Tajusin juuri miten kamala menneisyys minulla on ja mitä kaikkea siihen liittyy. :(

jos on mielenterveydessä ongelmia, niin se poikii lisäksi muita oireita ja asioita. Turhaan sä niitä listailet, ovat vaan yhden asian oireita ja selitettävissä sillä.



Menneisyyttä ei kannata vatvoa, ainoastaan jos voit, niin pyydä anteeksi loukkaamiltasi ihmisiltä. Muuten, jatka eteenpäin.

Ne kannattaa käsitellä itsensä kanssa ja sen jälkeen ei niitä ole järkeä jokapäiväisesti vatvoa.

Taustani on hyvin rikkonainen, lähinnä kai perheongelmien vuoksi ajauduin vähän vääriin porukoihin, mistä seurasi taas uusia ongelmia jne.



Mutta oikeasti, mitäpä niitä enää listaamaan ja vatvomaan? Menneet on menneitä, nauti tästä päivästä, olet onnesi ansainnut!

alitajunnasta? Se, että päättää menneiden olleen menneitä ei sulje tekojen vaikutusta tähän päivään. Siitä alitajunta pitää huolen, että tehnyttä ei saa tekemättömäksi ja unohdettavaksi. Itse asiassa, mitä enemmän asiat yrittää jättää taakseen, sitä varmemmin ne edestään löytää jossain muodossa. Ongelmat pitää käsitellä, jotta ne voi todella jättää menneisyyteen. Ei unohtaa.

Tavallaan olen sinut menneisyyden kanssa, kaikesta oppi jotain. Mutta tuo huoraaminen on yksi asia mikä saa minut aina itkemään. Että voi ihmisen moraali ja itsekunnioitus vajota pohjaan että sekaantuu tuollaiseen. Olin halpa, todella halpa kirjaimellisesti. Silloin oli vaan tärkeää että sai viinarahat jostain ja kissalle ruokaa. :( ap

Mutta tuo sinun itkusi kertoo suuresta surusta. Suruhan on periaattessa parantavaa, mutta se voi kestää vuosia. Itkemättömiä itkujahan ei saisi olla, joten itke pois vaan. Kaikista suurin kysymys lieneekin sinun kohdallasi, miten voisit antaa anteeksi itsellesi? Meillä muillahan ei ole sinulle mitään anteeksiannettavaa.



6