Eikö kaksosten äiti saa sanoa, että on väsynyt?

Niin kuin ei saa sanoa yhden lapsenkaan äidit, keisarinleikatut, imettämättömät, ei-kestoilijat, purkkiruokaa tarjoavat, terveiden lasten äidit, eivätkä oikeastaan minkäänlaiset äidit, koska äiti jaksaa aina, muuten ei ole äiti eikä mikään!

mulla oli aikoinaan 2 lasta 1.5 vuoden ikäerolla, jaksoin. Jos mulla olis tän viimosen kaltaisia kaksi yhtäaikaa, en jaksais. Lapset on niiiiin erilaisia.

mutta erehdyppä sanomaan kuinka loistavasti jaksat ja kuinka ihanaa on olla kaksosten äiti. Se se vasta synti on...

koskaan ei saa sanoa, miltä TODELLA tuntuu. Jos on väsynyt ja arki tuntuu raksaalta, olet laiska ja saamaton. Jos taas asiat sujuu hyvin ja arki on onnellista ja tasapainoista, valehtelet kuitenkin. Kannattaa aina vain ympäripyöreästi sanoa, että onhan tämä välillä rankkaa, mutta kuitenkin pääasiassa ihanaa ja lapset ova suloisia (kun ne nukkuu).

huonot puolet, mutta myös omat HYVÄT puolensa.

että parempi olla hiljaa ja purra hammasta. Räjähtelen sitten väsymyksestäni kotona, yksin. Olen tosin viime aikoina miettinyt, että jospa pyrkisin psykologin puheille. Voisi auttaa, kun saisi puhua ihan ulkopuoliselle ihmiselle.



t. 2-vuotiaiden, uhmaikäisten, vilkkaiden kaksosten äiti

Varsinkin miehen sukulaiset toitottaa koko ajan, miten helppoa mulla nyt on kun lapset päälle 1-vuotiaita, kun niistä on seuraa toisilleen. (turha ehkä mainita, että eivät ole koskaan tarjoutuneet lastenhoitoavuksi).



Nooh...nämä päälle 1-vuotiaat ovat tosi vilkkaita. Ulkona ei voi olla yksin heidän kanssaan missään muualla kuin visusti aidatuilla alueilla, kotona levittävät lelut ja kaikki käsiinsä saamansa esineet, ruoat, shampoot pitkin asuntoa, heittelevät ruokalautaset lattialle, sitä ennen ovat tyhjentäneet maidot lautaselle, uittavat esineitä vessanpöntössä, vääntelevät hellan nappuloita, koska osaavat irroittaa hellansuojuksen jne. Joo, seuraa on ehkä toisilleen, mutta mun kaikki aika menee jälkien korjaamiseen. ENkä todellakaan ole mikään siivousfriikki. Sen ajan mitä sotkemiselta jää, niin voi kiipeillä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin tai tapella samoista leluista.



Mulla on siis tosi helppoa, eikä ole syytä valittaa ;-)!

" joka tuutista tulee, että siinä se menee kaksi kuin yksi jne. Ja kun lapset kasvaa, niin niistä on seuraa toisilleen"



Kannattaa myöntää itselleen ainakin että on väsynyt, siitä on sitten parempi lähteä sitä tilannetta kohti että jaksaa paremmin. Kyllä sinulla sitten on helpompaa kun lapset tuosta vielä kasvaa isommaksi. Mutta niin on kaikilla kun lapset kasvaa.



Miltä tämä sitten kuulostaa, jos noita em. lauseita ei saa sanoa ;)

Sinulla on tosi raskasta kaksosten kanssa, kaikki tulee kaksinkertaisena, uhmat, hammaskivut, itkut :D

No onhan noista varmaan sit tuplailokin kun hyvä päivä tulee :D

Itselläni myös 4-vuotiaat tuplat enkä voi sanoa, että tämä nyt niin paljon olisi helpottanut alkuajoista... Toki ovat nyt omatoimisia ja itsenäisiä, vaippoja ei ole jne. MUTTA: ne TAPPELUT JA RIITELYT!!! Minäkin kuvittelin, että jooo-oh alkavat hyvin leikkimään yhdessä ja saan itse vain olla. PAH! Jatkuvasti joudun väliin menemään. Kiusaavat toinen toistaan ja meteli on aivan KAMALA!



Asiaa ei helpota lainkaan sekään, että ovat niin kovasti eriluonteisia. Eivät pidä mistään samoista jutuista. Toinen on ulkoilmaihminen ja toinen rääkyy ulkona. Toinen on sisäkissa ja toinen on mankumassa ulos. Miten mä repeäisinkään kahdeksi?



Onko tuttua kellekään?

Pistä vessan ja suihkun oviin hakaset ihan ovien yläosiin. Samaten joihinkin kaapinoviin esim siivouskaappi jossa on myrkkyjä.



Hommaa lautaset, joissa on imukuppi pohjassa niin ne saa pöytään kiinni. Anna sinä mukista juotavaa äläkä anna avokuppeja sotkettavaksi. Tai sitten hommaat imunokkamukit, joista ei saa kaatamalla mitään ulos.



Käytä päätäsi ja tee kodista turvallinen ja sellainen ettei kaikki jutut ole kiellettyjä. Nyt on aika laittaa koti uuteen uskoon kun lapset liikkuu ja tutkii paikkoja liiankin tarkasti. Ota esim. laatikoista ja lasiovista nupit pois, etteivät voi aukoa kiellettyjä laatikoita ja kaappeja. Aikuinen saa kyllä nuo ovet ja laatikot sormivoimilla auki mutta lapset ei. Ei ole hyvä, jos jokaisesta asiasta pitää kieltää. Koti täytyy tehdä tässä elämänvaiheessa sen mukaiseksi että lapsella on turvallista. Tuo pöntölle pääsy ei sitä ole. Mitä jos toinen tipahtaa sinne pääedellä ja jää kiinni ja sinä et siivouksiltasi sitä kuule. Ei hyvin käy.

joiden mielestä tupla-arki on varmasti ihan hirveää ja " kyllä teillä on varmaan rankkaa" ja " miten te jaksatte" " ja ihan miehesikö kanssa kahdestaa olette selvinneet" ;). Ihmiset on niin erilaisia. Mulle eräs 25-v- kaksosten isä tokaisi, että " nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa" . Voimia ap:lle ja ihan oikeasti 2 ei mene siinä kuin yksi, mutta kyllä se ihan varmasti pian helpottaa. t. kaksosten äiti, jolla vasta kaikki edessä...

Nokkamukista tosiaan lirittävät maitoa lautaselle ja muulle. Meillä on myös imunokkamukeja, mutta niiden peseminen on hankalampaa, joten sorrun monesti noiden tavallisten käyttöön. Kumpi sitten onkaan työläämpää, imunokkamukin pesu vai jälkien siivoaminen :-)?



kemikaalit ym ovat turvallisessa paikassa, mutta joskus kylppärin ovi unohtuu minulta tai mieheltäni auki. Suihkun lattialla saattaa olla shampoopullo, jonka sitten levittelevät ympäriinsä. Eli pääsääntöisesti on aika turvallista, mutta emme ole täydellisiä, ja silloin tällöin joku kielletty esine unohtuu väärään paikkaan.

.. Ja oon alkanu myötäileen et on rankkaa, ei jaksa, kerron kaikkia horror- tarinoita miten lapset vaihdattaa neljät vaipat tunnissa, miten ne huutaa vuoronperään, yhtäaikaa..



Kun mun PITÄÄ olla väsyny! Miten mää muka jaksan tehä kotitöitä, käydä kuntosalilla? Mää oon alkanu selittään miten nukun päikkäreitä ja miten meillä on pieni kina " kaamee riita" . Kun sitä ihmiset haluaa kuulla!

Todellisuudessa meillä on kivaa kotona, kuumeillaan lisää vauvoja, jne.

mulla on kaksoset sekä heillä pienemmät sisarukset parin vuoden ikäerolla ja voin sanoa että kaksosen riitely on ihan erilaista ja paljon rasittavampaa kuin eri-ikäsisten sisarusten. Vähintään kerran viikossa huokaan miehelle että miksi noi kaks ei voinut syntyä vaikka vuoden ikäerolla ;)



Tsemppiä ap:lle! Pain vaihe on siine 4-5v mutta onneksi kouluiässä riitelykin alkaa helpotaa.

Sulla on siellä tuplaonni!!!! Ole onnellinen,nainen!

Ei siinä paskavaipat, yöheräilyt ja uhmailut tunnu missään.

Yhtä ruusunpunaista auvoa koko elämä! ;o)

Ja välillä on raskasta, ku hoitoapuja ei oo vanhemmilta tai appivanhemmilta juuri herunut. Joskus oon vieny hoitoon ku on ollu ihan pakko jonnekin mennä! Mut mun mielestä (mitä oon kavereiden muksuja kattonu) kaksosten kanssa on helpompaa kuin pienellä ikäerolla olevat sisarukset (ikäero 1-vuotta). Tarkoitan tällä esim. jos vauvaa imettää, tää yksi vuotias ehtii moneen paikkaan, mutta kaksoset kehittyy samaan tahtiin. Ja lapset on erilaisia, toiset vilkkaanpia ja toiset rauhallisempia!

Tuo riitely nimittäin... Omat muksuni ovat nyt sen 4,5 v ja jatkuvasti ottavat yhteen:(. Ei sitä voi kukaan tajuta miten rasittavaa se on!!! Kyllä vauvat olivatkin helppoja kun olivat vielä pieniä. Ihan totta! Vaikka pitikin valvoa öitä jne. Ja tämä kysymystulva mikä näiltä tämän ikäisiltä tulee ja vielä tuplaten! Jatkuvasti " äitii, äiti, äiti äitiiiiiiiii!" :DDD

Se on nimittäin itseaiheutettu onnettomuus, mitäs läksit lapsia tekemään, on se kumma kun tollaset laiskat ja saamattomat tyypit alkaa lapsia laittaan, kun ei kerran jaksa niiden kanssa olla. PITÄÄ JAKSAA TAI ON PASKA ÄITI, jonka lapset pitäis huostaanottaa.

sitten jotain pientä positiivistakin tuplatappeluista PLIIS ;). Nimimerkillä hoen mantraa " älkää kasvako, älkää kasvako..." ;)...

t sen juuri noin, että nostan itseäni jalustalle, koska minulla nyt vaan sattuu olemaan kaksi samaan aikaan syntynyttä lasta. Juuri siksi kysyin, eikö kaksosten äiti saa olla väsynyt. Ei ikinä ole väheksynyt eri aikaan syntyneiden lasten äitien väsymystä!