Auttakaa :( Mua jannittaa ihan kamalasti jo nyt kun pitais ens viikolla menna tyohaastatteluun. ajattelen, etta tarisen ja pyorryn sinne.

ettei se ole niin vakavaa

ja harjoittelet peilin edessä itsellesi nauramista



veikkaan että tuo paniikki helpottaa kun lakkaat ottamasta itseäsi niin vakavasti

Kyllä se hyvin menee! Tsemppiä!

Muistuta itsellesi, että vastauksia voi miettiä rauhassa. Tsemppiä!

tiedän miltä sinusta tuntuu. minulla itsellä paniikkihäiriö ollut melkein 10. vuotta. rajottaa aika paljon tekemisiä.vuosia olen toivonut että saisin yhteyden johonkin toiseen jolla sama ongelma mut ei oo onnistunu. mite voitas saada yhteys toisiimme ois kiva vaikka tavata ja jutella.t.ari.joensuusta

ihan sellasena kun olen, saatan sanoakin heti alkuun että nyt jännittää ja paljon, yleensä saa vastaukseksi että ei tässä nyt mitään ihmeellistä ole ja rohkaisevia hymyjä



sit ajattelen että jos en omana itsenäni kelpaa niin olen väärässä paikassa haastateltavana



takana rankka koulukiusaaminen ja sen jättämät jännitykset sun muut, paniikkihäiriötä ei kyllä ole

Olen itsekin ollut pari päivää sitten työhaastattelussa. Vaikka minulla ei ole paniikkihäiriötä, jännitän tiettyjä tilanteita aivan hirveästi. Usein alisuoritan jännityksen takia, kun jalat ja kädet alkavat täristä ja joskus änkytänkin tai pelkään puhuvani sekavia. Edellinen yö on yleensä melko lailla uneton.



Viimeksi jonkin verran auttoi jo se, että sanoin alkujutustelun aikana, että jännittää. Ääneen sanominen ikään kuin selittää mahdollisen hermoilun, minkä jälkeen sitä ei tarvitse miettiä yhtä paljon. Kuten joku jo edellä sanoi, siihen saa kommentiksi jotain "ihan normaaliahan se on" -kommenttia ja rohkaisevan hymyn.



Lisäksi esimerkiksi kävely ennen haastatteluun menoa voi auttaa ainakin jonkin verran, kun elimistö saa purkaa liikaa energiaa. Myös se auttaa, kun miettii etukäteen, mitä haastattelussa ehkä kysytään, ja pohtii mahdollisia vastauksia.



Toki silti jännitti, mutta yritin kääntää sen eduksi ajattelemalla, että ainakin olen oikealla tiellä, koska selkeästi kyse ei ole "hällä väliä" -asenteesta, vaan oikeasti haluan paikan.



Vielä en tiedä, sainko työn, mutta ainakin voin jälkeenpäin ajatella, että selvisin tilanteesta, vaikka sitten jännittäenkin.



Tsemppiä sinulle. Tilanne on haasteellinen, mutta kannattaa ajatella, että sinussa on potentiaalia - kyllähän siihenkin on syynsä, että sinut on kutsuttu työhaastatteluun ;)