Lue keskustelun säännöt.
Onko lihavuuden taustalla aina jotakin henkistä tms. ? (ov)
16.08.2006 |
Tuossa Oprahissa väitettiin niin. Minä myönnän, olen lihava, mutta se johtuu siitä, että syön liikaa. Ei ole masennusta, koti- ja työasiat hyvin, avioliitto sujuu jne.
Minä ainakin rakastan sipsejä ja kaikkea herkkua, pienestä pitäen olen tykännyt.
Lihavuuteni johtuu siis siitä, että syön liikaa kulutukseen nähden. Haluaisin olla laihempi, totta kai, mutta jos se olisi helppoa, niin ei maailmassa lihavia olisi.
Kommentteja?
Kommentit (9)
joillekin ehkä helpompaa syytellä olosuhteita, kun ottaa vastuuta omista ratkaisuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PCO, monirakkulaiset munasarjat. Se aiheuttaa ylipainoa, turvotusta ja mielialan vaihteluita. En nyt muista tarkemmin mitä kaikkea tuo aiheuttaa. Siskoni on reilusti ylipainoinen. Mutta suurin syy hänen ylipainoonsa on mies joka kielloista huolimatta ostaa päivittäin kaikenmaailman herkkuja ja jättää niitä pitkin pöytiä lojumaan. Vaatisi aikamoista itsekuria olla niitä syömättä kun niitä on oikeasti joka puolella; kaapit täynnä ja pöydillä loput kun ei mahdu kaappiin. Itse en tuollaista toimintaa kyllä tässä talossa hyväksyisi, mutta siskoni on liian kiltti - ja herkkusuu... :/ Mua ei siskoni ylipaino muuten haittaa mutta pelkään hänen terveytensä puolesta. Itsekin olen lievästi ylipainoinen vaikka en niin paljon herkkuja syökään.
oireilee, sekä huonoista tavoista. Mies palkitsee itseään herkuilla, se tarttuu, että omasta vuosien varrella syntyneestä tottumuksesta makeaan.
ollut jo yli kymmenen vuotta lääkitys, joka lihottaa. Se ei siis lisää ruokahalua, eikä kyse ole mielialalääkkeestä. Mutta olen tahtomattani lihava. Kaikki ihmiset siis eivät ole lihavia sen takia, että olisivat mielenvikaisia. Idioottimaista edes kuvitella niin. Oletko ap itse päästäsi vialla? Vai muuten vaan tyhmä?
Nyt tosin yritän jälleen kerran ottaa itseäni sniskasta kiinni, ja opetella elämään normaalisti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin ruoka kuuluu iloon ja suruun eli kun juhlitaan, niin syödään ja kun ottaa päähän, niin syödään. Tämä tulee perhetaustastani, minä vaan en ole osannut hillitä samoin kuin muut.
Toiseksi olen aina ollut pullukka on kun olen miettinyt asiaa, niin jotenkin mulle on varmaan kehittynyt sellainen " pullea identiteetti" . Siis kun lapsesta asti on hoettu, että kiloja on muutama liikaa ja olet pullukampi kuin muut, niin olen alkanut itsekin uskoa siihen. Tähän ovat vaikuttaneet yhtä lailla vanhempani kuin kouluterveydenhoitaja. Jälkeenpäin kuvista katsoen olen nimittäin teini-ikäisenä aivan normaalikokoinen, vaikka en olekaan samanlainen tikkujalka kuin kaverini.
Kolmanneksi kotonani ei harrastettu liikuntaa, eikä mua ohjattu liikunnallisiin harrastuksiin. Lukiossa olin aidosti ihmeissäni kun tajusin, että monet tytöt käyvät viikottain jumpissa yms. Se ei ole ollut lähipiirissäni tapana. Harrastukseni on ollut partio ja vastaavat järjestöjutut. Minulla ei ole siis polttavaa tarvetta liikkua ja lähtemiseen on kova kynnys.
En nähnyt Oprahia, mutta olen siis sitä mieltä, että taustalla on jonkinlainen syömishäiriö ja henkinen puoli. Vaikka olen tasapainoinen ja monin tavoin " normaali" , niin joku henkinen juttu tässä varmasti taustalla on.
Aloin lihoa lapsena, kun minua kiusattiin koulussa ujouteni vuoksi. Teini-ikäisenä aloin laihduttaa, ja dieettasinkin monet vuodet. Sittemmin olen jojoillut. Paasto- ja mässäilykauteni vaihtelevat sen mukaan, miten minulla menee elämässä tunnetasolla. En osaa suhtautua ruokaan normaalisti.
Ehkä on niitäkin, jotka lihovat, koska pitävät lihottavasta ruoasta, en tiedä. Mutta uskon, että meitä tunteiden turruttajia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin siis lihavuudesta, mihin ei liity lääkitystä/sairautta.
Ap
häiriöstä, jos syömällä lihoo hurjasti eli vaikkapa yli 20 kiloa.