Paniikkikohtaus päällä. Oli pakko tulla nettiin, että saisin jotain muuta ajateltavaa...

Tosin sata kertaa pahempi kuin sulla jos pystyt jopa liikkumaan ja olemaan koneella.



Yritä keskittyä johonkin arkiseen.

Jos olisin tilanteessasi, ottaisin jotain mietoa rauhoittavaa, esim. Xanaxia.

En vielä ainakaan (koputtaa puuta...) kärsi kovin voimakkaista kohtauksista, en edes halua ajatella miltä se tuntuisi.



Olen miettinyt, että pitäisi varmaan pyytää lääkkeet kohtauksiin, koska todennäköisesti jo pelkkä ajatus pilleripurkista kaapissa saisi minut rauhallisemmaksi. En kuitenkaan haluaisi alkaa käyttää lääkkeitä. Mutta toisaalta nytkin väsyttää järjettömästi, eikä pieni vauva + leikki-ikäinen anna nukkua aamulla pitkään, joten nukkumaan pitäisi päästä.



Ap

Itsekin kärsin pahoista paniikkikohtauksista muutama vuosi sitten. Tuli ensiapuun juostua montakin kertaa, kun luulin saavani sydänkohtauksen :), ja sitten nolotti kun ei ollut pumpussa mitään vikaa.

Sitten onneksi, sain ajan terapistille, jonka luona kävin 3 kertaa juttelemassa, ja hän selitti mitä paniikkikohtauksessa tapahtuu, ja kuinka se on vain kehon reaktion esim. stressiin, ja että se pitää vain kestää loppuun, koska se kestää vain lyhyen ajan, ja vaikka se tuntuukin kauhealta, niin ei paniikkikohtauksiin ole kukaan kuollut. Tämä terapisti antoi minulle sellaisen paksun vihkon rentoutusohjeita ja muuta luettavaa joten kun kohtaus iskee voin lukea sitä. Luin sen vihkon niin monta kertaa, että jotain varmaan tuli sisäistettyä, koska en ole saanut kohtauksia moneen vuoteen *koputtaa puuta*. Joskus alkaa sydän tykyttää ja tuntuu että henki loppuu, mutta sitten muistan että se on vain kehon reaktio stressiin, eikä minun sydämessäni ole vikaa, ja siten voin rauhoittaa oloni taas. En ikinä halunnut ottaa lääkkeitä, koska en halunnut sellaiseen turvautua.

Mutta omasta kokemuksesta vaan kerron, toisilla voi olla vakampi paniikkihäiriö. Minun kohtaukset alkoivat kun oli paljon stressiä päällä ja siihen päälle yritin lopettaa tupakoinnin. Taisi olla liikaa se.

Anyway, toivottavasti pahin on ohi, ja olosi on jo vähän parempi. Sori pulinat, muistan vain kuinka inhottavalta se tuntuu.

Etenkin kun se " parantuminen" on vain omasta päästä kiinni. Ala kehitellä itsellesi jotain " mantraa" jolla vakuutat itseäsi siitä, että tilanne on hallinnassa tai ainakin siinä mallissa, että mitään kovin kurjaa ei VOI tapahtua.



Muistutetaan mieleen:

Kuolla et voi.

Et voi loukkaantua tai vammautua.

Irrationaalinen käytöksesi voi aiheuttaa kummastusta.

Siinäpä se.



Itse olen ollut kohta kymmenen vuotta irti kaikenmaailman doupeista. Onnistumisen takana on ollut oma oivaltaminen siitä, että paniikkihäiriö on täysin oman mielen tuotetta ja siksi voin sen myös omin voimin voittaa. Kuulostaa helpolta. Aina ei tunnu siltä mutta loppujen lopuksi se sitä onkin.