Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteesta.....
08.08.2006 |
Tuntuu, että en osaa elää miehen kanssa. En oikein tiedä millainen on normaali parisuhde. Edellisissä suhteissani olen joutunut väkivallan uhriksi tai muuten vain hyväksikäytetyksi. Olen liian sinisilmäinen, ja alan hyvin helposti elää toisen elämää unohtaen itseni ja mitä minä todella haluan. Ehkä minussa on myös läheisriippuvuutta, vaikka koenkin itseni itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Parisuhteessa ollessani jännitän koko ajan, mietin mitä toinen haluaisi tänään tehdä, syödä jne. Yritän väkisin keksiä kaikkea, mikä miellyttäisi toista. Uuvuttavaa, varsinkin, jos toinen ei millään huomioi minun tarpeitani ja tunteitani.
Olen yh ja odotan toista lastani.
Näen tulevaisuuden aurinkoisempana ilman miestä. Alkaa usko loppua. Enkö vain ole löytänyt sitä oikeaa, jota todella voin rakastaa ja joka rakastaisi minua.....
Millainen on sinun mielestäsi normaali/hyvä parisuhde?
Kommentit (4)
Mutta tänä kesänä olen saanut kokea rakkauden. Niin paljon rakkautta, että se riittäisi vaikka loppuelämäksi. Niin paljon hyvyyttä, että ihan pelkään, että olen oman osani siitä käyttänyt loppuun. Tuokoon tulevaisuus meille mitä tuo, niin tiedän, että olemme aina ystäviä ja tulemme aina jossain mielessä rakastamaan toisiamme.
Hyviä miehiä on olemassa. He eivät vain välttämättä esiinny sellaisena kuin heidät tahtoisit nähdä. He eivät ole kenties siellä missä sinäkin... Vaatii aikaa jne.
Ei ole väärin elää itsekseen vähän aikaa ja selvitellä tuntemuksiaan. Opi rakastamaan itseäsi ensin, sitten joku toinen voi oppia rakastamaan sinua.
Suositeltavaa, ei kovin raskassoutuista luettavaa, joka kenties voisi saada valoa aikaiseksi tilanteeseesi!
http: //www. atenakustannus. fi/index .php?pagecat=2&page=kirja&kirja_id=119&upcoming=
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta onnistuneen parisuhteen taustalla on kaksi tärkeää asiaa.
Molempien pitää rakastaa omaa itseään, vasta sen jälkeen voi rakastaa toista. Jos ei itseään rakasta, niin ei ole jotenkin täysi (enkä nyt puhu itseään täynnä olevista vaan siitä, että kokee itsensä kokonaiseksi ja ehyeksi ihmiseksi) ja vajaa rakastaa toista vähän vajaasti ja heittäytyy myös suhteeseen vajaasti.
Sitten toinen tärkeä juttu on se, että molemmat voivat olla suhteessa oma itsensä. Mikäli jommalla kummalla on tarve yrittää näyttää toisen silmissä paremmalta kuin mitä on, niin sehän johtaa jatkuvaan näytelmään, eikä ihminen kohtaa aidosti toista ihmistä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö toiselle voisi hyvä olla, sehän ei ole mitään itseltä pois. Silloin kun halutaan muuttaa toista, ollaan usein aika vaarallisella tiellä. Silloin kun halutaan tehdä yhdessä töitä suhteen eteen ollaan taas turvallisella tiellä. Parisuhdetta ei voi ylläpitää yksin, siihen tarvitaan kaksi. Joskus parisuhde vaan ajautuu siihen, että siinä on vain yksi ja se yksikään sitä ei huomaa.
Normaaliin parisuhteeseen kuuluu arki. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu ongelmia. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu iloa. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta se mikä on oleellista, että ei ole olemassa toisen ongelmia vaan kaikki ongelmat ovat yhteisiä ja vaikka ne alunperin olisivat " toisen" , niin niistä tulee parisuhteessa yhteisiä ja yhdessä tehdään töitä niiden voittamiseksi.
Mutta ehkä on kaikista helpointa sanoa, että normaaliin parisuhteeseen ei kuulu pelko. Jos kuuluu, niin kannattaa hakea apua. Sinulla on sen verran rankka menneisyys, että sen läpikäyminen jonkun ammattilaisen kanssa voisi olla hyvä juttu. Tärkeää on oppia tuntemaan itsensä ja siten voi luottaa siihen, ettei itse enää tee samoja virheitä elämässään. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta fiksut erottaa siitä, että saavat katkaistua epäonnistumisen kehän.
ja toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Toisen kunnioitus, avoimuus, luottamus ovat avainsanoja.