Miksi salata perheen uusperhekuvio?

Lähinnä siksi, että asiaa ei huvita selitellä. Yleensä kun " Ville ei ole oikeasti Matin poika" aiheuttaa lisäkysymyksiä (Missä Villen isä? ym.) joita ei jaksa selitellä.

Sitä paitsi asialla ei ole mitään merkitystä. Miksi muiden pitäisi tietää?

Lapselle itselleen toki kerromme jossakin vaiheessa asian oikean laidan. Milloin, se on meidän päätettävissämme.

se, ettei perhe asiaa kuuluttele ei tarkoita sitä, että perhe asiaa salailisi.



Ehkä kuvio on heille niin tuttu ja tavallinen, etteivät asiakseen erikseen asiasta mainita " veikko ei ole villepetterin oikea isä" .



Ihan suoraan sanoen: miksi ihmeessä asiasta pitäisi kertoa jos elelevät normaalisti perheenä? Siksi että oma uteliaisuutesi olisi tyydytetty?

Esim. kun lapsi kysyy isältään, millainen hän oli vauvana, tekikö sitä ja tätä jne. Niin vanhemmat vaihtaa heti puheenaihetta eikä isä ota mitään kantaa kysymyksiin.



Ja nyt kun asia selvisi meille, niin perheen käytöksestä ja jutuista kyllä huomaa että asiaa yritetään viimeseen asti salata kaikilta.

Ei vaikuta silloin kyllä asian salaamiselta millään tavalla. Toki olisivat sukunimen muuttaneet, jos asia haluttaisiin pitää lapselta salassa.

Meillehän siis on periaatteessa ihan sama, vaikkeivat meille kertoisikaan. Emme varmuudella edes tunne lapsen biologista isää jne. meitä ei kiinnosta kuka hän on.



Mutta lapsen asema perheessä ja suhteessa muihin perheen lapsiin mietityttää. Miksei hänelle samaa sukunimeä kuin muille? Miksei adoptiota? Meidän mielestämme lapsella olisi oikeus tietää.



Ystävämme tuntien, he eivät varmasti koskaan aio kertoa. Isä on aika mustasukkainen luonne, eikä varmasti kestäisi sitä, että lapsi alkaisi kyseenalaistaa hänen asemaansa jossain iässä (" et ole minun oikea isä, en tottele sinua" ) tai kiinnostuisi biologisesta isästään ja tämän suvusta. Se kävisi liikaa hänen ylpeytensä päälle.



Meistä he vain tekevät väärin.

Mutta pointtini oli myös se, ettei liki 6v lapsi tiedä sukunimeään, kun kysyin sitä häneltä. Minusta se on aika outoa.



ap.

En selosta tätä seikkaa mutten salaakaan jos asia tulee luontevasti esiin.

Meillä on hyvin samankaltainen tilanne kuin ap:n kertomuksessa. Tosin esikoinen on 7 v ja tietää taustansa. Hänelle on aika vaikea paikka kun sukunimi on eri kuin muulla perheellä, mutta minkäs teet kun biologinen isä ei anna nimeä vaihtaa... (meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus).



Siksi emme ala erikseen enää korostamaan, että " tämä Mikko on sitten edellisestä liitostani" . Tuntuisi lapsestakin varmaan pahalta, sillä muuten hän on ihan tasavertainen nuorempien sisarustensa kanssa. Jos asia tulee ilmi tai sitä suoraan kysytään, se on sitten ihan ok emmekä ala keksimään satuja :)

Ehkä he eivät ole katsoneet vielä sopivaksi kertoa. Tai eivät koe adoption aikaa kypsäksi jne.

Ja te ette todella voi tietää mitä he tulevat tekemään asian suhteen.

Se oli hupaisaa,kun puolitoista vuotta sitten muutettiin yhteen ja miehen lapsi selosti kaikille tuntemattomille kaupoissa ja pysäkeillä; " Tämä ei ole minun oikea äiti. Minun oikea äiti on ..."



No lapsen kanssa sitten puhuttiin aiheesta. Ettei vieraiden ihmisten ole nyt ihan pakko saada tietää kaikkia meidän perheen asioita.



Kerran yksi täti päivitteli bussissa,että onpa tullut isäänsä tyttö,kun siinä ei ole ollenkaan äidin näköä(eli minun). En viitsinyt korjata. Mutta ehkä huvittavin juttu tässä kaikessa on ,ettei tyttö ole pätkän vertaa edes isänsä näköinen,vaan tullut ihan äitiinsä.

Eikös se ole niin, että elatustukea ei enää saa, jos uusi mies adoptoi lapsen...?

Kouluiässä tämä viimeistään avautuu lapselle jos on eri niminen kuin perheensä muut jäsenet.



Voihan olla niin ettei lapsen oikea isä anna adoptioon suostumusta. Biologinen vanhemmuus menee näiden muiden vanhemmuuksien edelle aina. Laki suojelee lapsen oikeutta omaan sukuunsa, lähivanhempi voi toimia miten lystää.

nimen vaihtoon ei (jos ei ole yhteishuoltajuus).

Vierailija:

Eikös se ole niin, että elatustukea ei enää saa, jos uusi mies adoptoi lapsen...?

Tai no, kai niitäkin on....



Mitä te sitten olette mieltä miehestä joka vuosikausia maksaa lapsistaan elatusmaksuja, muttei lainkaan halua tavata heitä? Hän myös salailee lapsiaan, ei kerro kenellekään että sellaisia on olemassa. Koko suvussa se on täysin vaiettu asia. Onko se teistä outoa? Tämä mies ei siis liity aiempaan kuvioon, vaan on toinen tuntemani tapaus.



ap.

En tiedä onko se outoa, mutta kovin fiksuna en sitä käytöstä pidä.

Joskin juuri meidän tapauksessa onkin parempi ettei pidä yhteyttä. Turha hänen on tulla kuvioitamme sotkemaan enää tässä vaiheessa.

Kokemusta on tapauksesta, kun lapsuuden mökkinaapureilla oli yksi tyttö ja olivat aika vanhoja. Kerran alkuaikoina äitini sanoi jotain tyyliin: " niin ei teilläkään muita ole kuin tämä Maija" . Nainen heti sanoi, ettei ole. Naisen äiti, joka sattui olemaan paikalla, katsoi kummallisesti tytärtään ja alkoi änkyttää: " niin ei sulla ole" ... No, tietenkin sillä miehellä oli ennestään ollut perhe, kun oli tämän Maijan syntyessä ollut jo miltei 50 ja aika komea, menestynyt ja menevä mies.



Nyt 20 vuoden mökkinaapuruuden jälkeen edelleenkään ei monissakaan illanistujaisissa ole asiasta kuulemma puhuttu.:)