puolison valehtelusta

Hän on sanonut, että ei voi luottaa oikein missään minuun koska jään ihan pienistä banaaleista asioista kiinni. Hän huomasi tämän piirteen vasta muutaman vuoden kuluttua, kun olimme jo naimisissa.

Ja muuten te naiset, joiden miehet valehtelee, varoitan kyllä teitä: ainakaan minun valheeni eivät rajoitu ainoastaan pikkuasioihin, käytännön asioihin, vaan olen varsinainen valehtelija myös noissa moraaliasioissa eli omatuntoni ei kolkuta oikein missään...eli tsekatkaapa ettei miehenne vaan käy myös toisissa jalkoväleissä

sillä erolla, ettei mies ole huomannut mitään.

Silloin kai ainoa syy lopetta valehtelu on kiinnijäämisen pelko.

Ja ihminen ylimielisyyksissään haluaa uskoa olevansa niin älukäs, että ei kukaan huomaa.

t. 8

Olen itsekin välillä aiheesta täällä kirjoittanut.

Mieheni saattaa valehdella ihan mitättömissä asioissa ja kaikkeahan en toki edes tiedä.



Minua hänen valehtelunsa loukkaa ja satuttaa, ja mies tietää sen itsekin. Toki hän lupaa ja vannoo, mutta aina uudestaan ja uudestaan olemme samassa tilanteessa. Aivan kuin tuo valehtelu olisi osa hänen luonnettaa, osa sitä mustempaa puolta. Hänen vammansa. Minä en saa häntä lopettamaan, vaan voin ainoastaan vaikuttaa itseeni ja omaan suhtautumiseeni. Loppujen lopuksi se, joka tässä asiassa häviää on hän itse. 100%:ta luottamustani hän ei tule enää koskaan saamaan.



Entäs minä. Minä elän päivän kerrallaan. En voi tietää täysin missä mennään, mutta voiko elämässä koskaan tietää? uskon vain sen, mitä näen. En enää sitä mitä haluan uskoa.

Olen itkenyt ja surrutkin luottamuksen puutetta useamman vuoden. Tavallaan minussa on jotain koteloitunut suhteessa mieheeni. Tuo kotelo suojaa kaikkein herkimpiä osia itsessäni. Olen varautunut ja kyynisempi kuin suhteemme alussa. Elämä opettaa.



Silti minä rakastan syvästi miestäni. Minä tarvitsen häntä kulkemaan rinnallani. Meillä on ihana ja rakastava perhe, ja sen tiedän että hän tekee kaikkensa, jotta lapsillamme on hyvä olla. Se on minulle nyt tärkeintä.

En tiedä missä olemme 10 vuoden kuluttua. Me molemmat kasvamme ihmisinä ja samalla ehkä myös vaatimuksemme kasvavat. Vaikka voin elää tällä hetkellä tätä elämääni näinkin, avioliitossa ihmisen kanssa johon en voi luottaa, minulla on tavallaan kokoajan pieni takaportti mielessäni avoinna. Voi kuulostaa ikävältä ja herättää kysymyksiä, miksi sitten vielä olen hänen kanssaan, jos en usko yhteiseen tulevaisuuteen?

Siksi, että edelleenkin rakastan häntä kaikkine vikoineen, ja se takaportti on minulle ehdottoman tärkeä osoitus siitä, että kunnioitan itseäni ja minulla on aina mahdollisuus muuhun, jos tilanne muuttuu sietämättömäksi.



Jaksamista samassa tilanteessa oleville!

Mun elämäni paras ratkaisu on ollut erota yli 5 vuotta kestäneestä suhteesta mieheen, joka valehteli pienistä ja isoista asioista. Hän oli kaikin puolin mukava, komea ja erittäin sosialinen, mutta muita miellyttääkseen lasektteli sellaisia valheita ettei mitään rajaa. Huvittaa käydä lukemassa koulukavrit. comissa häne ansiolistaansa, kun on sekin kokonaan keksitty. Tai sitten meidän yhdessä asuessamme en vain huomannut hänen opiskelleen ja valmistuneen, hehheh.



Ekan kerran hän päästi ison valheen, kun olimme seurustelleet puoli vuotta. En vaan tajunnut ja kyennyt lopettaa suhdetta, olin todella ihastunut. Lopulta olin niin epäluuloinen, että pelkäsin jo postinkin tuloa, koska ikinä en tiennyt, mitä hänen maksamaansa laskua karhuttiin, vaikka hän sen oli luvannut maksaa. Omaan osoitteeseen muuttaminen oli mieltön helpotus. Tyttökavereitakin hänellä oli, mutta ikinä ei tunnutanut pettäneensä. Vaikea uskoa. Luottamus on kaiken a ja o. En olisi voinut kuvitella toteuttavani hänen kanssaan elämäni haaveita, ostaa omaa kotia ja tehdä lapsia...tai niin, eihän hän lainaa olisi saanut luottotietojen mentyä.



Tein yhden kamalan virheen, kun puoli vuotta ennen eroamme puuskahdin, että antaa olla, olen valmis kestämään lopun iän tätä jatkuvaa epätietoisuutta, mennään naimisiin. Onneksi hän pelästyi emmekä menneet naimisiin. Erottuamme hän sanoi sen ollen paha virhe, olisi halunnut jatkaa.



Surullisinta on, että vaikka hän tajusi tekevänsä minulle pahaa, ei hän mitenkään voinut hillitä itseään ja muuttua. Patologista.



Ette voi käsittää, miten hienoa ja upeaa on olla miehen kanssa, johon voi täysin luottaa. Haaveet ovat täyttyneet toisen ihmisen kanssa.

tai ehkä tuntuu siltä koska en enää välitä paljon mistään häneen liittyvästä. Meillä on ollutmonia rankkoja aiheita missä hän on kaunistellut omaa osuuttaan ja aluksi hän velvoitti minutkin kaikenlaiseen sosiaaliseen valehteluun jotta julkisivu näyttäisi paremmalta.



Minusta juttu ei edes ole siinä valehtelussa- koska ainakin minä olen vaistonnut joka kerta kun hän valehtelee. Enemmänkin ajattelen että kysymyksessä on selkärangattomuus- eikä ihminen jolla ei ole " selkärankaa" pysty rakastamaan vilpittömästi. Koska hänellä on aina ensimmäisenä määriteltävänä oma maineensa ja kunniansa sen sijaan että hän välittäisi toisen hyvinvoinnista. ja kllähän mieheni välittää silloin kun kaikki on ok, mutta jos hänen valheensa ovat uhattuna hän kääntää vaikka koko maailman minua vastaan.



No on saanut ansionsa mukaan; olen itse erittäin rehellinen ja tuonut julki kaikki virheeni ja huonot puoleni ja toimin ihmissuhteissa erittäin avoimesti. Ja rohkeasti.

Ensi alkuun en tajunnut hänen valehtelevan ja keksivän juttuja, mutta sitten jo ehkä 1kk seurustelun jälkeen aloin huomata, että jutuissa, joita kertoo mulle ja sitten myöhemmin saman asian kuulteni jollekin toiselle, on eroja. Sitten kun aloin vähän miettimään hänen sanomisiaan ym. niin huomasin että suurin osa hänen puheistaan oli ihan keksittyjä juttuja / valheita. Ja just se että sanoi vaikka hoitaneensa rästissä olevat laskut tms. ja pian tuli taas karhuja ym.

No pian sitten tajusin että vaikka ihminen oli tosi kiva, niin en voisi olla loppuelämää hänen kanssaan. Tai edes muutamaa kuukautta pidempään. En kehdannut edes sanoa, että huomaan hänen valehtelevan ja keksivän kaikenlaisia juttuja ym. Suhde kesti yht. 3kk ja enempää en olisi jaksanut.

onko ihan totta miehiä, jotka eivät ikinä (esim. 10-vuotisen seurustelun aikana) ole jäänneet kiinni valehtelusta?

Mitä mieltä olette miehestä, joka lupaa paljon, mutta ei pidä lupauksiaan? Nämä lupaukset siis ihan arkisissa asioissa. Meillä mennään sitä rataa, että mies puhelee paljon. Tulee tekemään sitä ja tuota, mutta mitään ei tapahdukaan. Minulla on ainakin tätä myötä mennyt luottamus hänen puheisiinsa.

viime tingassa. Jos epäilen, sanoo että enkö luota. Ollaan oltu 10 yhdessä ja oikeastaan olen tottunut tähän, en ole edes muistanut asiaa kun vasta nyt kun tässä mainittiin. En vain usko ekalla kertaa mitään, se tapahtuu ihan luonnostaan. Pitääkin taas muistaa ottaa hänet kiinni valehteluistaan, en ole vaan muistanut enää kun se ei ole vaivannut.

Mulla oli aiemmin myös tämänlainen kaveri, totuin ehkä jo siinä tähän.

Muuten kaikilla tavoin ihana mies.

ostosten hinnoista, tekemisistään, vanhoista ja uusista asioista. jossain vaiheessa alkoi pinna täyttyä ja sanoin, että kerran vielä niin se on ohi. ei exä uskonut ja nyt ollaan erottu....



kyllä luottamus kärsii ihan väistämättä, jos toinen ei pysty rehellisyyteen. itse mietin toistuvaksi, MIKSI se valehtelee, miten kuvittelee ettei valhe jossakin vaiheessa paljastu. Koskaan en saanut kysymyksiini vastausta. exä on valehdellut aina, myös entisissä liitoissaan... ja typerys jäänyt usein kiinni.

olen tilanteessa, jossa olen jo monesti sanonut, että jos vielä kerran, niin ero edessä. nyt se ei vaan enää olekaan niin yksinkertaista kuin ennen lapsia :(

fiksu mies muuten, älykäs, mutta tällaisessa asiassa niin typerä

Todella ikävä tapa, en ymmärrä miksi valehtelemista ei voi lopettaa!

kun ei voinut luottaa.

lohdulista tavallaan kuulla, että on kohtalotovereita, vaikkain suurin osa taitaa olla ex-sellaisia...



tavallaan juuri tuollaisista valkoisista valheista kyse, valheita, joita sanoo näyttääkseen itsensä hyvässä valossa. siis jos esim. luvanuut hoitaa jonkin asian, muttei olekaan hoitanut, valehtelee että hoiti sen.



mutta miten voi luottaa tällaiseen ihmiseen isommissa, tärkeissä asioissa, jos pienistäkin valehtelee noin helposti?