Miksiköhän nykypäivänä vanhempien, eritoten äitien, pitää touhuta lasten kanssa aamusta iltaan jotain...?

Meillä harvoin aikuiset teki lasten kanssa mitään. Välillä luettiin ja joskus väriteltiin ja piirrettiin yhdessä. Kesäisin tietty oli lomareissuja ja uintireissuja.

Mutta pääasiallisesti olimme mukana arjen pyörityksessä (osallistuimme tiskaamiseen, ruuanlaittoon ym.) ja leikimme keskenämme (me sisarukset siis).

Ja näin toimin myös omani kanssa :)

minä olen lasten kanssa " vain" kotona... joskus käymme kylässä tai leikkipuistossa, mutta pääasiassa ulkoilemme omalla pihalla. Emme käy missään kerhoissa, koska auto lähtee aamuisin kaupunkiin. Mutta ihan tyytyväiseltä lapset vaikuttavat.

Tokihan me täälläkin ollaan aika paljonkin, mutta esim. nyt kun on lomaviikko niin paljon ollaan lennossa. Tänään oltiin lintsillä, huomenna piknikille Suomenlinnaan, perjantaina Meikun taidemuseoon ja viel jotaa muuta yritän kehitellä täksi viikoksi.



Minusta kivaa, jos aikuinenkin viihtyy. Hiekkalaatikon vierustalla istuminen ei tyydytä mua. Huono äiti sitten kaiketi olen?

Toki laulan ja luen päivittäin 3-ja 5-vuotialle ja uimassa käydään vähintään kerran viikossa, mutta kyllä saavat muuten touhuta itsekseen. Ehdotan välillä, että nyt voisi piirtää tai rakentaa legoilla, mutta en tohota itse mukana. Pojat leikkivät tosi hyvin erikseen ja yhdessä, eivätkä ikinä edes pyydä minua mukaan. Meillä yhdessäolo on enemmän sitten sitä, että istutaan pöydän ääressä tai sohvalla ja jutellaan kaiken maailman asioista.

Meillä pari naapuria jauhaa että jos ei päivittäin mene puistoon niin sekoo nuppi.. Mää voisin ihan hyvin vaan olla lasten kanssa, viettää vaan aikaa ja nauttia olostani. En kaipaa aikuisten jatkuvaa seuraa vaan nautin lapsistani. Mutta mää oon tämmönen emo joka leikkii ja puuhaa lasten kanssa, talvet pulkkamäessä ja kesät menee hiekkiksella tehden hiekkakakkuja (en pahemmin seiso kädet puuhkassa juoruten muitten kanssa)! :D

Kaksin lapsen kanssa kotona ei minusta ole kovin kivaa päivästä toiseen meistä kummallekaan. Monilapsisessa perheessä tilanne on ihan toinen ainakin lasten kannalta, koska leikkikavereita on oman katon alla.

sa viettävät viikon, koska meidän lapset keksivät runsaasti tekemistä, kun taas heidän lapsensa (nyt jo 8 ja 10) pitkästyvät mökillä, koska eivät keksi, mitä siellä voisi tehdä. Meidän lapset ovat luovia ja kehittävät leikkinsä itse, koska niitä ei valmiina heille ole koskaan tarjoiltu.

Vierailija:

Meidän lapset ovat luovia ja kehittävät leikkinsä itse, koska niitä ei valmiina heille ole koskaan tarjoiltu.

toisinaan, ei se kehity päähän tyhjästä. Laita lapsi tyhjään huoneeseen aina leikkimään yksin, apaattinen siitä tulee eikä mitään muuta.

Mua välillä ihan hävettää kun meidän lapsi on " JO" 1v4kk eikä ole oltu kerhoissa, vauvauinneissa, leikkipuistoissa tai missään. Vauvajumpassa oltiin pari kertaa kun kaveri sitä veti.



Mekin puuhataan kotona, lapsi puuhaa itsekseen ja minä itsekseni ja välillä yhdessä. Hän " auttaa" ruoanlaitossa, astianpesukoneen täyttämisessä jne. Omasta mielestäni se on paljon parempaa yhdessäoloa kuin mikään virikkeellistäminen.

Leluissa tämän huomaa selvimmin; Ennen legot esim. olivat vain ihan tavallisia " legoja" , joista rakenneltiin vaikka mitä. Lego ukotkin olivat sellaisia yksinketaisia, jossain vaiheessa hiukan " kehittyivät" , oli merikapteeniä, eläinpäistä jne. mutta kovin yksinkertaisia kuitenkin olivat!:)



Silloin tehtiin itse palikoista tuoleja, pöytiä, asuntoja jne. jne. Nykyään legot ovat valmiiksi rakennettuja, niissä on tuolit, pöydät jne. ja ukotkin alkavat olla " mini-barbeja" . Miten lasten mielikuvitus voi elää, jos kaikki on valmiiksi pureskeltua?:(

... ja meillä kyllä mennään niin paljon kuin huvittaa. Jos ei huvita niin sitten ollaan kotona, mutta muuten käydään kyllä melkein päivittäin puistossa, kaupungilla, mummulassa tai jossain muualla. Lapsikin on tottunut pienestä asti kulkemaan ja osaa jo itsekin kysyä, että lähdetäänkö sinne tai tänne. En voi sille mitään mutta en kyllä itse jaksa joka päivä ja koko ajan keksiä virikkeitä lapselle kotona. Kyllä me yhdessä siivotaan ja touhutaan kotitöitä ja leikitään, mutta yhtä hauskaa on lapsen ehdoilla kaupungilla käyminen tms. (taisi olla vähän sekava teksti, mutta yrittäkää ymmärtää)

hulluttelemme, joten ehkä ne sitten ovat sitä mielikuvituksen ruokkimista...Uskon, että kun lapsella on muutama kivi ja keppi, hän keksii itse niistä leikin ilman, että aikuisen pitää jotain ehdottaa tai kehittää.





Olen siisä äiti, joka sanoi että





Meidän lapset ovat luovia ja kehittävät leikkinsä itse, koska niitä ei valmiina heille ole koskaan tarjoiltu.

[/quote]

ja vastaan tälle kirjoittajalle:



toisinaan, ei se kehity päähän tyhjästä. Laita lapsi tyhjään huoneeseen aina leikkimään yksin, apaattinen siitä tulee eikä mitään muuta.

[/quote]

Mielestäni ainakaan 2-3 vuotias ei paljon seuraa/harrastuksia tarvitse mutta sen jälkeen ei välttämättä koko ajan omat nurkat riitä.

Meillä ainakin kolme erittäin vilkasta ja mielikuvitusrikasta lasta saa sellaisen kaaoksen aikaan että on huomattavasti helpompaa mennä puistoon missä on tilaa leikkiä.

En minä tarvitse seuraa/tilaa mutta joskus edes rauhaa;D ettei se nuppi hajoa ja verenpaineet kohoa.

Kyllä meidän kolme vilkasta vastaa 10 rauhallista lasta.

Jopa viiden rauhallisen lapsen kotona on melutaso yli puolet alhaisempi kuin meidän kiljusilla:D

Aktiviteettejä on oltava ettei koko päivä mene tappeluksi.

Siis muuta kuin lähiympäristöä ja sen suomia virikkeitä ei tarvitse 0-3 vuotias

harvat ovat sisäsyntyisesti hiljaisia.

Mutta jatkuva, joka päiväinen " ohjelmointi" tuntuu aika hurjalta.

Tähän tyyliin siis:

MA - jumppakerho

TI - Tiinalle kylään

KE - kuvataidekerho ja Maijalle kylään

TO - Elli tulee käymään, illalla museoon

PE - muskari ja Saaralle kylään

LA - Huvituttikonsertti ja piknik

SU - Mummulaan kylään



52 viikkoa vuodessa tuollaista ohjelmaa on aika hurjaa lapsillekin. Mutta valitettavan usein arkipäivää.

Olen ollut kovin pahoillani siitä, kun en ole tarjonnut virikkeitä kotioloja enempää 3,5v lapselleni. Lapseni jatkaa kotihoidossa aina eskari-ikään saakka. En usko, että veisin häntä puistoja ja perhekahviloita pidemmälle virikkeitä saamaan. Uskon, että rauhalinen ja kiireetön lapsuus on parasta, mitä hänelle voin tarjota. Leikkikavereita löytyy naapurista. Hektinen elämä alkaa sitten kun menen töihin.



Uskon että näin toimin kaikken parhaaksi.

Hän on jokaisen lapsen kanssa vähintään sen kolme-neljä vuotta kotona. Helposto siinä vierähtää tuollaiset kymmenen vuotta kotosalla. Hän tekee kaikki ruuat itse alusta pitäen ja puunaa kotia kiiltäväksi. Hänellä ei ole mitään omia intressejä. Hän on vain muita varten. Hän pitää itsestään huolta sen verran, että avuomies on iloinen. Koskaan häne ei halua mennä mihinkään, paitsi sunnuntaina tuttavaperheen luo päiväkahveille.... blaaaaaaaah

Kyllä kyse on ihan kolmesta aktiivisesti leikkivästä lapsesta joille ei kirjojen luku,piirtäminen ja videoiden katsominen koko päiväksi riitä.

Illalla nukkumaan meno on hankalaa jos energiaa ei ole saanut purkaa päivällä pyöräilyyn/juoksemiseen/kiipeilyyn/sosiaalisiin kontakteihin ja muuhun leikkimiseen....sittten illalla pyöritään sängyssä tunnista kolmeen ja yritetään saada unta:(