" Syödään ennen kuin mennään vieraisille"

niin ei me kotona sitten syödä.



Sitä paitsi, sieltä mistä minä olen kotoisin, syöminen vieraisilla on kohteliasta. Pöytä katetaan runsaasti ja emäntä kehottaa santsaamaan useasti.

Se jos mikä vituttaa.

matkasta huolimatta tarjolla ei ole koskaan suolapalaa. Vain makeaa kahvin kanssa. Pitkää päivää ei pärjää ilman kunnon ruokaa.

kotiin lähdössä iltapalalle, niin väsynyt 5 v. alkaa itkeä, että " Äiti, mullon NÄÄLKÄÄÄ !" . Koetin siinä sitten sihistä, että " nyt kita kiinni, ollaan kotiin menossa" .

Mummo laittaa aina ruoan kans ja se on niiiiin hyvää, että oikein odottaa kieli pitkällä =)

Kyllä nolottaisi ja harmittaisis jos kylässä lapset rohmuisivat monta pulla ja söisivät pipareita koura kaupalla. Sitten ei ruoka edes maistuisi kotiin tultua.



Mutta jos mennään kylään SYÖMÄÄN, eli emäntä on kutsunut ruokailemaan, niin silloin ei tietenkään syödä ensin!

Tottakai syön kylässä vatsani täyteen ja kehun emännälle kuinka herkullista ja ihanaa ruoka on!

Ja pyydän joskus meille syömään, ja toivon että hänelle maistuu minun pöperöni.

on siellä miltei poikkeuksetta lämmin ruoka odottamassa. Tietysti riippuu vähän kellonajasta, mutta yleisimmin näin. Ja tämä ei kyllä riipu edes kutsujan sukupuolesta, etnisyydestä, iästä tai uskonnosta.

SofterSin:

on siellä miltei poikkeuksetta lämmin ruoka odottamassa. Tietysti riippuu vähän kellonajasta, mutta yleisimmin näin. Ja tämä ei kyllä riipu edes kutsujan sukupuolesta, etnisyydestä, iästä tai uskonnosta.

Me sen sijaan ollaan lasten kanssa käyty kerran pääsiäsen aikaan MUMMOLASSA, matkaa 150 km suuntaansa, ja kahvit ja pullat saatiin. Jouduttiin käymään nakkarilla matkalla.. Olipa poikkeuksellinen mummolareissu. =0)

asennetta tohon tarjoiluun.



Anoppi on sellainen, joka laittaa ruokaa varmaan 3kg/hlöä kohden ja haluaa, että ruokaa menee.



Sitten 2 hänen siskoaan taas on niin pihejä, että laittavat varmaan yhden keksin neljänneksen tarjolle. Ja jos vaikka sellaista keskikokoista siikaa tarjoaisi, niin kuvittelisi yhdestä kalasta riittävän ruoaksi kymmenelle (huomaa, että pöydässä ei paljon muuta olisi kuin se kala ja muutama hassu peruna, tuskin leipää, ei ainakaan salaattia).

kahville jos mennään syödään ennen jotain, mutta ei tietenkään jos meidät onn kutsuttu syömään!

Siis useimmiten on sovittu että " tulette sitten meille syömään" , jos kaveriperheen luo mennään tai jos he tulevat meille. Ei todellakaan tulisi mieleen syödä kotona ennen sitä.



Jos taas käydään vain kahvilla, niin syön poikkeuksetta yhden palan kakkua/yhden pullan tms. Oli kova nälkä tai olin juuri syönyt.

Ikäviä kokemuksia monilla! Vaikka jakaessa vähäkin ruoka riittää!



Kotoa on opittu, että ruoka-aikaan, jos joku tulee kylään, vaikka se ois remonttimies, niin lisää lautasia saa pöytään aina katettua! Omalle väelle aina sitten vähän vähemmän, että vieraille piisaa.



Mummoni oli jo liki 90v ja vielä jaksoi tehdä ruuat kaikille vieraille ja leipoakin. Ja on ollut usein niinkin, että menen jonnekin kylään ja siellä jotain hässäkkää, soittavat sinne mennessä, että " tuopas purkki kookosmaitoa tullessas" tai pistävät mut silppuamaan kasviksia keittoa varten.



Ei kaiken tartte olla täydellistä. Harva on niin köyhä, ettei vois mitään toisille tarjota. Usein kyllä ne piheimmät eivät oikeasti varattomia olekaan.



Menen kylään usein niin, että mulla on jotain mukana, usein leipomusta tai vaikka kanisteri mehua.



Ystävyys on mahtava asia! Ei se kaadu siihen, ettei se ruoka ole valmista tai se on vaikka makaronilaatikkoa. :)

ja me aikuiset osataan ottaa antimien mukaan, ei napostella kaappeja tyhjiksi.



Siis jos kutsutuiksi vieraiksi olemme menossa

Yhdellä kertaa mentiin päiväsaikaan ja mulla oli vanhat valmislaatikon jämät mukana, että saan pikaisesti ruokaa lapsille, jos on nälkä perille tultaessa. Ei mitään syötävää, jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Lämmitin sitten lapsille sen laatikkojämän ja pienet jämät itselleni, niin kehtaa appiukko tulla pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa. Kun selvisi, että sitä ei ole, niin huomattaa vielä, että tottakai heidän pojalleen on ruokaa. Tokasin vain, että ei ole, vanhoja jämiä syödään lasten kanssa.