Olen niin vihainen ystävälleni!!!!!!!!!!!!!

Kaikki ei halua livertää odotustaan maailmalle samantien kun testi näyttää plussaa.

ennen kuin pahin keskenmeno riski oli mennyt ohitse. Turhaan sä siitä revit pulttia, on sen verran henkilökohtainen asia että jokainen tekee kuten parhaaksi katsoo!

Häntä ei vain kiinnostanut jutella vauvoista ja raskaudesta tai synnytyksestä, joten ajatteli välttävänsä ne puheenaiheet, kun ei kerro mitään. Kyllähän minä jo aiemmin huomasin, mutta kun toinen ei halua puheeksiottaa, niin en minä siihen ala puuttumaan.

Mulla kävi keväällä sama juttu. Vihainen olin ja ennenkaikkea pettynyt. Sit vielä tuo kaaso-juttu kävi nyt, että hyvin menee mullakin! Ihan perseestä :(

Kyllä jokaisella on oikeus pitää salaisuudet ominaan ilman että ns. paras ystävä suuttuu.

eivätkä vedä herneitä nenuun noin pienistä.



Itse en kertonut raskaudesta lainkaan, joskus rv 16 huomasivat vatsastani, eikä kukaan näyttänyt asiasta suuttuneen.

Mä kerroin ystävilleni, kun laskettuun aikaan oli reilu kuukausi aikaa. Olimme odottaneet raskautta niin monta vuotta, etten halunnut kertoa asiasta aiemmin.



Ystävänä sinun tulisi ymmärtää, että ystävälläsi on varmasti jokin syy sille, miksi ei asiaa halunnut heti levittää ympäri maailmaa. Moni ei uskalla iloita asiasta ennen kuin pahin keskenmenoriskiaika on mennyt ohi. Sen jälkeen on helpompi jakaa tuollainen ilouutinen.



Jos nyt oikeesti olit tosissasi, niin herää jo ja kasva vähän.

En kyllä rehellisesti sanottuna ihmettele yhtään, jos kaverit pikkuhiljaa kaikkoavat ympäriltänne. Herne vedetään nenukkaan joka ikisestä asiasta ja pillitetään kun on niin kurjaa! Kaikki vain ei halua kertoa raskaudestaan edes vanhemmilleen tai parhaalle ystävälleen kun keskenmenon riski on vielä olemassa! Tai kaikki eivät pyydä kaasokseen parasta ystäväänsä.



Mahdan olla ihan hirveä eukko kun en kertonut ystävilleni naimisiin menostakaan kun vasta häiden jälkeen :D

En ymmärrä minäkään ap,n reaktioita. Vaikka olisi kuinka ystävä niin ei se meinaa sitä että kaikki asiat heti paikalla kerrotaan ja suututaan sitten jos ei heti puhu jostain. Jokin yksityisyys on oltava. Minä olen iloinen toisen puolesta jos edes jossain vaiheessa kertoo vaikka vauvauutisia.

Ei tietenkään ole pakko kertoa asioistaan ja päivittäin tapaaminen ei tietysti kerro vielä kaikkea ystävyyden luonteesta.



Mutta jos lähtökohta on se, että raskaaksi tuloa, alkuraskauden pelkoja, tai jopa mahdollista keskenmenoa ei halua jakaa, niin ystävyyssuhde ei ainakaan ole silloin kovin läheinen. Jos ajatuksia ja tunteita ei halua jakaa, ymmärtäisin, jos hän vaikka kertoisi asian olevan mielessään ja sanoisi, että ei haluaisi siitä puhua enempää.

Teidän ystävyys ei ole tosi ystävyyttä!

Minun paras ystäväni on minulle todella läheinen, mutta siitä huolimatta en tahtonut puhua tästä asiasta sillä hetkellä kenellekään paitsi miehelleni. Olin valmis käsittelemään niitä vasta myöhemmin " riskirajan" ylityttyä. Ystäväni mielestä tämä oli ihan luonnollista ja ymmärrettävää ja hän oli äärettömän iloinen puolestani ja on nyt lapsemme kummi, mutta ehkä sinä sitten tiedät paremmin ja oikeasti emme ole edes oikeita ystäviä... :o/

Vierailija:

Ei tietenkään ole pakko kertoa asioistaan ja päivittäin tapaaminen ei tietysti kerro vielä kaikkea ystävyyden luonteesta.

Mutta jos lähtökohta on se, että raskaaksi tuloa, alkuraskauden pelkoja, tai jopa mahdollista keskenmenoa ei halua jakaa, niin ystävyyssuhde ei ainakaan ole silloin kovin läheinen. Jos ajatuksia ja tunteita ei halua jakaa, ymmärtäisin, jos hän vaikka kertoisi asian olevan mielessään ja sanoisi, että ei haluaisi siitä puhua enempää.

Ei ystävyyden mitta ole se kuinka paljon ja kuinka pian asioita kertoo. Todella kakaramaista sellainen " jos mä kerron niin sit sunkin pitää kertoo" -touhu.

Kukin kertokoon (etenkin niin isosta asiasta kuin raskaus) sitten kun itse kokee hyväksi.

Käly kertoi raskaudestaan kun hänellä alkoi viimeinen kolmannes. Silloin siis kertoi tuleville isovanhemmille ja mun miehelle.



Muuten ihan ok, mutta se ketuttaa kun olin itse samaan aikaan raskaana vähän pidemmällä, niin mieheni kautta kyseli tosi intiimejä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä mun raskaudesta, ultrista ja neuvolakäynneistä. Ihmettelinkin, että kylläpä jaksaa ihmeen paljon kiinnostaa lapsetonta kälyä mun raskaus-asiat!

Raskaudesta kertominenhan on kivaa, mutta keskenmenosta kamalaa. Itketti vaan, eikä todellakaan huvittanut puhua asiasta muiden kuin miehen kanssa.

Ymmärrän ap:ta. Kun odotin esikoistani, kerroin sen hyvälle kaverilleni noin rv 7. Sen jälkeen hän tiedusteli jatkuvasti vointiani ja kuulumisiani sekä oli kiinnostunut raskauden etenemisestä. Noin rv 18 olimme iltaa istumassa baarissa muutaman naisen kera, ja hän kertoi siellä kaikille yhteisesti että hän saa toisen lapsen. La päivän myöhemmin kuin minulla. En voinut mitään, mutta kyllä mäkin loukkaannuin kun hän ei ollut kertonut mitään vaikka nähtiin viikottain, vaan udellut mun raskaudestani.

olet kerta" ystävä" .