tuttavaperheessä vauva kuoli :o( Tiedätkö jotain kaunista runoa minkä voisi korttiin kirjoittaa?

Sain hyviä tuloksia jokin aika sitten, kun etsin vastaavaa.

Ei mitkään sanat voi siinä tilanteessa sanoa mitään. Minua ahdistaisi lukea runoja, joissa yritetään ymmärtää.



Kirjoittaisin vain " syvä osanottomme" tms.

tuli viestejä siitä miten voi sanoa " kaunis runo/kirjoitus" kun lapsi on kuollut... ja siitä, että ei ne runot ja kirjoitukset mitään auta... Huih, onneksi sitten kirjoitin vain omasta päästäni perheelle kortiin kirjoituksen joka sitten heidän itsensä mielestä oli kyllä kaunis...

http: //www. vauva-lehti. fi/keskustele/tm. asp? m=6517116&p=1&tmode=1&smode=1



(välit pois)

jotka ovat myötäeläneet surussa.



Tässä muutama, toivottavasti edes yksi sopii tilanteeseen:



***



Äiti älä itke!

Minä nukuin vaan.

Siinä nukkuessani

uni muutti vain muotoaan.



Äiti älä itke!

Pois aika katoaa:

sinun sydämessäsi

ikuisesti elää saan.



Äiti älä itke!

Näkemiin vain sanotaan.

Tiedäthän että joskus

me vielä tavataan?



Äiti älä itke!

En yksin olekaan.

Rajan ylitse minut saattoi

kaunis enkeli helmoissaan.





***



Sinut saattaa oisimme tahtoneet

onnen päiviin mukaan,

riemuksi ruusujen, lintusten,

eikä sua kiusaisi kukaan.

Voi, sinun vanhempas kapinoi

taivaan tahtoa vastaan.

Mutta on tuskaa tuudittaa

kuoloon rakasta lastaan.

Emme hennonneet ois sua antaa

edes kauneimman enkelin syliin,

nuku vaan pienoinen,

että et nää vanhempas kyyneleitä.

Voi rakas pieni,

raskas tie edessä odottaa meitä.

Nukkuos lapsemme kultainen,

Jumalan prinsessa pieni,

kunnekka täältä sä kuljetkaan,

sinne on meidänkin tiemme.



***



On lastattu laiva kultainen,

sen kyytiin pääsee jokainen,

ken viattoman sai sydämen,

on lapseni kyydissä jo sen.



Kuin unta sun tulosi ollut ois,

mut Luoja sut äidiltä otti pois,

Ei valita voi koskaan kukaan,

ken lähtee enkelin mukaan.



Sun poskesi nukka,

suloinen unen kukka,

ripset poskille taipui,

elämä hento haipui.



Kuin virvatulien kajoo,

toivo sielussain hajoo,

liekki sammui ja hiipui,

pirstaleeks´sydän riipui



***



Taatusti hän kuulee.

Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.

Ehkä hän on nyt onnellinen,

ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan

jäädä meidän elämäämme pysyvästi.

Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,

vain läpikulkumatkalla.



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.



***kirjasta, Siivet, Danielle Steel***



***

Ikävää huomata että jollakin voi olla noin paha olo itsensä kanssa.

Jos perhe ei ole uskovainen, niin ne voivat tuntua tosi tökeröiltä vaikka trakoitus on tietysti lohduttaa.

Minä en ole erityisen uskova ihminen, mutta kauniit enkeli/Jumala runot osanottokorteissa olivat minusta ihan ok. Kun kuitenkin kortin lähettää, niin miksei siihen voisi samalla jotain kirjoittaa. Kyllä ne samaiset ihmiset sitten auttoivat meitä muutenkin selviämään arjessa. Ei se runo kortissa sulje pois konkreettista auttamista.



En nyt vastaa ap:lle kun pyysit runoa, mutta minusta on kaunista, jos jotain haluat kirjoittaa.

(emme siis uskoneet mihinkää korkeampaan voimaa, taivaaseen, enekeleihin tms.).



Mutta silloin kun oman lapsen menettää, tuntui niin paljon lohdullisemmalta lukea jotakin enkeliruona, eikä Jumalastakaan puhuminen tuntunut lainkaan typerältä, päin vastoin.



Minua runot lohduttivat, ja lohduttavat edelleen kun haluan syventyä muistelemaan pientä tytärtämme. Vaikka minulle enkelit tms. ovatkin vain kauniita ajatuksia, niin on kaunista ajatella niiden avulla tyttäremme muistoa ja pois lähtemistä...



Ja mitä tulee ns. yleiseen käsitykseen näiden asioiden suhteen, niin tapaamisissa (joissa siis käymme edelleen, vanhemmat jotka ovat menettäneet lapsensa) tähän mennessä kaikki vanhemmat ovat lohduttautuneet kauniisiin runoihin, vaikka harva niihin enkeleihin ja Jumalaan oikeasti uskoo.

tästä eli myöhäinen keskenmeno (vauva siunattiin).

Hirveän vaikea on silti sanoa niitä oikeita sanoja. Osa noista enkelirunoista tuntui oudoilta, jos ne saisi joltain tutulta.



Mielestäni voit kirjoittaa osannottosi omin sanoin. Minä laittaisin, että olette lämpöisissä ajatuksissani (ja rukouksissani JOS sopii heille) ja olen valmis kuuntelemaan ja auttamaan milloin vain

- haluaisin niin kantaa osan tuskastanne.

Ystäväni lähetti minulle tekstiviestin, jossa jotakin tällaista: Oman lapsen menettäminen on jotain niin suurta, ettei ole sanoja. Lämmin halaus!!!!

Tuntui sopivalta, vaikkei mitään erikoista.