Mielipiteitä?

Olen kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja, erosta jo viisi vuotta aikaa. Viime keväänä iski kipinää ensimmäisen kerran eron jälkeen, kohteena reilusti itseäni vanhempi mies. Jonkinlaista suhdetta on siitä asti ylläpidetty, lapsi pitää miehestä tosi paljon ja itse olen nauttinut tilanteesta, että on toinen aikuinen, jonka kanssa jakaa asioita. Eikä suht säännöllisessä seksissäkään valittamista ole ;0).



Miehellä on ollut aiemmin rinnakkaissuhteita ja luulen, että on kyllä tämän meidänkin jutun aikana ollut. Tai ainakin, että tällä hetkellä on, koska seksi ei ole vähään aikaan napannut, selittelee väsymystä, stressiä yms. Puhelin on äänettömällä kun on meillä ja toisaalta itse tunnen, että jokin on muuttunut.



No, kiusaako tämä minua? En osaa sanoa. En ole missään vaiheessa ajatellut, että tämä suhde johtaisi mihinkään pidemmälle. Enkä ole isommin tunteitani mukaan sotkenut, onneksi. Ainoa, joka tässä jonkinasteisen kolauksen voi kokea on ylpeyteni.



Pitäisikö siis ottaa ja lähteä heti vai antaa asian edetä kohti loppua omalla painollaan. Jälkimmäinen tapa voisi olla lapsen kannalta hellävaraisempi, kun muita ristiriitoja ei ole, joista lapselle haittaa olisi?