapsia tehdä enempää, en ainakaan ennen kuin hekin ovat saaneet edes esikoisensa. (minä varmaan vienkin jaossa olevat vauvat toisten nenän edestä...?)'
huh, kyllä helpotti.
ps. teksti on provosoivasti kirjoitettu harmistuksissani. tuntui vaan niin pahalta kun juuri sain kuulla ystävältäni, että: " toivottavasti saat keskenmenon, jotta säkin oppisit elämästä jotain, sulle kun kaikki on niin helppoo"
Kommentit (27)
" Kiitos onnitteluista. Tuntuu tosi pahalle että toivot vauvamme kuolevan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
" Kait nyt täytyy sitten onnitella. Et onneks olkoon. Taas kerran. Sulla sitten aina lykästää."Hitto kun en tiedä mitä vastaisin.. vai vastaisinko ollenkaan. Oliko tuossa rivien välissä anteeksipyyntöä?
ap
Itsekin jonkinsortin lapsettomuuskriisin kokeneena (14 kk yritystä) ymmärrän kyllä, miten voi tuntua siltä, että kaikki ympärillä tulevat raskaaksi. Ihan kuin ne veisivät mun vauvani. En kyllä tuollaista lausahdusta suustani päästänyt, tunnustan kyllä, että pimeimpinä hetkinä ajattelin jotain tuonsuuntaista.
Itsekin olen pitkän lapsettomuuskriisin kokenut, koeputkihommilla lapsi on nyt, ja olen parasta aikaa menossa uusiin hoitoihin, jotta saisimme toisen lapsen. MUTTA, en ymmärrä sitä että toisille pitää toivoa pahaa, vaikka oma tilanne olisikin ihan suoraan helvetistä ja toinen onnistuu asioissa helpommin.
Itse olen koittanu myötäelää koko ystäväpiirini useat (8 lasta viime vuonna, ainakin 4 tänä vuonna) raskaudet, synnytykset ja koliikit omasta tilanteesta ja käynnissä olleista hoidoista (joiden tulos on äärimmäisen epävarmaa) huolimatta. Kummiksikin minua on pyydetty ja onnellinen olen noista ihanista kummilapsista, joilla elämä on minua siunannut.
Ystäväsi on ajattelematon. Ymmärrän, että pahoitit mielesi. Toivottavasti ajan myötä te molemmat rauhoitutte ja voitte jutella asiasta.
Onnea raskauteesi.
Aivan samoin sanoin siis.
Vastaus takaisin oli: " Et sitten ajattele, kuinka pahalta musta tuntuu kun sä oot TAAS raskaana, mut kuten sanoin: ONNEA, ja en oikeesti toivo vauvallenne mitään pahaa. Sanat vain tuli suustani kun olin niin pettynyt. "
Eli näin. Onneksi sentään ei oikeasti toivo pahaa. En kyllä olisi ikinä ystävästäni sitä oikeasti uskonutkaan. Ei hän ole paha ihminen.
Toivon että me päästään joskus tän yli. Nyt vaan mulla on todella loukattu olo. Ja uskon että menee varmasti kuukausi ennen kuin voin tämän jälkeen suhtautua häneen neutraalisti.
Tulen illalla taas lukemaan vastauksianne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolminkertaisena....
Itsekään en uskaltanut sanoa vastaavassa tilanteessa kaverilleni olevani raskaana ja asia tuli ilmi vasta, kun vauva oli 1-vuotias. Välimme katkesivat.
Tiesin " ystäväni" olevan minulle kaikesta kade, enkä halunnut mitään ilkeitä ajatuksia(kaan) itseäni kohtaan raskaana ollessani. Taikauskoista, ehkä, mutta siltä minusta silloin tuntui.
Kohta saan yli 5 vuoden lapsen toivomisen jälkeen adoptiolapsen. Silti en oo ikinä sanonut mitään tuollaista kenellekään. minusta lapsettomuus ei oikeuta tuollaiseen, vaikka itsestä tuntuisikin pahalta. Kateutta olen kyllä tuntenut toisten vauvoista ja lapsista, mutten enää pariin kolmeen vuoteen.
Olen kyllä oppinut, että ihmiset saattavat olla tosi töykeitä ja typeriä lapsetonta kohtaan. Se lasten saaminen on monille niin itsestäänselvää, että ei ilmeisesti osata ajatella, että se ei niin vaan onnistu kaikilta.
Minua ei töissä onnitelleet, kun kerroin siellä adoptiolapsen nimeämisestä... Miksei? Olin itse tosi onnellinen... Osa oli se näköisiä kuin olisin kertonut suru-uutisen. Kuitenkin meille nimettiin pieni söpö vauva, jota on toivottu kauan. Yksi ainoastaan ilahtui normaalisti, samaan tapaan kuin raskausuutisesta tai kun vauva on syntynyt. Kaikki tiesivät odotuksestani etukäteen, joten yllätysmomentti ei selitä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI minun silti ole vaikea ymmärtää lapsettoman tuskaa. Onhan se nyt hiukan eri asia saada lapsi tai uusi auto. Sympätiat kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Ei teillä silti ole oikeutta toivoa toiselle pahaa ainakaan ääneen.
Jotenki tuntuu et tollanen yks puolinen ystävyys on nykyisin valloillaan, ja ollaan kateellisia jos mistäkin asiasta. Pitäis oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä jo on. Monet asettaa kamalia tavotteita elämälleen ja sit pettyvät kun eivät onnistu niitä saavuttamaan ja kateuttaan purkavat pettymyksensä toisiin ihmisiin. Toivottavasti tuo " ystäväsi" edes jossain vaiheessa tajuaa miten kamalan asian on suustaan päästänyt ja tulisi pyytämään anteeksi. Onnea vielä kerran tulevasta vauvasta koko sinun perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se ikävä kyllä monesti on, olen sen itsekin monesti huomannut.
Nyt minä olen se, joka laittaa välit poikki.
En aio ottaa yhteyttä, en ennen kuin hän itse ottaa ensin ja pyytää sydämen pohjastaan asti anteeksi.
Äsken tuli ihan itku kun mietin mitä hän sanoi. Odotan lastani nyt rv 15+ ja olisi ihan kamalaa jos vauvalleni sattuisi jotain.
En ymmärrä, kuinka hän saattoi sanoa jotain noin kamalaa.
ap (nyt en enää ole kiukkuinen, vaan itkuinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennenkuin kaverisi töksäytti tuon kamalan lauseen suustaan? Tarkoitan, että jos kaverisi on vaikka juuri kertonut keskenmenosta tai vaikeuksista saada lapsi, niin et kai heti seuraavaksi mene hehkuttamaan omaa odotuksen onneasi... tuollaisessa tilanteessa ymmärtäisin jos kaverisi hermostuisi. Ei tietenkään pidä pahoitella omaa hedelmällisyyttään, mutta hienotunteisuutta, hienotunteisuutta.... En itsekään hehkuta vakkarityöpaikkaani työttömyydestä kärsivälle ystävälleni. Jos siis on ystävä, niin on hienotunteinen toisen tunteille ja vaikka sitten pitää onnensa omana tietonaan niinä hetkinä kun toisella elämä potkii päähän.
Olimme kahvittelemassa. Puhelimme niitä näitä kuulumisista, ystäväni kertoi kesälomasuunnitelmiaan (mökkeilyä, rentoutumista, saunomista ja lavatansseja)
Kysyi sitten mitä meidän kesään.. milloin miehelläni alkaa loma jne..
vastasin, että " nooh.. mitäs me, miehen loma alkaa 2 viikon päästä. Ekalle lomapäivälle on menoa, muuten ei olla suunniteltu."
Ystäväni kysyi että mitä menoa.
Vastasin " lapset viedään ensin aamulla mummolaan hoitoon ja me suunnistamme miehen kanssa naapurikaupunkiin rakenneultraan. Meille syntyy 4. lapsi loppuvuodesta)
Tähän tuli perään ystäväni kommentti. Nousi pöydästä, otti käsilaukkunsa, käveli ulos autoonsa ja kaasutti pois. Mä jäin suu auki ikkunaan katsomaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kuulostaa todella kummalta, ihan kuin se olisi häneltä pois jotenkin, jos sinä saat lapsia, eikä mistään " kerskailusta" ollut kysymys
t: 8
Minä en edes sinuna AP huolisi kaveriltasi anteeksi pyyntöä, enkä haluaisi nähdä koko akkaa kuuna päivänä, niin törkeä tuo kommentti oli.
Miten joku voi toivoa kaverinsa lapsen kuolemaa? En käsitä. Älä ole asen luuskan kanssa enää missään tekemisissä. Itse en voisi ikinä antaa tuollaista kommenttia anteeksi, EN KOSKAAN!
Mun olisi tosi vaikea antaa anteeksi, missään tilanteessa.
Raskaana on vielä tosi herkkänä. Pelkää, että jopa sanat voivat jotain aiheuttaa.
olevan jonkinlainen oikeuttava tekijä, mitä kummallisempaa käyttäytymiseen. Tuntuu kuin, koko maailma pitäisi kohdata mahdollisen lapsettomuuden kautta. Mitään ei saisi kommentoida, mutta kommentoimattakaan ei saisi olla. Välillä tuntuu, että lapsettomat asettuvat kriisinsä kanssa kaikkien yläpuolelle. Vain kokemalla lapsettomuuden, voi ymmärtää ja oppia elämästä jotakin.
En halua vähätellä lapsettmuutta. Lähes kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen tiedän asiasta edes jotain. Kuitenkaan en halua vähätellä muiden elämää ja elämänkokemusta, vaikka he eivät lapsettomuudesta olisi kärsineet. Minä koin vertaistuen aikoinani välillä aika ahdistavana. Tuntui kuin lapsettomat olisivat välillä liittoutuneet koko muuta maailmaa vastaan.
Koittakaa nyt ymmärtää, ettei muita välttämättä kiinnosta teidän hedelmällisyytenne tai hedelmättömyytenne. Pitäisikö muka pomppia riemusta ja laulaa hoosiannaa joka kerta, kun joku onnistuu raskautumaan? Minä ainakin näen raskautumisen sen verta arkipäiväisenä ilmiönä, etten jaksa siihen kovinkaan paljon kiinnittää huomiota. En ole mitenkään ylitsevuotavan onnellinen tai surullinen siitä. Big deal... Mutta tietysti on näitä marttyyrimammoja, jotka haluavat, että koko lähipiiri palvoo heitä koko raskausajan ja tietysti synnytyksen jälkeenkin. No, ei onnistu. Oman raskauden sentään osasin ottaa ihan asiallisesti.
Vierailija:
Koittakaa nyt ymmärtää, ettei muita välttämättä kiinnosta teidän hedelmällisyytenne tai hedelmättömyytenne. Pitäisikö muka pomppia riemusta ja laulaa hoosiannaa joka kerta, kun joku onnistuu raskautumaan? Minä ainakin näen raskautumisen sen verta arkipäiväisenä ilmiönä, etten jaksa siihen kovinkaan paljon kiinnittää huomiota. En ole mitenkään ylitsevuotavan onnellinen tai surullinen siitä. Big deal... Mutta tietysti on näitä marttyyrimammoja, jotka haluavat, että koko lähipiiri palvoo heitä koko raskausajan ja tietysti synnytyksen jälkeenkin. No, ei onnistu. Oman raskauden sentään osasin ottaa ihan asiallisesti.
Alue: Aihe vapaa
" Kait nyt täytyy sitten onnitella. Et onneks olkoon. Taas kerran. Sulla sitten aina lykästää."
Hitto kun en tiedä mitä vastaisin.. vai vastaisinko ollenkaan. Oliko tuossa rivien välissä anteeksipyyntöä?
ap