Onko tavallista, että isä kustantaa 20-vuotiaan lapsensa menoja?

todellakin huomioidaan vanhempien tulot parikymppiseksi asti ja tuota jonkun jo mainitsemaa opiskelun ajan jatkuvaa elatusvelvollisuutta kyllä velvoitetaan noudattamaan yleensä viranomaistaholta. Sossu ainakin huomioi - tosin siellä monesti molemmat sukupolvet asiakkaina, joten vanhemmilta paha vaatia.



Muutenhan käytännöt on perhekohtaisia, mutta en ole koskaan kuullut muualla kuin työni kautta (sos ala myös) vanhemmista, jotka jättävät lapsensa täysin oman onnensa nojaan heti kun täyttävät 18

Kyseessä on siis eronnut pariskunta. Tyttö käy puhumassa isällensä rahattomuuttansa ja kustantaa äitinsä kännykkä yms. laskuja, koska äiti on " varaton" . Erossa kyseinen ex-vaimo lypsi jo miehensä puhtaaksi ja on myöhemmin mm. juonut talonsa. Mitäs tuumaatte. Aika sinisilmäisiä nuo isät. Kantavat syyllisyyttä erosta koko ikänsä.

Itse olisin ihan tyytyväinen, jos mies huolehtii esikoisestaan sillä sehän tarkoittaa sitä että samalla tavalla teidän yhteisetkin lapset ovat varmasti hänen sydäntään lähellä vastaavassa tilanteessa. Eikö?

lyhentää asuntolainaa ym. silloin tällöin ilman pyytämistä, käyttää vaateostoksilla, tuo tullessaan tukusta ruokaa. Ollaan 30v. miehen kanssa ja lapsiakin. Hyvät tulot molemmilla. Ukki vaan haluaa hyvää lapsenlapsilleen, sijoittaa kuulemma heihin :).

eli on hyvin perhekohtaista. Mun vanhemmat ovat auttaneet muakin rahallisesti kun opiskelin ja olin työtön vaikka ikää oli 30 kieppeillä. Tiedän sitten taas vanhempia jotka eivät aikuisia lapsiaan auta vaikka nämä todella tarvitsisivat apua ja se on minusta törkeää! Eihän se vastuu lapsista pääty siihen kun he tulevat täysi-ikäisiksi. Lapset ovat aina lapsia, olivat he sitten 20 tai 50v!

Eikä kyllä olisi kehdattu olla vaillakaan kun vanhemmillakin huonot tulot ja kerrankin saa käyttää rahaa vaan itseensä.

Jos välit ovat hyvät, ei vanhempien taloudellinen tuki lopu koskaan.

Tänään viimeksi sain äipältä rahaa, vaikka olen jo liki 30v. Meillä tämä tosin toimii molempiin suuntiin, lainataan aina siltä, kellä on rahaa. Äiti kutsuu tätä meidän YYA-sopimukseksi.

tai siis äitini laittaa mulle silloin tällöin aina hieman rahaa tilille mitä siis käytän perheen ruoka- tms. menoihin. ja mieheni isä osti meille ensimmäisen automme joskus 7v sitten.... minusta on ihan ok jos auttaa, mutta ei tietenkään pitäisi antaa ihan viimeisistään minusta jos on muitakin lapsia...?

Miehen sisaret saavat rahaan vanhemmiltaan kun ymmärtävät kinua. Mies ei saa kuin lainaksi. Tai maksuksi jostain työstä jonka hän on tehnyt.

eiväthän he ikinä opi muuten tulemaan toimeen!

20-vuotiaalle kotoa tuleva apu on tärkeää, saa keskityttyä opintoihin eikä tartte stressata joka vuokran maksusta. Sitten kun on opinnot ohi ja on työelämässä ehtii hyvin elättää itsensä ja vielä auttaa kenties vanhaa isääkin.



Ulkomailla on vielä tavallisempaa, että 20-vuotiasta autetaan.

Tämä on niitä elämän suuria kysymyksiä. kyllä 20-vuotiaan pitäisi tulla omillaan toimeen, varsinkin jos opiskelee, saa asumislisää/opintolainaa ja käy vielä töissäkin. Minusta tuo kuulostaa vähän isän lypsämiseltä. Mitenkäs 20-vuotiaan äiti? Osallistuuko hän myös elinkustannuksiin? Minä en antaisi rahaa, vaikka sitä olisikin.

Kun lapsi opiskelee, niin ei silloin mitään kovinkaan suuria summia ole käytettävissä. Paras sinunkin vain totutella siihen.

Eli on vähimmäisikä mihin lasta elätetään.

Mutta omaa tyhmyyttään tai hyvää hyvyyttään voi tietysti tukea.



Mutta näin niitä uusavuttomia velkavankeudessa eläviä kasvaa, kun ei opita rahaa käyttämään kun sitä aina tulee ilmaiseksi.





Minä olen jo 14 -vuotiaana aloittanut kesätyöt ja säästin jo silloin autokoulumaksuja (kestikin siihen 18 vuoteen asti saada ne kokoon). Opiskeluaikana olen aina käynyt töissä (siivonnut jne.) eikä lainaakaan ole koskaan tarvinnut ottaa. Kotoa en koskaan saanut mitään (lukion kirjatkin piti itse kustantaa), joskus teki kyllä mieli antaa isälle ja äidille rahaa kun näyttivät elävän rahat tiukilla vaikka molemmat ovat olleet työelämässä.

Taas näkee av-mammojen tietotason. Tässäpä sinulle ja muille pökilöille infoa ihan oikeusministeriön sivuilta:



" Vanhemmat voidaan kuitenkin velvoittaa vastaamaan lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta."



Eli ap:n mies tekee ihan oikein, kun osallistuu lapsensa taloudelliseen tukemiseen.

hänen mukaansa lapsia on turha pitää " puutteessa" , jos voi kerran rahalla auttaa

siis näitä on vielä velvollisuus elättää vaikka lapsi onkin täysi-ikäinen. Mutta 20 vuotta täyttänyttä ei tarvitse. Itse kyllä aion lapselleni antaa rahaa ja apua jos vaan tarvitsee sitten joskus.

Ei sitä tarvitse vanhemmilta enää pyytää. Kesätöistä voi säästää rahaa ja opiskelijanakin elää ihan kunnolla. Opiskelijaruokailu on edullista ja kotona voi kokata, ei ole pakko mennä mäkkärille tai pizzalle syömään.



22-vuotias opiskelija, joka käy kerran kuussa vanhempien luona syömässä