MITEN teidän 3-4v.ovat SUHTAUTUNEET kuullessaan vanhempien erosta?? :(

meillä 4-vuotias otti eron raskaasti, pohti, suri ja mietti, tuli unihäiriöitä.



Ole lapsen tukeva, vastaa kysymyksiin. Näytä että olet valmis koska tahansa juttelemaan asiasta, ettei lapsi jää yksin asian kanssa ja uskaltaa kertoa, että hänestä tuntuu pahalta.



Yritä kertoa asiasta mahdollisimman konkreettisesti, mitä ero lapsen elämälle merkitsee eli mitä tapahtuu käytännössä. Muistakaa myös kertoa, että rakastatte lasta yli kaiken ja että mikään ei muuta sitä.



Eron syistä ei tarvitse sen tarkemmin kertoa eikä missään nimessä saa ainakaan haukkua tai arvostella toista vanhempaa.

Onhan se toki raskasta lapselle, mutta usko pois, lapset ovat kyllä hämmästyttävän sopeutuvaisia. Olen aivan varma, että mikäli pystyt kätkemään lapselta ainakin osan omasta tuskastasi ja ahdistuksestasi, on hänen sallitumpaa osoittaa oma paha olonsa kuin jos joutuu vielä suojelemaan äitiäkin lisä murheilta.



Lapset, pienetkin, ovat tosi nokkelia ja huomaavat asioita, joita et olisi uskonutkaan. Jos pystyt olemaan aidosti läsnä ja tukemaan lasta muutoksessa, vaikka itselläsikin on vaikeaa, aivan varmasti muutamassa kuukaudessa elämänne asettuu taas uomiinsa, joskin uudenlaisiin.



Eli suojele, mutta kuuuntele lastasi. Tiedän mistä puhun. Ja oikein paljon voimia suureen muutokseen. Kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Suhtautui hyvin, paitsi että ei olisi aina halunnut lähteä iskän luokse. Nykyään tyttö on 4v ja ei edes muista isän asuneen meidän kanssa. Viimeksi kun iskä tuli tuomaan kotiin,tyttö esitteli isän minulle:)

ja tuo on ihan totta, että omaa tuskaa ei kannata näyttää, ettei lapsi ota tukijan roolia.



Meillä oli sikäli hyvä tilanne, että olin jo ennen eroa surrut eron ja viimein erotessa olin vain helpottunut ja onnellinen. Näin minulla oli myös voimavaroja tukea lasta ja lapsi kyllä pitkään puhui omasta pahasta olostaan.

Ja aloitimme kertomisen että " äiti ja isi" riitelevät koko ajan ja sitten sanoimme että " joskus aikuiset riitelevät nii paljon etteivät voi enää asua samassa talossa" ja sitten " minä ja isi emme enää pysty asumaan samassa talossa" ja sitten kerroimme että pojalla on kohta kaksi kotia. emme missään vaiheessa ole korostaneet että " perhe hajoaa" vaikka näin tietysti käy mutta korostamme lapselle sitä että hänellä on edelleen sekä isä että äiti. Poika sanoi että " sitten kun meillä on kaksi kotia, te ette enää riitele" ja otti asian siinä mielessä hyvin, sillä hetkellä. Nyt hän työstää tätä kahden kodin ajatusta, meillä on se onnellinen puoli että tulemme asumaan aivan lähekkäin ja hoidamme pojan yhdessä, niin että näkee molempia parin päivän välein.