Mun 2v lapseni laski tänään kolmeen!

Mun 2v9kk laskee sujuvasti kuuteen, siitä eteenpäin kymppiin asti menee välillä sekaisin. Ja meidän 4,5v ei laske vasta kun viiteen varmasti oikein, sitten tulee mitä sattuu.... Niin ne on lapset erilasia!

Ja taitaa jopa vähän tajuta, että nuo liittyvät lukumääriin. Sisaruksiltaan on oppinut tuon rimpsun.

seitsämään.

Kahdeksan kohdalla tulee usein uudestaan kaksi. :)

laski kaksivuotisneuvolassa kolmeen. TH kysyi, jotta mikäs tuossa on ja lapsi vastasi, että siili, kolme siiliä... Ja tietysti siinä oli kolme siiliä. Oli terveydenhoitaja ällikällä lyöty ja totesi lapsen olevan jo kolmivuotiaan tasolla kongnitiivisten taitojen osalta=)



Lapsi on jo jonkun aikaa osannut laskea kahdeksaan.

Sen jälkeen tulee vielä :"yksitoista, yksitoista, yksitoista...kuusitoista!" :DD

Toki ei ymmärrä oikeasti määristä mitään eli ei siinä mielessä laske, mutta luettelee kymppiin sujuvasti ja siitä eteenpäin on kaikki "kymmenentoista" :-)

osaa laskea kaikki kymmenen sormea ja kirjan kuvista on ainakin 14:än laskenut. Hän osaa jo kaikki kirjaimetkin, kun on isomman sisaruksen harjoittelua seurannut.

luettelee numerot kymmeneen, tosin kahdeksan tippuu joskus joukosta

laskee kahdella kielellä. En muista moneeko, mutta sujuvasti kai alle viiteen.

2 v 5 kk osaa laskea 8:aan (nyt on avattu 8 luukkua joulukalenterista). Ymmärtää myös määriä, koska osaa sanoa esim leluistaan, että tässä on 2 autoa. Isosisko ja -veli on matikassa tosi lahjakkaita, isoveli osasi jo jakolaskuja n. 5 vuotiaana. Toivottavasti pahnanpohjimmainen seuraa perässä. Ei ole mikään puhevirtuoosi joten laskeminen sujuu paremmin.

Kaksivuotiaat opettelee parhaillaan tuhansia sanoja sisältävää kieltä, koettavat jo jotain sanojen taivutustakin saada aikaan. Onpa tooodella vaikea tehtävä muistaa kolme sanaa peräkkäin. Vähän realismia siihen nerojen metsästykseen. Jos kaksivuotias osaa tehdä jotain niillä numeroilla papukaijamaisen toistamisen tai tunnistamisen sijaan, niin sitten on aihetta innostua. Lapsi oppii mitä opetetaan.

et tainnu itekää ymmärtää, mistä täällä puhuttu. Juuri eroteltu sitä, mikä on todellista laskemista ja mikä ulkoaopittua toistamista.



Tuntuu, ettei milloinkaan saa innostua jostain oman tai toisen lapsen erinomaisuudesta, kun jo joku on sanomassa, ettei se oo mitään, ku kaikkihan ne osaa...



-ei ap

osaamisten kyttäämistä tuonne pariin, kolmeen vuoteen asti. Vanhepien ja useampien äidit tajuaa jo, miten turhaa se on. Nimimerkillä itsekin sitä harrastanut.

suomeksi kuuteen ja ruotsiksi kymmeneen.

ja laskee 25:een. Kymmeneen oppi laskemaan jo viime keväänä. Nyt ttunnistaa numerot 25 asti ja osaa luetella ne järjestyksessä. Viidestätoista alkaen osaa laskea myös alaspäin. Pystyy myös laskemaan esineet 25 asti. On saanut aina positiivista palautetta laskemisesta / numeroiden tunnistamisesta ja on aina ollut kiinnostunut nimenomaan numeroista. Kirjaimet eivät suju ollenkaan niin hyvin, tunnistaa vain muutaman kirjaimen. Viikonpäivät kyllä osaa myös.

kun joku tulee kertomaan tällaisesta ilonaiheesta niin koko idea menee pilalle koska kaikki tulevat kehumaan: "No eihän tuo vielä mikään kun MEIDÄN lapsipa osaa..."



:)

mutta sanoi just ekaa kertaa hau-hau!

Laskee reippaasti NEEJÄ KOOME KAA YY ALKAA! ... ja juoksee kämpän päästä päähän. Suosikkisarja telkkarissa on nimittäin Meidän isä on parempi kuin teidän isä...

että kyllä täällä joku vesittää tämän ilon.



Haluan omaltakin osalta vesittää tämän: minäkin harrastin tuota esikoisen äitinä. Olin huolissani, kun omani 2 v ei osannut laskea kahdeksaan, kuten naapurin 2 v. Oma 2-vuotiaani osasi just ja just laskea kolmeen eikä sekään tainnut olla ihan varmaa.

Nyt poika on jo koulussa ja osoittaa erinomaista matematiikan ymmärrystä. Näin lohdutukseksi teille muille... kaikki on kyse lapsen herkkyyskaudesta.

osaa luetella numerot ykkösestä kahdeksaan mutta ei kyllä laskea osaa kuin kahteen. Siis osaa sanoa että tuossa on kaksi lintua mutta kolmea asiaa ei osaa noin vielä osoittaa.