Ovatko mielestäsi vanhemmat lapsen leikittäjiä ja viihdyttäjiä?

Välillä on toki hyvä keskittyä pelkästään lapsen kanssa olemiseen.

Jotkut tykkää leikkiä lastensa kanssa, jotkut ei.



Minusta olisi ihan kummallista olla leikkimättä lapseni kanssa, koska se on tapa olla yhdessä. En minä häntä koko aikaa " viihdytä" , mutta jos hän roikkuu jaloissani mankumassa, on luonnollista ehdottaa, että mitäs jos rakentelisit legoilla. Tms. Ja joskus ehkä useinkin sitä menee sitten rakentelemaan itsekin.

Noh, mulla onneks lapsilla alle 2v ikäeroa ja viihdyttävät toisiaan, eivät koskaan hae mua juur leikkimään, pyytävät kenties katsomaan jotain piirustusta tai rakennelmaa, mutta muuten hoitavat leikit kahdestaan tai pihan lasten kanssa.



Minusta vanhempi on kasvattaja. Ja meillä action kuuluu kasvatukseen. Mennään paljon eri tilaisuuksiin ja paikkoihin. En katso sitä viihdyttämiseksi, vaan kasvatukseksi. Itsekään jaksa koko ajan kotona vapaapäivinä tuhertaa. On se sitten mielenosoitus, puistokonsertti, taidenäyttely, messut, nukketeatteri tai metsäkävely, niin pidän sitä lapsen kehityksen kannalta tärkeänä.

joko leikittää ja viihdyttää koko ajan tai tehdä kotihommia. Eihän se noin mene! Tuskin sinäkään tyynesti vaan jatkat tiskaamista, jos ärtynyt muksu karjuu jaloissa. Tai jos jatkat, niin et ole kovin viksu. Eikö siinä tilanteessa kannata ohjata lapsi vaikka palapelin pariin keittiönpöydän ääreen ja jatkaa sitten tiskaamista vieressä? Kyllä vanhemmille kuuluu lapsiinsa nähden MUUTAKIN kuin perushoito.

No itse asiassa jos olen tiskaamisen aloittanut, niin teen sen kyllä loppuun asti enkä ala kesken kaiken leikkimään. Tottakai yritän yleensä keksiä lapselle jotain tekemistä, esim juuri kirjoja tai palapelejä, mutta aina lapsi ei viihdy vaan tulee silti jalkoihin kränäämään. Ja kyllä, silloin tiskaan astiat tyynesti loppuun.



Toi on kyllä varmaan totta, että jos on lapset pienellä ikäerolla, ei mitään tällaisia ongelmia ole. Toisaalta olen vähän kade, toisaalta en jaksaisi niin pienillä ikäeroilla :)



ap.

Joskus on kiva leikkiä vähemmän, toisinaan enemmän riippuen monista seikoista. Kuitenkaan en odota että lapseni joka on kotihoidossa ja 3,5v jaksaisi leikkiä aina yksin kun emme ole kyläilemässä tms. Useimmiten kyllä hänelle riittää että on läsnä huoneessa ja osallistuu leikkiin kyselemällä ja keksimällä silloin tällöin pieniä juttuja esim. rakentelemalla legoja tms. Lapsen maailmaan pääsee sisälle ihan eri tavalla kun kuuntelee ja katselee leikkejä, niistä heijastuu lapsen käsitys maailmasta. Toki asiat olisivat toisin jos meillä olisi sisarus leikkimässä, mutta ei ole.

siitä huolimatta teen kyllä kotihommatkin, joskus vasurilla, mutta kuitenkin. Haluan olla lapseni kanssa enkä pelkkä kotitalouskone joka ei ehdi viettää aikaa lapsensa kanssa.



En ole ajatellut että olisi jotain väärää että haluan touhuta kaikea kivaa lapseni kanssa. Hänellä ei ole sisaruksia ja muita sosiaalisia kontakteja hän saa pihalta.

En leiki lasten kanssa, mutta luen ja juttelen paljon heidän kanssaan, otan mukaan kotitöihin, vaikka yksin selviäisin nopeammin, pidän sylissä ja hellin, hassuttelen ja kerron satuja.

viihdytän korkeintaan juttelemalla tai lukemalla, näyttämällä kuvia. Mutta en ole koskaan edes lähtenyt siihen leikittämishommaan mukaan, koska en nauti siitä yhtään.



En halua leikkiä " kauppaa" enkä kyllä mitään muutakaan.

tikkarin?"