Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka " alkoivat rakastaa" vauvaa vasta vähän myöhemmin? ov
13.08.2006 |
Tai siis rakastinhan minä tyttöä jo heti syntymän jälkeen, mutta en lähellekään kuin nyt. Aluksi tyttö oli hirveän huono nukkumaan ja olin itsekin tosi väsynyt (kukapa tuore vanhempi ei olisi). Ja kun se oli vain sellainen rääpäle.. Nyt kun tyttö on 8kk niin rakkaus on niin mieletöntä, että monesti ihan itku pääsee kun katsoo häntä!
Kommentit (6)
ansialkuun olin jotenkin ihan pöllämystynyt ja ihmeissäni koko vauvasta, ihmettelin hänen pienuuttaan ja kauneuttaan ja ihanuuttaan. mutta jossain siinä lapsen ollessa 4kk jotenkin sisäistin koko homman, tavallaan otin lapsen itselleni, jollakin lailla syvemmin kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkikäteen olen myöntänyt itselleni että petyin keskimmäisen sukupuoleen, olin salaa toivonut tyttöä ja petyin kun syntyikin toinen poika. mutta kyllä se rakkaus sieltä löytyi ja nykyisin rakastan keskimmäistä ihan yhtä paljon kuin muitakin lapsia.
ensimmäisen vuoden ja ylikin vähän väliä. Hänen kaksossisarellaan myös koliikki, mutta vähemmän valvotti myöhemmin. Ensimmäinen vuosi meni jossain ihme tunnesumussa. Ja väsymyssumussa.
Tänäänkin kun oltiin vaunulenkillä ja tyttö hymyili minulle leveästi koko ienrivistöllään, sydämessä vaan jysähti ja ajattelin, että tämä on ihan epätodellista. Tuo tuossa on minun oma rakas lapseni, jota saan rakastaa koko elämäni ja jolle minä olen (ainakin tällä hetkellä) maailman tärkein ihminen. Se vastuun tunne on aika murskaava, mutta olisin valmis käymään läpi helvetin tulet tytön vuoksi.
Onnekseni mulla oli jo etukäteen käsitys että niin voi käydä ettei oma vauva heti lakuun herätä mitään tunteita vaan rakkaus kasvaa vähitellen. Näin ollen mulla ei ollut mitään paineita tai syyllisyyksiä asiasta.
On ihan tavallista, että rupeaa rakastamaan lasta vasta vähän myöhemmin.