Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ruokataisteluja osa 1
31.07.2006 |
Kertokaa mulle, mitä teen nirson 3-vuotiaan ja hänen ruokailujensa kanssa!
Jokainen päivä alkaa taistelulla ja päättyy taisteluun. Esimerkiksi tänään aamu meni näin. Poika sanoi haluavansa jotain aamupalaa. Tarjosin jugurttia. Ei kelvannut, vaan hän halusi leipää. Kohta hän halusi myös jugurttia. Laitoin molemmat pöytään.
Poika alkoi hitaasti nakerrella leivänpalasta. Vauva kävi hermostuneeksi sitterissä ja halusi rintaa. Minulla oli niska ja selkä aivan jumissa yön heräilyjen ja valvomisten jälkeen, joten lähdin imettämään vauvaa olohuoneeseen, jossa saan kunnolla nojattua selkäni sohvaan. Annoin pojalle luvan tuoda aamupalan olohuoneeseen, koska yksin hän ei jää sitä syömään.
Poika ei halunnut tuoda aamupalaa olohuoneeseen. Kun olimme tahineet tästä 10 min ja hän viimein toi voileivän olohuoneeseen, olinkin jo imettänyt vauvan. Istuin vähän aikaa sohvalla odottaen, että leipä katoaisi suuhun, mutta närppiminen jatkui.
Lähdin vaihtamaan vauvan vaippaa makuuhuoneeseen. Poika seurasi leivän kanssa perässä ja istui sängyn päällä syöden. Muruja oli joka puolella ja aloin hiiltyä. Leivän syöminen takkusi edelleen. poika ei halunnut syödä leipää. Sanoin, että hän saa valita, syökö leivän vai jugurtin. Haluaa kuulemma syödä leivän. Odottelin taas jonkin aikaa vauvan kanssa makuuhuoneen sängyllä, josko leipä katoaisi suuhun. Närppiminen jatkui. Osa leivästä meni.
Sitten menin suihkuun. Poika tuli istumaan kylpyhuoneen lattialle ja syömään leipää. Huonolla menestyksellä.
Lähdin pukeutumaan ja sitten nukuttamaan vauvaa parvekkeelle. Sillä aikaa leipä oli ilmestynyt olohuoneen pöydälle. Pyysin poika syömään sen vihdoin viimein. Poika ilmoitti laittaneensa sen pippeliin. Kävin keittiössä viemässä koskemattoman jugurtin jääkaappiin ja tulin tänne purkamaan turhautumistani.
mikä neuvoksi? Tämä oli vasta päivän ensimmäinen paini ruoan tiimoilta. Kokemuksesta tiedän, että poika voi olla vaikka koko päivän syömättä. Ei häntä tunnu haittaavan se, ettei saa mitään syömistä. Vaikka kuinka selittäisin, että seuraava ruoka tulee vasta lounasaikaan 3 tunnin päästä, niin ei poika sitä ymmärrä.
Kommentit (6)
Keittiössä syödään - koittakaa löytää tähän jokin ratkaisu jos ei viihdy keittiössä yksin.
Aikaraja ruokailulle - esim. 30min. Sen jälkeen syömätön ruoka menee roskiin.
Älä turhaan stressaa vaikka lapsi ei söisi, anna olla ilman jos ei maistu. 3v ei kuole nälkään. Ei lapsi ilkeyttään ole syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisinkin, että keittiö olisi se ruokapaikka. Ongelmana on, kun minun pitäisi päivystää siellä niin kauan, että hän on syönyt. Itse syön parissa minuutissa ja pojan ruokailu voi kestää hyvänäkin päivänä vähintään sen puoli tuntia ellei kauemmin. Lisäksi vauva vaatii huomiota, joten en voi koko ajan mennä vain pojan ehdoilla. Ehkä pitäisi tosiaan asettaa tuo aikaraja, että siihen mennessä ruoan pitää kadota ja loput menee roskiin.
ap
että haluaisi olla seurassasi. Ja hankalaahan se tietysti on, kun vauvallakin on tarpeensa. Meillä on aamusyöminen aika hankalaa, ei tahdo maistua. Jos ei ruoka aamusta maistu, korjaan ne pois ja seuraavan kerran sitten tarjolla on lounasta. Piste.
Älä tee ruokahommista lapselle ja itsellesi stressiä, kyllä se poika sitten syö kun on nälkä.
varttiin. Mihin on kiire? Syömishetkien ei pitäisi olla tankkausta, vaan mukavaa yhdessäoloa, ja keskustelua. Jugurttia 1,5 dl on iso annos, pienelle, jos itse joisit sitä 6 dl, ei varmaan tuntuisi kivalta. Ja kun kerrot että seuraa sinua, haluan sanoa että on vielä hyvin pieni, eikä ole sen vika että teillä on vauva, se on kuitenkin nyt vaan numero 2, ja vaikea sitä on sen ymmärtää. Haleja ja puseja pojalle, ei se syöminen ole niin hirveän tärkeää, älä tee kärpäsestä härkästä.
Meilläkin on kohta kolmevuotias nirsoilija, joka syö tosi vähän. Meillä saa syödä vain keittiön pöydän ääressä ja jos ei maistu ei ole pakko syödä. En oikeastaan kiinnitä mitään huomiota pojan syömisiin, mutta jos hän syö, kehun häntä kun on nätisti syönyt. Jos hän ei syö, pidän huolta siitä, että mitään herkkuja, jätskiä tai mehua ei tarjoilla ennen seuraavaa ruokaa. Seuraavaa ruokaa voi kyllä aikaistaa. Ja yritän vauvan kanssa olla pöydässä niin kauan kuin poika syö, mutta jos hän vain vitkuttelee, niin korjaan ruuan pois.
Vauvanhan voi vaihtaa ja syöttää ensin, jolloin on ehkä paremmin aikaa keskittyä kolmevuotiaan kanssa syömiseen.
Alue: Aihe vapaa
panee syömään sitä mikä on nokan alla, kun prinssisi saa vähän rajoja. JA ole tiukkana!