Lasten harrastukset: noudattaako kukaan vielä tätä vanhaa ohjetta, joilla perhetyttöjä ja -poikia on kasvatettu?

ja muiden pillin mukaan pomppivia perhetyttöjä ja -poikia.



Itse ovat saaneet valita harrastuksiaan mielenkiinnon mukaan. Ei ole kivaa maksaa harrastuksesta, josta eivät oikeasti pidä ja sitten maksaa aikuisena terapiaa, kun vanhemmat pakottivat soittamaan viulua/tanssimaan balettia tms.

Moni soitto- ja urheiluharrastus vaatii jo yksistään niin paljon aikaa (monta menoa viikossa), että olisi kohtuutonta vaatia lasta ottamaan sen lisäksi joku toinen harrastus.

Ja en minä itseäni kovin tahdottomaksi koe, vaikka pitikin harrastaa sekä itseilmaisua että urheilua. Itse kuitenkin saa tietysti valita tarkemmin, sekä urheilussa että itseilmaisussa valinnanvaraa riittää.

Ap

Vierailija:

Moni soitto- ja urheiluharrastus vaatii jo yksistään niin paljon aikaa (monta menoa viikossa), että olisi kohtuutonta vaatia lasta ottamaan sen lisäksi joku toinen harrastus.

urheilua, ja usein joukkueurheilua, jos yksilöurheilua, niin sitten partiota siihen lisäksi.

Meillä siis pojat käyvät soittotunneilla, urheiluharjoituksissa ja partiossa tai seurakunnassa. Myönnettäköön että jos haluaa jossakin päästä pitkälle, niin se vie aika lailla aikaa, mutta " kevyempiäkin" vaihtoehtoja on saatavilla. Esim soittotunnit työväenopistossa ovat hinnaltaan ja ajan kannalta deullisempi vaihtoehto.

Meillä esikoinen on keskittynyt soittoon, hän on musiikkiopistossa, jossa on viikossa soittotunti, teoriatunti ja yhteissoittotunti, ja lisäksi pitää vielä harjoitella joka päivä. Urheilua harrastetaan sitten kerran viikossa seurassa ja lenkkeilyä itsekseen ehkä joka toinen päivä. " Kolmas sektori" on seurakunnan biljardikerho.

Toka on keskittynyt liikuntapuoleen, hän on taitoluistelija joka harjoittelee jäällä neljästi viikossa ja oheisharjoituksissa (liikuntaa ja notkeutta) kaksi kertaa. Lisäksi hän soittaa kansalaisopistossa pelimanniviulua yhtenä päivänä viikossa (ja harjoittelee kotona joskus ja jouluna) ja käy seurakunnan järjestämässä nikkarointikerhossa.

Kolmas on sen verran nuori ettei ole vielä löytänyt sitä ominta alaansa. Hän soittaa nokkahuilua, kay urheilukoulua ja partiota. Kaikkia se kerta viikossa.

Harrastusten tarkoitushan on paitsi se että lapsi saa kehittää kykyjään, myös se että hän pysyy koko ajan ohjatun toiminnan ja kontrollin piirissä. En itse ainakaan missään nimessä halua että heillä on aikaa luuhata epämääräisten kaverien kanssa iltoja kaupungilla, kyllä sen tietää mitä siitä seuraa... (vielä tiedoksi että me emme ollenkaan hyväksy alkoholin käyttöä emmekä esiaviollista seksiä).

milloin lapset saavat leikkiä?

että eiväthän ne lapset kovin pitkään leiki muutenkaan.

Alakoulun muutamalla ensimmäisellä luokalla voivat vielä leikkiä, mutta silloinhan koulupäivät ovat lyhyitä eikä läksyihinkään juuri mene aikaa, joten leikkiaikaakin jää hyvin harrastuksista huolimatta.

Mutta kyllä se niin menee että viimeistään viidennellä - kuudennella aletaan enimmäkseen vain luuhata, jauhaa seksistä ja kokeilla erilaisia päihteitä ja muita extremelajeja kuten sotkemista, rikkomista ja näpistelyä. Siinä vaiheessa pitää ehdottomasti olla jo jotain mielekkäämpää tekemistä johon on kasvettu ja opittu jo aikaisemmin!

Sitten kouluiässä vähän vanhempana (ehkä 4-5 luokka) lapsi voisi jo itse vapaammin valita harrastuksiaan.

Liian montaa harrastusta en pidä järkevänä. Max 2 harrastusta ja niin että kertoja tulee 2-4 viikossa.

Vierailija:

milloin lapset saavat leikkiä?

Jalkapalloharkat ma, ke ja pe ja päälle turnaukset ja pelit.



Jääkiekkoharkat myös 3krt/viikko ja siihenkin vielä pelit ja turnaukset päälle.



Salibandya pelaa tarvittaessa eli vanhan joukkueensa apuna, jos/kun tarvitaan.



Miten tämän koululaisen elämään vielä mahtuisi jokin soitto/partio/vpk ym harrastus ???

olen että lapset saavat harrastaa sitten kun siihen syntyy mielenkiinto ja halu ihan itseltään.

Ihan hyvä periaate. Ajattelin lähinnä muistuttaa, että mielenkiinto ei ehkä herää mihinkään sellaiseen, josta ei ole koskaan kuullutkaan. Meillä ei juurikaan kannustettu harrastuksiin ja myöhemmällä iällä kun huomasin kaikki vaihtoehdot, joita olisi ollut, minua harmitti kovasti. Eli kerrothan kuitenkin mahdollisuuksista

...lapsen kiinnostuksia kuunnellaan ja lahjakkuuksia tarkkaillaan. Liikuntaan kannustetaan eniten, koska se lisää terveyttä ja hyvinvointia niin selkeästi.



Vanhempi tyttäremme menee kolmannelle. Hän soittaa huilua ja tanssii harrastuksenomaisesti. Saattaa aloittaa 4H-kerhon. Huilu ja tanssi kerran viikossa, kuten myös kerho. Soittoa on tietty harjoiteltava joka päivä.



Ekalle menevä poika pelaa kesät jalkkista, talvet jääkiekkoa ja soittaa pianoa seurakunnalla. Yleisurheilu kiinnostaa myös ja voi olla, että jalkkis vaihtuu ensi kesänä yleisurheilukouluun.



Pikkutyttömme käy äidin kanssa muskarissa ja seurakunnan avoimessa kerhossa. Katsotaan liikuntaharrastusta, kunhan täyttää kolme.

Ja kyllä oli raskasta! Muistan senkin, kuinka aina oli nälkä kun piti suoraan koulusta lähteä harrastamaan. Kaikki harrastukset loppuivatkin kuin kanan lento kun tulin murrosikään. Eli ei samaa omille lapsille.

mutta jos lapsi on koulussa ja ip-hoidossa, niin vähän turhan pitkiksi päivät venyy, jos jo 7v menee sitten siihen itseilmaisun harrastukseen klo 17 jälken illalla

Mitenkäs sitten maaseudulla asuvien lasten kehityksen laita on? Ei ole sirkuskouluja, ei balettia, ei näytelmäkerhoja, ei tennistä... Usein on yksi joukkuelaji urheilussa, mitä harrastaa kesällä ja toinen mitä talvella. Ja seurakunnan kerhot ala-aste ikäisille.



Musiikkia voi harrastaa vain musiikkiopistossa, eikä sinne pääse kuin pääsykokeiden kautta. Näin ollen ns. lahjattomat jää siitäkin osattomaksi.



Ja kuitenkin ihan fiksuja nuoria kasvaa? Miten tämä voi olla mahdollista?

tuskin tytär olisi muskaria oppinut rakastamaan jos olisin heti kahden kerran jälkeen sanonut että ei tarvi mennä kun kerta et tykkää



eli vanhempien tulee kannustaa harrastamaan ja tuo ohjenuora on aluksi hyvä, taiteellista, liikunnallista jne että lapsi löytää itsensä



ja jos takkuaa lukuvuoden harrastuksen jälkeen niin vaihtoon!



näitä harrastuksia muuten katsotaan myöhemmin esim pääsykokeissa, työhaastatteluissa, treffeillä....

ilman muuta kuljetaan, käydään, katsellaan ja tutustutaan eri lajeihin ja harrastuksiin. Ja kokeillaankin... ja niinhän sieltä löytyi mieleinen harrastus... tosin " vain" yksi tähän mennessä. Mutta ei minusta eka luokkalainen montaa harrastusta tarvitsekkaan.



Välineet ja vehkeet kyllä hommataan jos kiinnostusta syttyy, näin on sovittu. Siitä ei jää kiinni..

Aikaa pitää jäädä vapaaseen leikkiin ja olemiseen myös! ja perheen kanssa olemiseen.

Hän on leikkinyt aina, yleensä kavereidensa kanssa. Hänellä on heppatallit vieläkin kaapissa. Rippileirin jälkeen riparikaverit ovat kokoontuneet vuorotellen kunkin kotiin nimenomaan LEIKKIMÄÄN ja pelaamaan. Ja kyllä, aikuiset ovat olleet paikalla ja varmistaneet, ettei kysymys ole hengailusta, halailusta eikä siiderin juomisesta.



Harrastusten tavoitteena on meillä ollut antaa lapselle monipuolisia virikkeitä ja mahdollisuus kehittää ja arvioida omia taitojaan. Osaa harrastuksista on vaihdettu tiheään. Hän on harrastanut mm. rumpujen ja kitaran soittoa, partiota, ratsastusta, tanssia, luistelua ja näyttelemistä sekä kotona lukenut, piirtänyt, ommellut, valokuvannut ja tehnyt nettisivuja. Pysyvimpiä harrastuksia ovat olleet ratsastus ja näytelmäkerho. Valokuvaamisesta hän ajattelee ammattia.