Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua työuupumukseen?
08.08.2006 |
Olen jo pitkään ollut työuupumuksen ja masennuksen vuorovaikutuksesta johtuen aivan työkyvytön, ts. en pysty tekemään mitään töissä.
Kuten niin monella työpaikalla, missä ihmiset tekevät työtään hyvin itsenäisesti, ei omassa työyhteisössänikään tätä kyvyttömyytäni juurikaan voi ulkopuolinen huomata. Käyn terapiassa, ja terapialääkärini on ehdottanut jo monesti sairaslomaa tilanteen laukaisemiseksi.
Häpeä tilanteestani vain estää minua jäämästä sairaslomalle. Identiteettini keskeinen osatekijä on, että olen hyvä, tehokas ja uhrautuva työntekijä.
Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Miten olette selvityneet sairautenne paljastumisesta?
Kommentit (3)
Ei ehkä vielä mennyt niin pahaksi kuin olisi voinut, sillä sain vielä jotenkuten rämmittyä töissä, ja työt tehdyksi. Mutta en enää käynyt kahvitunneilla jutustelemassa työkavereiden kanssa, vaan istuin työhuoneessa tuijottelemassa nettiä kahvitunnin ajan. Huomasin itsekin, että olin todella väsynyt. Kuvittelin, että se on tavallista väsymystä ennen kesälomaa, kunnes kesäloman jälkeen töissä tuntui, kuin en olisi lomalla ollutkaan. Olin aivan yhtä väsynyt kuin ennen lomaa.
En tiedä, mitä minulle olisi tapahtunut, jos olisin jatkanut töissä. Mutta minut pelasti sieltä pois äitiysloma. Ja kyllä huomasin vielä silloinkin, että työväsymys painoi pitkään. Tuo ei varmasti ollut mukavin tapa viettää äityslomaa ja vauva-aikaa, mutta toisaalta oli hyväkin näin, sillä minäkään en varmasti muuten olisi rohkaistunut lähtemään pois siitä ikävästä työyhteisöstä.
Samasta paikasta oli jo kaksi määräaikaista saanut kenkää, kun olivat olleet työuupumuksen vuoksi sairaslomalla. Minunkin määräaikainen työsuhteeni loppui, kun jäin äitiyslomalle. Vaikka nämä työsuhdeasiat ovatkin olleet epäreiluja ja laillisuuden harmaalla alueella, niin meille on varmasti silti hyvä, ettei meidän tarvi mennä sinne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkauan kuin on kiltti, ahkera uhrautuja, joka ei pidä itsestään ja omasta jaksamisestaan ihan itse huolta, uupumus vain pahenee.
Ja ensimmäinen askel on tunnustaa tilanne ja jos tilanne vaatii eikä pelkkä terapia auta, viheltää peli poikki ja jäädä sairaslomalle huomaamaan että sen enempää maailma ei kaadu eikä oma elämäkään mene pilalle, vaikka työstä huilaakin.
Mutta samalla on oltava valmis luopumaan jostain; ainakin siitä uhrautujan maineesta ja niistä kiitoksista&kehuista jotka on työn kautta saanut ja löytää uusia tapoja saada hyväksyntää niin itseltään kuin muilta.
Piilottelu ei auta, pahentaa vain tilannettasi. Ota sairasloma ja keksi keinoja, millä voit muuttaa työtaakkaasi sinulle paremmin sopivaksi.