Mielipiteitä irtisanoutumisesta?
Irtisanoutuminen mietittyttää. Onko työtön työnhakija uutta työtä hakiessa B-luokan hakija?
Tilateeni on se, että olen ollut äitiys-ja hoitovapailla työpaikastani vuodesta 2003. Nyt uusi kotikin on jo tosi kaukana työpaikasta (100km) ja rehellisesti sanottuna työyhteisö oli aika kamala ja henki siellä huono. Nyt olen miettinyt irtisanoutumista jolloin saisin surkean kotihoidontuen sijasta ansioisidonnaista päivärahaa. Uutta työtäkin olen katsellut ja uudelleen kouluttautumista miettinyt. Kiire töihin ei olisi sillä nuorin täyttää 3v vasta reilun vuoden kuluttua. Työnantajani on kuitenkin laajalle levittäynyt (kymmeniä toimipisteitä ympäri seutukuntaa) jolla on meiltei monopoliasema ko. alalla joten jos irisanoudun saan tuskin enää oman alan työtä.
Kommentit (5)
ja avoimet paikat täytetään julkisella haulla on vaihtokin poissuljettu vaihtoehto. Jos joku vaihtaisi päikseen niin voisi onnistua mutta työpaikkani sijainti ja omat toiveeni uuden työpaikan sijainnista eivät kohtaa.
irtisanoutumista, mikäli ei ole uhkana jäädä lopun elämäkseen työttömäksi. Vaihtelu on itsellekin antoisaa ja turhan monet kuluttavat elämäänsä roikkumalla varmuuden vuoksi huonossa työpaikassa.
Siskoni mies, jolla on enää 2 vuotta lainanmaksua jäljellä, anoi viime viikolla lopputiliä (työpaikalta oltiin vähentämässä 6 henkilöä) ja sai anomuksensa läpi. On ollut 18 v samassa työpaikassa ja vihasi työtään. Sai hyvät edut, puolen vuoden palkan ja vuodeksi ansiosidonnaista, siinä on hyvin aikaa etsiä uusi työ ja kotona on töitä aivan valtavasti, joten pelkoa tylsistymisestäkään ei ole. Samoin jos sulla on pienet lapset, riittää varmasti äidille töitä kotonakin.
Jos et saa töitä, voit aina kouluttautua uudelleen, ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Pienten lasten äitinä tietysti toivoisin säännöllistä päivätyötä mutta muuten ei sen niin väliä vaikka työ löytyisi " sivan kassaltakin" jos rahat meinaa loppua.
Unelma ammattini on aina ollut kotiäiti joten on kauhean vaikea tehdä mitään ura- tai koulutussuunnitelmia kun ei ole intohimoja mihinkään tiettyyn alaan. Koska lapsia on paljon ja lainaakin uuden kodin myötä vielä suht paljon, on kotiäidin ura poissuljettu vaihtoehto vaikka mies ihan mukavasti tienaakin.
Jotenkin irtisanputuminen edelleen mietityttää vaikka fakta on että entiseen työhöni en voi enkä halua palata ja toisaalta työttömänä tuloni kasvaisivat nykyiseen nähden.
-ap
saat luultavasti niin paljon puhtia, että pelkällä sisulla hommaat työtä. Mun mielestä sun tilanne kuulostaa ideaalilta siinä mielessä, että jos ei ole intohimoja, ei oikeesti harmita, vaikka tekisi melkeinpä mitä vaan - työssähän kuitenkin pääasiassa käydään rahan takia, niin mä ainakin ajattelen. Ja harrastan sitten kaikkea sitä mitä rakastan. Nyt tosin vaikuttaa, että olen onnistumassa yhdistämään nämä kaksi - tosin kun työ ja harrastukset on molemmat intohimoja, molempiin menee suhteessä turhan paljon aikaa ja ajatuksia.
Ylipäätään on turvallisempaa, että on huonokin työ johon palata ja jonka turvin hakea uutta mukavampaa työtä.