Työssäkäyvät! Lähteekö lapsenne yksin kouluun ja palaa tyhjään kotiin?

ollaan aamulla sovittu, mitä lapsi tekee iltapäivällä: leikkii, katsoo videota, tekee läksyjä, pyöräilee. Että soittaa jos lähtee kavereille. Että soittaa jos tulee ongelmia. Voi soittaa äidille ja isälle tai mummoille - myös jos tulee vain juttuseuranpuutetta. On katsottu jääkaapista yhdessä mitä lapsi voi syödä.



On sovittu että kavereita ei saa tuoda sisälle, mutta pihassa voi leikkiä ja voi hakea mehua tms tarjolle pihaan. En halua että lauma tuntemattomia pikkupoikia tutkii meidän kaappeja tai työntelee taskuihinsa meidän tavaroita. Tämä ei tosin näytä ihan toimivan.



Joskus on ollut aamuja, jolloin lapsen on pitänyt lähteä yksin. Silloin on laitettu vaatteet ja aamiainen valmiiksi ja herätyskello soimaan kun pitää lähteä.

Lapset ovat priorisoinnissa ykkösenä, työ tulee vasta kaukana takana.

Sama tulee jatkumaan keskimmäisen lapsen kohdalla ensivuonna.

Illalla ollaan katsottu että reppu on valmiiksi pakattu, usein vaatteetkin on valmiina.



Kun tulevat koulusta niin on sovittu että syövät välipalaa ja tekevät läksyt. Kavereita ei saa tuoda kotiin kun aikuisia ei ole paikalla. Jos haluavat mennä jonnekin, soittavat ja kysyvät luvan. Muutenkin olen koko ajan puhelimen päässä, aamulla ja iltapäviällä jos jotain kysyttävää/ongelmaa tulee.

noin toimittiin jo viime vuonna.



Iltapäiväkerho ei ollut käypä ratkaisu - se olisi voinut helpottaa vanhempien omaatuntoa ja huolta muttei lapsen oloa.

Jotta lasten ei tarvi muuttaa tutuilta kotikulmilta tuttujen kavereiden luota esim. kaupungin vuokra-asuntoon.

Vierailija:

Lapset ovat priorisoinnissa ykkösenä, työ tulee vasta kaukana takana.

Aamulla koko porukka lähdetään yhtä aikaa.

Tämän on mahdollistanut se, että olen mökkihöperö etätyöläinen.

tai, siis - lähtevät kai yhdessä. Jos koulu alkaa 8.00, jompikumpi vanhempi vie pienemmät. jos alkaa klo 9.00 lähtee/lähtevät yhdessä Pienemmät ovat ip hoidossa, tulevat kotiin n. klo 16.00 niin, että isosiskon pitäisi olla jo kotona. Ja itse olen kotona n. klo 16.30. Ensimmäisen kanssa minua jännitti - nyt ei ennä. Olemme puhelinyhteydessä päivän aikana - ja tiedän, että isommat auttavat tarvittaessa pienempia. Mutta tämä toimii vaan Suomessa - omassa kotimaassani (Saksa) en uskaltasi jättä lapset yksin.

Vaatteet ja reppu on katsottu illalla valmiiksi. Aamiaisen syö joko meidän kanssa tai sitten olen laittanut sen hänelle valmiiksi. On kotona aamulla yksin n. puoli tuntia ja kello pirahtaa merkiksi varmuuden vuoksi kun pitää lähteä.



Kävelee kouluun yhdessä naapurissa asuvien luokkatovereidensa kanssa ja kotiin palaa myös yhtä matkaa heidän kanssaan. Yhtenä päivänä pääsee jo kahdeltatoista, joten sille päivälle ollaan sovittu naapurin äitiyslomalla olevan rouvan kanssa, että tyttö käy siellä syömässä iltapalan ja jutustelemassa kuulumiset, ettei iltapäivä tuntuisi niin pitkältä. Mies on kotona 16.15 eli kohtuullisina pysyvät yksinoloajat.



Soittaa voi tietysti aina ja naapuriin voi mennä. Itse ottaa välipalan jääkaapista.

Ja ainakin nyt alkuun sekä viedään kouluun että haetaan kerhosta. Kun käytännöt tulee tutuiksi alkaa varmaan lähteä itse kouluun 9 aamuina (vähän myöhemmin kuin me muut) ja vastaavasti saa lähteä kerhosta kotiin esim klo 16 (jos haluaa) kun äiti tulee pvkodin kautta pikkuveljen kanssa ennen viittä.

Jos lapsenne kaverin äiti on kotona ja lapsenne viihtyy siellä melkein joka päivä noin neljä tuntia niin soittakaapa tuon kaverin äidille.

Meillä kaksi pikkukoululaista ja olen pienempien kanssa kotona, välillä tuntuu siltä että jotkut ovat järjestäneet iltapäivähoidon meille, puhumatta siitä minulle lainkaan.

Tiedän että voisin sanoa myös ei, mutta en raaski kun lapsi melkein itkee että kotona tarvii olla monta tuntia yksin.

Todella tykkään lapsista ja on mukava kun niitä tässä on, mutta tuntuisi sekin hyvältä jos vanhemmat soittaisivat ja kysyisivät että onko tämä ok ja ehkä tarjoutuisivat korvaamaan välipalakuluja...

Kolmannelle luokalle asti olin kotona, syystä että synnytin kuopuksen samana vuonna kun esikoinen aloitti koulun.

Oli ihan kun ei tarvinnut huolehtia siitä että, miten ekaluokkalainen pärjää koulun jälkeen yksin, tai mistä saa hoitoa koulun jälkeen.