Lue keskustelun säännöt.
Musta on aika jarkyttavaa, etta me kaydaan pari kertaa vuodessa (kesalla) miehen vanhemmilla (mokilla) ja sitakaan aikaa eivat kesta minua.
25.06.2006 |
Ihan mitättömästä alkoi hermoilut nyt jussinakin. Anoppi sulatti mikrossa pullaa kahdessa eri erässä. Omastani sanoin, että on keskeltä vielä jäässä ja laitoin mikroon vielä sulamaan. Appiukko veti siitäkin herneen nenään. Intti vaan, että ei nämä mitään jäisiä ole (lue: ei sille miniälle kelpaa mikään).
Salaattia otin ruokapöydässä ja appiukko sitten pisti lasinsa just sen salaattikipon paikalle keskelle pöytää. Olin laittamassa kippoa takaisin ja sanoin, että lasi on vähän tiellä, että siirtäisi vähän sitä. Tuskastunut tokaisu tuohonkin " niinpä tietenkin" .
Kaikkea tällaista pientä, jota appivanhemmat eivät kestä ja etsivät syytä kasvattaa jotain kaunaa minua kohtaan. En enää tiedä, miten olisin. Teen tosi paljon hommia vielä siellä mökillä ja silti tuntuu, etten edes yhtä aamusarjaa saisi telkasta aamusella katsella, kun appiukko jo paheksuu. Mitään en saisi miestäni pyytää tekemään, tokaistaan takaisin, että tekisit itse. Ja tuonne pitäisi mennä vielä lomallakin, kun lapset haluaa. Miksi ihmeessä meitä pyydetään sinne, jos yhtä ei voida sietää silmissä?
Kommentit (11)
..meillä vähän samanlaista mun vanhempien luona. He pyytävät käymään ja sanovat, että on lapsia ikävä, mut sitten kun mennään niin tiuskivat pikku jutuista, etenkin mun isä. Olen tulkinnut asian niin, että hän väsyy lasten mekkaloinnista niin nopeasti, pinna kiristyy ja sit ärhentelee. Välillä tuntuu ettei sinne viitsis mennäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taida sinäkään yhtään yrittää? Anna nyt lastesi nauttia isovanhemmistaan ja niele oma kiukkusi siksi aikaa.
Lukiossa luokallani nimittäin oli erän tyttö, joka oli sen oloinen/ääni sellainen, että vaikka hän OMASTA mielestään (ja myöhemmin kun opimme tuntemaan hänet, myös meistä;) sanoin jotakin " ihan normaalia" tyyliin " Annakko ketsupin" " Siirretäänkö nää pulpetit riviin" hän kuulosti " Minä olen kenraali, älä uhmaa minua" -tapaukselta.
On vaikea määritellä tarkemmin MIKÄ oli se syy, että hänen normaali puheensa kuulosti hirveän minä-minä-minä tyyliseltä, sellaiselta älä uhmaa minua, tapaiselta, sillä hän oli herttainen ihminen kun häneen tutustui.
Ehkä sinussa on jotakin samaa, ja appi vanhemmat eivät tunne sinua tarpeeksi hyvin? Jos pyydät kohteliaasti hymyn kera appea siirtämään lasin salaatti kulhon tieltä, kumma että hän siitä loukkaantuu...? Mutta jos vaikutat uhkaavalta " ota nyt saatana se vitun kippos helvettiin siitä salaatin paikalta" , niin en ihmettele ettei pidä sinusta...;)
Ja painotan, että ehkä OLEMUKSESSASI/äänessäsi tmv. on jotakin sellaista " uhkaavaa" , että vaikutat mulkulta, vaikka et oikeasti olekkaan... En usko että olet esimerkkini kaltaisesti kiroillut ruokapöydässä tmv. kärjistin sillä vain sävyeroja.
Jokainen voi miettiä, että omassa lähipiirissäkin jonkun sanomana sama asia kuulostaa maailman herttaisimmalta, ja toisen sanamana kettuilulta, vaikka kumpikin sanoisi asian ihan neutraalisti:)
hän ei osaa edes laittaa ruokaa, kun minä en tykkää niistä. Eikä siis mitään perustetta epäillä tuollaista muu kuin se, että joskus minäkin olen se ruoan siellä mökillä tehnyt. Kas kummaa, että ei ollenkaan huomata sitä, kuinka hyvällä ruokahalulla anopin ruokia syön.
Toinen hyvä esimerkki oli se, kun anoppi kertoi jopa työkavereidensa ihmetelleen sitä, kun hän oli kertonut, että me emme IKINÄ kutsu heitä kylään. Niin paskaa kuin olla ja voi. Lasten synttäreistä lähetämme kutsukortit, jouluna kutsumme meille ja muutenkin mies soittelee silloin tällöin, että milloin ovat tulossa meillepäin.
Nämä ovat siis pari esimerkkiä, joita sitten on itketty, kun se kissa on nostettu pöydälle ja tuloksena on ollut se, että meidän on ollut parasta poistua paikalta kokonaan kimpsuinemme ja kampsuinemme.
Vierailija:
taida sinäkään yhtään yrittää? Anna nyt lastesi nauttia isovanhemmistaan ja niele oma kiukkusi siksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saan tekemisissä, mutta nykyään tuntuu, että hakemalla hakevat riidanaihetta. Jos mä uskallan lapsianikaan vähän tiukammalla äänellä komentaa, niin sitäkin paheksuttaan.
Vierailija:
Lukiossa luokallani nimittäin oli erän tyttö, joka oli sen oloinen/ääni sellainen, että vaikka hän OMASTA mielestään (ja myöhemmin kun opimme tuntemaan hänet, myös meistä;) sanoin jotakin " ihan normaalia" tyyliin " Annakko ketsupin" " Siirretäänkö nää pulpetit riviin" hän kuulosti " Minä olen kenraali, älä uhmaa minua" -tapaukselta.On vaikea määritellä tarkemmin MIKÄ oli se syy, että hänen normaali puheensa kuulosti hirveän minä-minä-minä tyyliseltä, sellaiselta älä uhmaa minua, tapaiselta, sillä hän oli herttainen ihminen kun häneen tutustui.
Ehkä sinussa on jotakin samaa, ja appi vanhemmat eivät tunne sinua tarpeeksi hyvin? Jos pyydät kohteliaasti hymyn kera appea siirtämään lasin salaatti kulhon tieltä, kumma että hän siitä loukkaantuu...? Mutta jos vaikutat uhkaavalta " ota nyt saatana se vitun kippos helvettiin siitä salaatin paikalta" , niin en ihmettele ettei pidä sinusta...;)
Ja painotan, että ehkä OLEMUKSESSASI/äänessäsi tmv. on jotakin sellaista " uhkaavaa" , että vaikutat mulkulta, vaikka et oikeasti olekkaan... En usko että olet esimerkkini kaltaisesti kiroillut ruokapöydässä tmv. kärjistin sillä vain sävyeroja.
Jokainen voi miettiä, että omassa lähipiirissäkin jonkun sanomana sama asia kuulostaa maailman herttaisimmalta, ja toisen sanamana kettuilulta, vaikka kumpikin sanoisi asian ihan neutraalisti:)
Luulisi, että alkaisivat ehkä miettimään (elleivät täysin ääliöitä ole) käytöstään sinua kohtaan.
Itse en ole enää 2 vuoteen lähtenyt mukaan avomiehen ja poikani mennessä sukulaisilleen, eikä tosiaan ole mitään hinkuja mennä myöhemminkään. Syynä tähän on avoukkoni sisko (etenkin) ja myös hänen äitinsä (eivät esim. puhuneet mulle oikeastaan MITÄÄN, yms. tympeää käytöstä). Ratkaiseva syy kuitenkin on avomiehessäni, joka viime vierailulla rähisi ja vittuili minulle niin, että päätin jo silloin, että " sai olla viimeinen kerta, kun lähdin mukaan..." . Ja se päätös on pitänyt. Nyt mulla on kätevästi sitä ansaittua omaa lomaa aina, kun mies ja poika lähtevät sukuloimaan. Ja silloin nautin olostani ;-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Luulisi, että alkaisivat ehkä miettimään (elleivät täysin ääliöitä ole) käytöstään sinua kohtaan.Itse en ole enää 2 vuoteen lähtenyt mukaan avomiehen ja poikani mennessä sukulaisilleen, eikä tosiaan ole mitään hinkuja mennä myöhemminkään. Syynä tähän on avoukkoni sisko (etenkin) ja myös hänen äitinsä (eivät esim. puhuneet mulle oikeastaan MITÄÄN, yms. tympeää käytöstä). Ratkaiseva syy kuitenkin on avomiehessäni, joka viime vierailulla rähisi ja vittuili minulle niin, että päätin jo silloin, että " sai olla viimeinen kerta, kun lähdin mukaan..." . Ja se päätös on pitänyt. Nyt mulla on kätevästi sitä ansaittua omaa lomaa aina, kun mies ja poika lähtevät sukuloimaan. Ja silloin nautin olostani ;-).
Ei kai tuollaiseen muutakaan konstia ole, jos se kissan pöydälle nostaminenkin vain tulehduttaa välejänne entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka tiedän että rakastavat, mutta eivät myöskään jaksa meidän porukkaa montaa päivää. Heistäkin tulee sellaisia piilokärttyisiä. Tosin tuntuu siltä että anoppisi ja appesi pitävät sinua vaikeana ja et saisi olla mistään mitään mieltä ja parempi kun sinua ei näkyisikään. Olen samaa mieltä että olet yrittänyt tarpeeksi. Jääkää pois tämän kesän lomareissulta. Sieläpä miettivät, että onpa ikävän hiljaista.
Yksi mahdollisuus on nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta suoraan, edellyttäen, että mies on valmis puolustamaan sinun näkökulmaasi vanhempiensa edessä.