Lapsemme rakastaa eläimiä, mieheni allerginen.

Tuskin käy, jos miehesi on allerginen.

Kaikki lemmikit allergisoivat herkkiä ihmisiä , ja miehen elämä on sitten tuskaa.

Ei todellakaan mitään jyrsijöitä tai lintuja. Ellei tietysti allergiatesti kerro että niille ei ole herkistynyt (oma mies on allerginen koirille ja kissoille, muttei mm. linnuille). Kannattaa testata ennen kuin hankii eläimiä kotiin ettei tule yllätyksiä.

Parasta olisi katsella lapselle " hoitoeläintä" jostain naapurista vaikka tai kotieläintilalta.

Näin oli myös meillä kotona kun olin pieni, paitsi että minä olin allerginen. Vanhemmat yritti korvaukseksi ostaa minulle eläinkirjoja ja sellaista, mutta eihän se tietysti sama asia ollut. Vaikka asian hyväksyminen oli vaikeaa, sen kuitenkin pystyi hyväksymään alle kouluikäisenäkin.



Onkohan olemassa mitään kotieläintarhoja, joissa pääsisi syöttämään ja taputtamaan eläimiä? Tai entä jos jätät ilmoituksen eläinkaupan ikkunaan, että äiti ja 5-vuotias lapsi tarjoutuvat koiran ulkoiluttajiksi? Tai olisiko teillä ketään tuttua, jonka lemmikkiä voisitte " lainata" ? Allergian kanssa ei ole leikkimistä, vaikkei se kovin voimakas olisikaan, siitä voi kehleytyä tosi paha jos otatte eläimen kotiin. Kaksinverroin suurempi tuska on sitten luopua jo rakkaaksi käyneestä eläimestä.

testauttaa nuo kaikki allergiat ennen mitään eläimen hankkimista. Säälittää vain kun poika on niin täynnä rakkautta eläimiä kohtaan että uskoo kaikkien eläinten vaistoavan miten paljon hän heitä rakastaa. Hoitokoira ei kuulemma ole sama ( no ei niin, ymmärrän sen) kun olen ehdottanut. Talostamme niitä kyllä löytyisi. Ajattelin että josko sitten lähdettäisiin vaikka ponitalleille tai jotain.

allerginen kissalle ja hevoselle mutta saa oireita myös erityisesti jyrsijöistä ja koiristakin joskus vaikka testien mukaan niille ei ole allerginen. Jyrsijät ovat yksi pahimmin allergisoivista eläimistä joten niitä ei kannata ottaa vaikka allerginen niille ei vielä olisi allerginen sillä varmasti ajan myötä rupeaa oireita tulemaan. Lapselle on myös kova paikka jos joutuukin luopumaan lemmikistä isän allergian takia. Meillä on tehty sellainen ratkaisu että pihassa on ollut kesäaikaan pupu tai marsu kesälemmikkinä ja syksyn tullen on lemmikki mennyt mummolaan talvihoitoon. Lapset kuitenkin ikävöivät lemmikkiä ja nyt kun mummolle tuli kaksi nelivarvaskilpikonnaa päädyttiin siihen että otetaan ne meille lemmikeiksi. Eihän kilpparia samalla lailla voi paijilla ym. kuin karvaista lemmikkiä mutta niitä on kiva seurata ja ruokkia ja lapset oppivat eläinten käsittelyä ja vastuuntuntoa siinä ohessa. Allergiseen perheeseen ei valitettavasti sovi karvainen eläin. Tutuillani tosin on villakoira vaikka perheen äiti onkin lievästi allerginen eläimille. Hänelle ei koira ole aiheuttanut oireita koska villakoira trimmataan eikä siitä lähde karvaa juurikaan jolloin hilsettäkään ei niin paljon irtoa. Pesevät myös koiraa aineella joka estää hilseen muododtumista. Mutta karvainen lemmikki on silti allergiaperheessä aina riski.

Nekin toki voivat aiheuttaa allergiaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin koirat, kissat, linnut, jyrsijät ym.

ja tulee itsekin eläimelle allergiseksi.

on itsensä isä, kummi, eno, kaima ja veli. Tai sitten kasi on kryptonilta.

Ota sukkapuikko pois pyllyn alta, niin päivä tuntuu paljon paremmalta.

vaihtoehto. Ulkokoira ei käy, meillä ei ole omaa pihaa. Koitan miettiä ja pohtia pääni puhki, sillä mielestäni tuollaista hoivaviettiä ja rakkautta kuuluu tukea kaikin keinoin. Kiitos teille kaikille. Ehkä mieheni kannattaisi mennä niihin testeihin, viimeksi kun lapsena testattu. Entäs se joku uusi koirarotu mistä ei kuulemma irtoa sitä allergisoivaa hilsettä? Kuulostaa mahdottomalta. Tietääkö joku?

Perheen äiti nappailee astmapiippua vähän väliä, mutta väittää silti viattomin silmin, ettei saa koirasta mitään oireita...