Lue keskustelun säännöt.
Onko elämä TASAPUOLINEN? Mielipiteitä kiitos.
09.08.2006 |
Elikä. Minulla on ystävä, sanotaan nyt vaikka Susanna. Susanna on aina saanut kaiken valmiina; rikkaat vanhemmat, muutama Euroopan suurkaupungissa asuttu vuosi lapsuudessa joista virheetön ranskan ja englannin kielen taito, kaunis koti, kaunis ulkonäkö, upeat hiukset, hoikka vartalo, suloinen luonne, paljon ystäviä, paljon ihailijoita ja poikaystäviä, valmis työpaikka vanhempien firmassa lukion jälkeen (josta kirjoitti 3 ällää), iso työsuhdeasunto josta vanhemmat maksaa kulut, uskollinen poikaystävä, täydelliset häät ja nyt; häämatkalla alkuun saatettu esikoinen, joka tärppäsi heti kun lupa annettiin.
Hän ei ole koskaan hakenut töitä, hakenut asuntoa, kärsinyt rahapulasta, morkkiksesta krapulassa (ei tykkää juoda itseään humalaan), kovista kivuista sairauden takia (on flunssassakin kerran kahdessa vuodessa), tullut jätetyksi, tullut petetyksi, tullut kiusatuksi. Häntä rakastetaan, ihaillaan, kaikki haluavat palasen hänestä.
Ja sitten olen minä: (tiivistän, en viitsi rypeä itsesäälissä). Rumahko, likinäköinen, huonohiuksinen, lihava, luonteeltaan " hankala" , entinen koulukiusattu, köyhä, petetty ja jätetty, terveydeltään huono (löytyy astmaa, pco:ta, reumaa, polven nivelsairautta etc etc), lapseton. Miehen sentään olen saanut, vaikkakin juopon sellaisen.
Rakastan ystävääni mutta tuo vauvauutinen sai minut vihaamaan koko maailmaa. Ei tämä näin saa mennä. Miksi jotkut saa kaiken ja toiset ei mitään.
Anteeksi, että olen katkera. En saisi olla mutta olen silti :(
Kommentit (18)
Semmoista se on. Ja tosiaan, ne onnekkaat voivat olla ihan onnellisia. Ja kun niissä on vielä niin pirun ihania luonteitakin, ei edes voi inhota, vaikka haluaisi...
On luonnollista, että tulee ajatus siitä, miksi tuolla on ja minulla ei. Se on ihan tervettä. Tervettä on myös muistaa, että toisen onni ei (yleensä) ole yhdeltä pois ja että toisen murhe ei tee sitä yhtä yhtään sen onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen asian kanssa oppii sitten jossain vaiheessa elämää vaan elämään, kun ei oikein muutakaan voi. Tsemppiä!
Meillä on ollut muuttorumbaa viimiset 2viikkoa...(remppa myöhästy yms...) ja koin suunnatonta iloa siitä, että löysin pinsetit. Todellakin!
Jos se mitä juuri olet tahtonut, on sitten linna ranskasta, taikka pinsetit muuttolaatikosta, on se mitä olet kaivannut, kun sen saat olet onnellinen. Onko silloin mitään väliä mitä olet saanut, kun vain olet onnellinen?
Paris Hilton voi saada kaiken, mutta todellinen onni on meissä kaikissa.
Saa olla katkera, kun toinen saa, mutta mieti mistä HÄN on katkera, ja naurat sille...
sääliä itseään. Asiat saavat ihan väärät mittasuhteet.
Hyvällä on taipumus kasaantua ja päinvastoin, onnettomuus tuo lisää onnettomuutta ja katkeruutta. Maailmassa on ja tulee aina olemaan hyväosaisia ja onnettomia. Sitä kutsutaan elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeuksien voittaminen tuo aidompaa ja pidempään kestävää tyydytystä kuin kynsien lakkaaminen.
Mulla rupesi keittämään parin päivän takainen uutinen että sossun pitää kustantaa vähäosaisille digiboxit ja tv-luvat kunhan digiaika todella alkaa...
Siis apua. Jos ei omat rahkeet riitä niin voi voi, et katsele telkkaria. Ihan uskomatonta touhua.
Kohta meillä on yhtä hyvät oltavat kuin entisessä Neuvostoliitossa kaikilla on samat oltavat ja kenelläkään ei oikein minkäänlaiset.
Hyi hel...ti, mitä päättäjiä tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole eikä tule ikinä olemaan. Voit vain tehdä parhaasi ja miettiä valintojasi.
Itse olen onnen ankka ja sivusta seuraan kun muut taistelvat. Olen onnellinen näin, mutta ihmettelen miksi näin on. Toisaalta uskon jan luotan aina kaiken menevän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä velvoite siihen on? Mitä jos asuisit Bangladeshissa slummissa? Katso peiliin - Sinulla on sentään sellaiset lähtökohdat, että voit tehdä elämästäsi melkein mitä haluat. Aika säälittävää säälittelyä.
Ei elämä ole reilua tai tasapuolista - mistä tuo ajatus, että jos jollakin on jotain, minullakin pitäisi olla?
Ja paljon voimme tehdä omiakin valintoja ja vaikuttaa, vaikka loppujen lopuksi kaikki olisikin " korkeammas kädes." On siis aivan turhaa käyttää aikaansa kadehtimiseen ja katkeruuteen. Kukaan ei voi valita terveyttään tai sairauttaan, ei sitä, millaiseen perheeseen syntyy, eikä monia tapahtumiakaan, mutta sen voi, miten tähän kaikkeen suhtautuu. Kun kademieli valtaa, on myös hyvä muistaa, että läheisenkään elämästä ei kaikkea tiedä. Jokaisella on omat taakkansa ja monilla ne eivät ulospäin näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei sillä hyväosaisella välttämättä ole mitään pimeitä salaisuuksia tai minkäänlaisia murheita - kaikki voi todellakin olla niin loistavasti kuin näyttää! Eikä sekään ole väärin tai tältä itkupilliltä pois.
Ja unohtakaa tuo " korkeamman kädessä" juttu. Se johtaa juuri tuohon ajatteluun, että joillekin on " annettu" enemmän epäreilusti. Ottakaa asiat omiin käsiinne. Ainakaan ap ei tosiaan ole syntynyt tyttölapseksi pieneen kylään köyhään perheeseen vaikkapa kiinan maaseudulle.
Ei elämä ole luonnostaan tasapuolista.
siis sinulla on noin ihan ihminen ystävänäsi, joka siis haluaa olla sinunkin ystäväsi, vaikka voisi valita paljon " paremminkin" ??
Ja sinä et osaa arvostaa tuota ystävyyttää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta esimerkiksi alkuperäisen viestin Susanna(?) saattaa esimerkiksi pitää epäonnistumisena sitä, että ei ole opiskellut ja omilla jaloillaan, vaan tavallaan jäänyt riippuvaiseksi vanhemmistaan. Ehkä harmittelee, että ei ole ollut rohkeutta repäistä. Tai sitten ei.
Toki on ihmisiä, joille vain on sattunut poikkeuksellisen hyvät kortit käteen samalla tavalla kuin on ihmisiä, joiden korteilla ei pahemmin pelata (esimerkiksi se kadulle syntynyt vammainen lapsi Bangladeshissa), mutta totta on myös, että monet kadehtivat ihmisiä, joita eivät kadehtisi, jos totuuden tietäisivät. On jopa olemassa ihmisiä, jotka kadehtivat minua aivan tietämättöminä siitä, mitä minun ongelmani ja toisaalta vahvuuteni ovat uskoen vain ulkokuoreen, joka satunnaista katsojaa takuulla hämää.
Ai miten niin?
Jokainen syntyy ja jokainen kuolee. Ja jokaisen eteen tulee myös läheisten kuolema. Se suru tekee kaikki tasa-arvoisiksi. Joltakin on kuollut läheisiä, joiltakin kuolee pian ja joiltakin vähän myöhemmin. Mutta yhtä kaikki, valtava suru on kaikille sama.
Kaikilla on läheisiä, kaikille syntyy uusia läheisiä (jos ei omia, niin lähelle), se on suuri ilo.
Materialistiset asiat ovat peanuts. Minulla on myös ystävä, jolla on ns. kaikkea, ja rahaa vielä enemmän. Mutta eipä tuo niin onnelliselta vaikuta, koska ainoa asia, mistä hän puhuu, on materia. Ei ihmissuhteista (ellei hyödy niistä taloudellisesti), ei perheestä, ei rakkaudesta, vain materiasta.
Kaikille siis annetaan, köyhyyskin voi olla rikkaus.
en ole hentoluinen ja laihanakin jotenkin lihaksikas
Vierailija:
en ole hentoluinen ja laihanakin jotenkin lihaksikas
kyyneleet valuu pitkin poskia ja henkeä ahdistaa... mä olen kanssa huomannut että sitä se elämä on... mutta tiedän että minunkin elämästä on joku katellinen vaikka huono-onniseksi itseni tunnenkin...