Paikalla ketään, joiden lapsilla ollut tics-oireita? Koska niistä pitäisi alkaa huolestua ja mennäkö tutkimuksiin?

Kannattaa kyllä jo hakeutua tutkimuksiin.

Alkuun huomaamattomina nykimisinä kasvoissa. Kuukausien saatossa ne tulivat huomattavimmiksi kuten hyppyjä, loikkia, sanan hokemisia (paska), kyykkäämisiä ym. Yksi pakkoliike kesti 1vko-useampaan kuukauteen. Pakkoliikkeettömiä jaksoja ei ollut vuosiin. Vasta 10-vuotiaana loppuivat ja nyt ei ole vuoteen ollut, ainoastaan tuota kyykkäämistä harvoin. Ei haettu ammattiapua asiaan, vaikka olin ajoittain huolesta väsynyt, ajoittain koin ärsyyntymistä ja häpeää lapsesta =/



Yritin olla huomauttelematta asiasta, mutta joskus oli pakko sanoa jotain. Koulun open mukaan siellä ei tälläisiä liikkeitä esiintynyt...



Lapseni on todella herkkä, vaikka ulkoisesti on sosiaalinen, tempperamenttinen ja itsepäinen. Kavereita hänellä oli koko ajan onneksi, totesi vain jonkun kysyessä, että tämä on hänen pakkoliikkeensä. Koki ettei voi olla niitä tekemättäkään.



Voimia!

sitten kouluikään mennessä ohi. Ei kuitenkaan oikein vakuuttanut minua tai kuulostanut siltä että tietää mistä puhuu...

Mitäköhän kautta tutkimuksiin tulisi hakeutua ja mitä ne tutkimukset käytännössä tarkoittavat. Onko syytä olettaa, että jos jotain neurologista vikaa on, oireet pahenevat ajan myötä? Nykyisellään kun ticsit eivät hirveästi lasta häiritse tai leimaa (eli ovat kuitenkin aika marginaalinen ilmiö lapsen päivittäisessä käytöksessä).

Äitinä tietysti olen huolissani, enkä toivoisi lapselleni sitä leimaa otsaan, jonka pakkoliikkeistä väistämättä saa jos ne ovat yleisiä ja runsaita.



-ap *alkaa huolestua tosissaan*

Myös teidän omalääkärinne voi antaa lähetteen esim. lastenlinnaan neurologiselle osastolle. Olen kyllä vähän huolissanne teistä, kun vasta 6-vuotiaana huolestuit asiasta... Tyhmä neuvolantäti teillä, kun ei 5-vuotistarkastuksessa ole ohjannut teitä eteenpäin.

peä,jotenkin mielestäni aika " poikkeuksellinen" tyyppi muutenkin (ihan hyvässä mielessä). Hän on kai aika älykäs ikäisekseen, verbaalisesti kehittynyt ja pohdiskelee paljon todella syvällisiä asioita kuten maailman syntyä, ihmisten ja elämän olemusta jne.

Jotenkin en ole missään vaiheessa yllättynyt kun näitäticsejä tuli vaan melkein tuntui siltä kuin ne kuuluisivat asiaan (hassulta kuulostaa, tiedän). Jotenkin vaistoni sanovat, ettei niiden taustalla välttämättä ole mitään sairautta, lapsi vaan reagoi niin herkästi kaikkeen ympärillään, että ikään kuin tapahtumat ja ylimääräinen energia " purkautuisivat" näillä liikkeillä.

Toisaalta tietysti haluan tutkia asian, varsinkin jos sellaista jo tässä vaiheessa suositellaan.



-ap

vuodelta, sitten oli varmaan puoli vuotta ilman mitään oireita, sitten saattoi taas olla parin viikon " kyykkyilyjakso" ja sitten ei taas mitään kuukausiin jne. Lisäksi olen kovin monelta kuullut, kuinka heidän lapsillaan on myös ollut joku tai jokunen tics-liike-kausi juuri leikki-ikäisenä ja lapset ovat kuitenkin ihan " normaaleita" . Edelleen, kuten sanoin, kysyin asiasta neuvolassa ja siellä oltiin sitä mieltä, että " kunhan alaluokilla korjaantuu" .



Tietysti otan asian vakavasti.

-ap