Lue keskustelun säännöt.
Mistä saisi elämiseen energiaa ja elämäniloa, kun lähes kaikki on epätoivotusti?
31.07.2006 |
Olen huomannut, että elän vähän katkeroituneessa mielentilassa, kun en ole saanut elämältä sitä, mitä olisin kohtuudella toivonut. Avioliitto on pilalla, kun mies on psyykkisesti sairas, lapsia ei ole saatu, työ on liian rankkaa, eikä motivoi... Asumusero on jo päätetty ja alkaa kohta. Työpaikkaa ei voi vaihtaa, kun ei voi irtisanoutua tyhjän päälle. Olen ollut lievästi tai keskivaikeasti masentunut kohta kolme vuotta. Apua olen saanut mielenterveystoimistosta, mutta se ei ole oikein auttanut mitenkään.
Huomaan, että nykyisin vain koko ajan toivon, että kun tämä elämä muuttuisi tästä paremmaksi, enkä tunne halua elää tätä päivää. Mieliala on kyyninen, enkä oikeasti näe, että tämä tästä pystyisi muuttumaan yhtäkkiä mitenkään hyväksi. Se masentaa lisää. Positiivinen ajattelu varmaan auttaisi, mutta mitenpä sitä jaksaisi ajatella positiivisesti, kun arkielämä on sellaista, että perusasiat eivät ole kunnossa. Vai onko joku keino saada olo kohentumaan?
Kiitos (taas), jos jaksoit lukea ja jos löytyy joku kommentti tai vinkki!
Kommentit (4)
Tuossa mielentilassa ei näe varmaan missään mitään hyvää ja on varmaan ihan sama mitä neuvoja sulle antaisin.
Jos et ole tyytyväinen työhösi, etsi uutta paikkaa. Jätä nykyinen paikkasi kun uudesta on sopimus kirjoitettu. Jos olet tyytymätön alaan, opiskele.
Muuta sinne omaan kämppään. Tee siitä pikkuhiljaa sellainen kuin haluat. Ala liikkumaan, harrastuksien kautta tutustut erilaisiin ihmisiin. Kutsu kavereita kylään. Pidä vanhat kunnon bileet. Käy kosmetologilla ja kampaajalla. Kyllä ne arjen rutiinit siitä purkaantuu ja mieliala virkistyy.
Märehtimällä saat vain ryppyjä ja nahka alkaa roikkumaan, että sekin vielä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parantaa elämänlaatua ihan merkittävästi.
Mukava saada vastauksia ja kommentteja. Ehkäpä sekin auttaa, että tälläkin lailla pui tätä asiaa.
Etsin koko ajan toista työpaikkaa, mutta ehkä löydän sen vuoden päästä. Ei näy olevan avoinna hyviä työpaikkoja kovin usein.
En minä muuta toiseen kämppään. Mies muuttaa. (Miksi aina oletetaan, että nainen lähtee muualle?) Niin, ja olemme siis päättäneet asua erillään, emme avioeroa. Ei siis ole suunnitelmissa etsiä toista miestä ja saada lapsia jonkun toisen kanssa.
Ja kampaajalla kävin juuri muutama päivä sitten :) Ystäviä minulla on, intoa harrastuksiin taas vaihtelevasti. Koitan nyt aloittaa uuden liikuntaharrastuksen, josta olen puhunut jo kaksi vuotta.
ap
Lisäksi muista, että eron hetkellä ja sen jälkeenkin on alakulon ja suremisen aika, sitten olo paranee ja elämä alkaa näyttämään taas paremmalta.
Tsemppiä!
tv. toinen eronnut