Lue keskustelun säännöt.
Oletko samaa mieltä? Poikalapset saavat enemmän hellyyttä ja läheisyyttä äidiltään kuin tyttölapset.
09.08.2006 |
Kun äidit keskimäärin viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin ísät, tarkoittaa se, että pojat saavat kaiken kaikkiaan enemmän hellyyttä.
Kommentit (64)
Äidin on helpompi samaistua tyttömaailmaan kuin poikien ajatuksiin. Helpompi on rakastaa sellaista jota ymmärtää. Poikien jutut nyt on jo pienestä pitäen ufompia äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tytär on läheisempi vaikken sitä ikinä nimelläni paljastaisi. Samanlainen " tyttömaailma" yhdistää. Pojan maailma on vieraampi.
En usko että lasta voisi enempää helliä ja rakastaa kuin meidän pientä tyttöä..
Tämä voi tosin johtua siitäkin, että pojat ovat pitempään sylin kaipuussa kuin tytöt, jotka kehittyvät poikia nopeammin.
Ei pidä lainkaan paikkaansa, että äidit eivät mieltyisi poikien maailmaan. Minä ainakin pelaan mielelläni jalkapalloa ja poikien pelejä. Poikien leikeissä on enemmän vauhtia ja ideointia.
Tytön kanssa on jatkuvasti kiistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen antanut paljon enemmän hellyttä pojalleni kuin tytölleni. Tytöltä vaadin enemmän, poika pääsee vähemmällä. Välillä tuntuu, että tytön maailmaa en kertakaikkiaan ymmärrä, mutta pojan kanssa on selkeätä ja helppoa tulla toimeen.
Tyttöä ei ole (vielä), joten en osaa sanoa olisiko välit läheisemmät mutta epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vaan, jos et ymmärrä tytön ajatusmaailmaa...
Tyttöjen (varsinkin teini-ikäisten) maailma on välillä käsittämätön, koska tyttöön ei saa otetta. On omissa maailmoissaan. Poikani taas kertoo avoimesti, missä mennään ja hänen kanssaan on helppo keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin voi ajatella vain tyttöjen äiti. Itselläni on pieni ihana poika ja kummasti olen pystynyt " suuntautumaan" pienen pojan maailman hänen kauttaan. Ei ole ollut mitään vaikeuksia ko. asiassa. Sen sijaan pienet tytöt (ainakin nyt, kun ei itselläni tyttöä ole) ne vaikuttavat todella ufoilta nukkeleikkeineen ja kammottavine rimpsumekkoineen. Omasta pikkutyttöajastani on jo yli 30 vuotta, joten olen ne ajat melko tarkkaan unohtanut...
lainkaan kiinnosta mikään " tyttömaailma" vaaleanpunaisine rimsuineen ja höpötyksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttömaailma ei ole pelkkää " vaaleanpunaista rimpsua jne." , mutta tyttöjen leikit lähempänä omia kiinnostuksen kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuo poika saa paljon enemmän huomiota kuin tyttö. Kun jätkällä meinaa jatkuvasti olla naama nurinpäin ;).
Minulla vain yksi lapsi, joka on poika. Nyt ikää hänellä 3v. Ja häntä kyllä hellin ja sylitän ihan mahdottomasti :) Poika myös nukkui perhepedeissä elämänsä ekat 2 vuotta. Mutta vaikea kuvitella, etten olisi myös omaa tytärtäni hellinyt yhtä lailla, jos sellainen olisi.
rakastaisin häntä vähemmän vaan siksi että pojat ovat paljon läheisyyden kipeämpiä kuin tytär. Pojat myös satuttavat ym. itseään useammin jolloin tulee sylissä lohduteltua ja hellyyteltyä. Tyttäreni on myös paljon poikia nopeammin lähtenyt hakemaan kontakteja ulkomaailmaan mutta pojille tuntuu riittävän äitin syli. Lisäksi läheisyyttä poikien kanssa lisää se että en ikinä ole innostunut ns. puheleikeistä joita tytöt leikkivät. Aikuisena vain en jaksa istua lattialla barbi kädessä ja " puhua" sillä toiselle barbille yms. Poiken leikit fyysisyydellään ja teknisyydellään (pallopelit, rekentelu yms.) ovat mielestäni helpompia aikuisen leikkiä ja niihin tulee osallistuttua helpommin jolloin pojat saavat myös läheisyyttä enemmän kuin tyttö joka leikkii omia leikkejään.
Myös sikoni jolla on tyttö ja poika on sanonut että poikaa tulee hellittyä enemmän kuin tyttöä ja poika on pidempään vauva kuin tyttö on ollut.
En tiedä kuinka paljon tähän tilanteeseen vaikuttaa se että meillä esikoiset tyttöjä ja seuraavat poikia ja esikoiselta tulee herkästi muutenkin vaadittua enemmän vastuuntuntoa ja osaamista kuin nuoremmilta lapsilta. Rakkauden määrää se ei kuitenkaan muuta vaikka toinen lapsi enemmän läheisyyttä pienenä onkin saanut.
Vierailija:
Ei pidä lainkaan paikkaansa, että äidit eivät mieltyisi poikien maailmaan. Minä ainakin pelaan mielelläni jalkapalloa ja poikien pelejä. Poikien leikeissä on enemmän vauhtia ja ideointia.
Ja olen sinut naiseuteni kanssa, mutta tyttöjen maailma nukkeineen (+ muut tyttömaailman stereotypiat) on minulle vieras. En tiedä ajattelisinko samoin, jos minulla olisi tytär, mutta tämän vuoksi en edes tyttöä haluaisi.
Nostan hattua tyttöjen äideille! Minusta tuntuu, että he ovat suurimpien haasteiden edessä kuin poikien äidit. (Näin kärjistetysti ja yleistäen)
Olen pojan kanssa selvästi läheisempi. En tiedä vaikuttaako se, että poika on nuorempi.
että kaikki on vain opetuksen tulosta, vaikka toki sekin vaikuttaa. Itse uskon, että toisilla on alusta alkaen vahvempi sukupuolirooli, toisilla siihen vaikuttaa tuo sosiaalistamisprosessi sitten enemmän. Meillä ainakin pienellä ikäerolla syntyneet poika ja tyttö, ovat selkeästi suunnanneet intressinsä eri suuntiin, vaikka samat lelut ja virikkeet ovat olleet tarjolla, ilman mitään painostusta tyttö/poikaleikkeihin. Päinvastoin äidille olisi usein ollut helpompaa jos samat leikit olisivat jaksaneet kiinnostaa molempia.
Toisaalta taas tädin poika on ollut ihan pienestä pitäen kiinnostunut tyttöjen maailmasta, haluunnut pukeutua mekkoihin ja koruihin, vaikka perheenjäseniä asia on jopa salaa ahdistanut jossakin vaiheessa. Vieläkin 10 vuotta myöhemmin tyttömäisyys on silmäänpistävä osa poikaa, vaikka mekkoja ei (julkisesti ainakaan) enää ole käyttänytkään.