Olen alkanut miettimään liikaa...
Tämän palstan myötä elämääni on tullut rajotteita:
- hirvittää liikkua vilkkaiden lapsien kanssa ulkona/puistoissa, jos lapseni tai minä teen muiden mielestä jotain väärin, mikään/kukaan kun ei tunnu olevan raadollisempi kuin toinen äiti
- en kehtaa käyttää uudenkarheaa ja hyvän tuntuista " äiti on vähän väsynyt" -paitaani
- lapseni luokitellaan varmaan sosiaalitapauksiksi, koska juoksentelevat pihassamme pelkkä t-paita päällä.
Ja näitähän riittäisi...
Kommentit (10)
Siis en missään tapauksessa itse pysty lapsilla tai itselläni tästä syystä käyttämään ja kuvottaa kun muut käyttävät kun yhdistän aina sairaisiin.
olenhan äiti-ihminen. Siksi kaivoin vanhat Smithy' s - farkut naftaliinista. Niissä vyötärö ainakin nousee lähelle kainaloa.
ulkoiluttaa lastani yöaikaan, sillä hänellä ei ole Reimatec-housuja eikä Elefanten-sandaaleja.
mekossa ja vaaleat letit hartioillaan huivi päässä. On kuin satukirjasta tai suomifilmistä. Käsinlypsyhän on katoavaa kansanperinnettä.
Käytän tosi matalia housuja ja nuorekkaita paitoja vaikka olen 3 lapsen äiti ja jo 26 vuotta vanhakin. Laihakin olen niin että läskit ei puske vyötäröltä- voi ei täytyy ottaa vanhat housut käyttöön.
mietin että mitä muut ajattelee meistä kun meillä on halvat (hobby hallin!) rattaat ja lapsella kirpparivaatteet. itsekään en ole aikuismaistunut taikka naisellistunut äitiyden myötä vaan röntsöilen ihan vapautuneesti omassa teinipoika-lookissani. tai vapautuneesti ja vapautuneesti, pelkään kyllä että helmikorvis-äidit katsovat kieroon.
hassua sinänsä, ennen lapsen syntymää (tarkalleen ottaen ennen raskauden näkymistä päälle) en koskaan ajatellut että mun ulkonäkö tai tyyli josta itse pidän voisi olla joku ongelma kenellekään muulle. olen mm. tän palstan kautta oppinut että voi hyvinkin.
sitä perussuomalaista kodikasta kotia. Puuttuu nimittäin tv-alttari, kirjahylly valokuvineen, tuoppeineen, viinipulloineen ja silkkikukkineen, puuttuu myös viuhka seinältä ja antiikinvihreät maalaisromantiikkaa henkivät peiliovikaapit keittiöstä. Puuttuu myös postikortin kokoiset taulut seiniltä 2,5 metrin korkeudelta.
Pidän verhotkin kiinni, ettei kukaan näe meidän kylmää, karua, ei-kodikasta, italialaistyylistä, pelkistettyä asuinhalliamme.
Taapero oli jo 1v4kk, alkoi tuntua että tietokone tuijottaa minua paheksuvasti.
Mullekin tulee välillä reaalitodellisuudessa nää av:n hullut jutut mieleen, mutta en osaa yhdistää oikeita ihmisiä tähän sekapäiseen palstaan. Eli nää palstalaiset siis " asuu" vaan mun tietokoneella.
Mutta navettahuivista....eilen puistossa miehelle sanoin että tulee mieleen noista lapsista syöpäpotilaat:(