Perintöasiaa... koen itseni hiukan epähuomioiduksi...

Ja ihan ajatuksena minusta tuo olisi loukkaavaa, saisi minut kyllä tuntemaan ulkopuolisuutta.

(pelkäsin että homma karkaa taivaan tuliin...)

Rahaa siis on vaikka miten paljon ja aluksi homman tarkoitus olikin vain jakaa sitä suvun kesken mahdollisimman paljon, sijoitetaan ja jaetaan mummon poismentyä anoppini ja hänen veljensä kesken tasan, mutta silloinkaan emme lapseni kanssa saaneet osaamme. Nyt raha jo lahjoitetaan jokaisen käyttöön.

Tässä on kyse siin vain luottamuspulasta, ei rahapulasta, koska meidän perheellämme kaikki on yhteistä, miehen kanssa yhteiset rahat. Tuo erittely lasten välillä tosiaan harmittaa...

meillä samanlainen tilanne. Tosin yhteisiä biologisia lapsia on kaksi.

Vaikka meillä arjessa ja perhe-elämässä eroa ja erottelua ei ole ollenkaan niin ydinperheen ulkopuolisten ihmisten nyt on vaan vaikeaa suhtautua.



Meillä itseäni ihmetyttää eniten anopin suhtautuminen ja ajattelemattomuuksissaan laukaisemat jutut, eniten siksi, kun on itse aikoinaan ollut YH ;) liki samanlaisista lähtökohdista kuin minä itse aikaan.

Voit ainoastaan valita sen asenteen, jolla suhtaudut asiaan. Teetkö siitä ison numeron ja annat sen kaivertaa mieltäsi vai asennoidutko siihen niin että mummolla on oikeus olla myös väärässä ja mitä sitten, se ei maailmaa kaada.... Se, minkä asenteen valitset, määrittää sen, miten mukavaa oma elämäsi on.

ilman mitään suurempaa epäluottamuslauseenantotarkoitustakaan (olipas pitkä sana...).



Eli perinnönantaja saattaa vain ajatella, että " veriperillisten" kuuluu saada osansa perinnöstä, ei muiden vaikka rakkaita olisivatkin.



Tämä ei nyt kuulu tähän, mutta minusta pöyristyttävin perintäasiaepäoikeudenmukaisuus (taas piitkä sana!) oli se, että Jussi Salonoja (julkkismiljönääri ja Salonoja-yhtiöiden omistaja) sai aikoinaan valtavan omaisuuden isoisältään. Sen sijaan Jussi Salonojan sisarelle ei isoisä antanut mitään... Isoisän mielestä oli pojan tehtävä jatkaa perheyritystä!!!

Myöskään minun vanhemmat sukulaiseni eivät pidä mieheni lasta oikeasti sukuun kuuluvana, vaikka hän asuu meillä ja esim. perii testamentin nojalla minut. Mutta kun hänessä ei ole pisaraakaan samaa verta kuin isomummossa niin ei hän ole isomummon sukua. Isänikin on edelleen nokka nirpallaan, kun otin miehen, jolla on lapsi ennestään. Hänen mielestään minun ei kuuluisi elättää toisen synnyttämää lasta.



Näin se nyt vaan on, ei se ole henkilökohtaista. Ei vanhojen ihmisten uskomuksia enää pysty muuttamaan. Jos heille sanoisi siitä niin he kivahtaisivat että mikä uskomus tämä muka on, totuushan se on, ettei se lapsi ole meidän sukua!

Niin sanoinkin, että rahat eivät meille oikeasti edes kuulu, mutta eiväthän ne minun appeni ja anopin veljen vaimokaan ole rintaperillisiä.

Ja ymmärtäisin asian ihan hyvin JOS näillä mieheni veljellä tai serkuilla olisi esim. liuta avokkeja tai muuta perhettä tai että lapseni ei olisi juridisesti mieheni. Tai vaikka senkin, että myös nämä mummon vävy ja miniä jätettäisiin myös perinnöttä.



Ja raha ei todellakaan lopu kesken, arviolta ehkä viidesosa menee näihin lahjoituksiin. Ja koska tarkoituksena nimeenomaan on perintöveron kierto, voisihan mummo vaikka laittaa halutessaan meille kiellon käyttää rahoja... Ja hän vielä tietää tasan tarkkaan, että yhdessä meillä rahat käytetään.



Asia on vaan taas nyt perheessämme tapetilla, koska lahjoitus on tulossa ihan just kohta. Mies on kiukkuinen tuosta lapsen perinnöttäjättämisestä nimeenomaan sen takia, että meillä heitä ei millään lailla eritellä ja nyt vanhin lapsi alkaa olla sen ikäinen, että tajuaa mistä puhutaan...

Vierailija:

vanhin lapsi alkaa olla sen ikäinen, että tajuaa mistä puhutaan...

Meillä on todellakin koitettu välttää puhumasta em. asianhaarojen takia asiasta lasten kuullen, mutta anoppi ei luluisista kehotuksistamme huolimatta osaa pitää suutaan lasten kuullenkaan kiinni... sekin sapettaa

Rahat on mummin ja mummi ne nyt jakaa niinkuin parhaakseen näkee, haluamallaan tavalla.



Kuten jo todettu, lapsi ei biologisesti ole miehesi, joten mummi ei sitä sellaisena käsittele. Teidän perhe saa jo yhden osuuden rahoista, kun mummi lahjoittaa miehellesi.



Jos miehesi on adoptoinut lapsesi niin hän perii miehesi ja näin ollen on oikeutettu omaisuuteen. Jos olette hakeneet oikeudelta huoltajuuden miehellesi niin perintöoikeutta ei ole - kuten ei elatusvelvollisuuttakaan.



T. Been there don that

Eli tulee perimään mieheni.



Ja kirjoitukseni tarkoitus olikin kysyä miten te koette asian? Nyt viimeisistä viesteistä saan sen käsityksen, että kirjoittajat väittelevät mikä on juridisesti oikein.



TIEDÄN, että emme ole rintaperillisä! Tiedän myös, että kaikki muutkaan rahan saajat eivät ole. Tiedän myös sen, että emme tule mummon elinaikana perintöä saaman, harmitti asia minua tai ei.



Harmittaa, mutta harmittaa siksi, että olemme pienen suvun ainoat " luottamuspulaihmiset" .

AP

enemmän kuin hänen veljensä puoli. en nyt muista, miten päin nuo sukupuolet menivät, mutta jos ajatellaan, että suku haarautuu mummun jälkeen kahteen, tasaantuuko vaikka siinä eurot tällä jaolla?

Tätini on tehnyt tuota jo pitkään. Jotenkin olen jäänyt välistä. En ole osannut ruikuttaa rahattomuuttani. sisareni sai häneltä 400 000e talon ;))))) Onnea hänelle.

Ei ole viisasta valita suhtautumista, joka haittaa suhteita sukuun tulevaisuudessa. Jos kannatte kaunaa koko perhe ja annatte sen näkyä, välit muuhun sukuun ovat vaarassa. Pian he saattavat jo todeta, että onpa hyvä, kun ei annettu niille enempää, kun ovat niin tyytymättömiä kaikkeen. Eivät osaa ottaa lahjaa vastaan hyvillä mielin.



Ei kannata myöskään omaksua käsitystä, että tilanne on jotekin oma vika. Kun ei se ole!



Monien on vaikeaa hyväksyä että on asioita, joille ei voi mitään. Mutta kun niitä on. Ihmisillä on mitä ihmeellisempiä näkökulmia asioihin eikä sille vaan voi mitään. He ovat aivan yhtä oikeassa kuin me, ja vaikka eivät olisikaan, niin mikäs me silti heidän tekosilleen voimme niin kauan kuin ne ovat laillisia.

Ja kuoltuaankin se voi testamentillaan jakaa omaisuutensa miten haluaa. Toki sen lapset saavat (ainakin lakiosansa).

jo sukuun kuuluvina, kun ovat olleet jo vuosikymmeniä suvun jäseniä, te puolestaan ette ole olleet vielä kymmentä vuottakaan, jos nyt oikein muistan lapsesi iän. Suuren summan rahaa te kuitenkin nyt saatte, eikö siitäkin kannattaisi olla tyytyväinen?



Pitäisin lahjoituskaaviota epäreiluna sinua ja lastasi kohtaan, jos tämä isomummo lahjoittaisi jollekin miehesi serkun avopuolisolle myös rahaa, mutta jättäisi teidät ilman. Jos siis tällaisia suvussa olisi.

Meillä ei perintöä jaeta, mutta tunnistan samat hankalat tunteet, kylläkin vähän toiseen suuntaan. Olin pitkään appivanhempieni ainoa miniä ja meidän lapsemme olivat suvun ainoita lapsenlapsia. Meni monta joulua niin, että lähinnä vain minä ja meidän lapset saimme isoja, hienoja lahjoja. Mieheni ja erityisesti hänen veljensä jäivät ilman tai saivat vain sukkia ja suklaata. Appivanhemmat eivät varmasti tarkoittaneet syrjäyttää ketään, mutta silti mulla oli vähän syyllinen olo siitä että vein niin ison osan muistamisista.



Minusta 19 viestissä oli kiva idea. Mummu tarkoittaa varmasti pelkkää hyvää, ja on jotenkin omalla logiikallaan ajatellut asian niin että jako on tasapuolinen. Jos ymmärsin ap:n selityksen oikein niin sinähän olet sukupuussa kauempana mummusta kuin mainitsemasi miniä.



Voisitteko jakaa teidän perheen osuudet niin, että kaikki lapset saisivat saman verran? Siis niin, että miehesi osuus annetaan sille lapsista, joka muuten jäisi ilman?

Mummo ei varmasti tarkoita syrjiä sinua, vaan käyttää jakoperusteena juuri näitä edellä mainittuja biologista sukua, ollut pitkään suvussa (vanhalle ihmiselle 10 vuotta voi olla lyhyt aika), jako sukuhaaroittain tms.



Onko sinun lapsellasi isovanhempia isänsä puolelta. Onko mahdollista että hän perii tai saa jotakin, mitä muut lapset eivät saa?

Ettehän te ole mitään sukua hänelle. Mummolla on täysi oikeus lahjoittaa kenelle haluaa. En ole koskaan kuullut kenenkään testamentanneen tai lahjoittaneen lapsensa ja lapsenlapsensa puolisolle tai puolison sukulaisille. Yleensä ainoastaan sukulaisille lahjoitetaan omaisuutta.