Lopun alkua, en tiedä kuinka jaksaa ja selvitä

mutta toivon sinulle voimia!

Koita jaksaa, vaikka raskasta varmaan on. Älä siitä talosta välitä, laittakaa koti lasten kanssa jonnekin muualle. Toivottavasti saatte talon myytyä, kannattaisiko harkita myynnin aloittamista jo?

Kai te olette kuitenkin vanhemmillenne kertoneet? Pyydä reilusti apua myös arjen pyöritykseen, esim. neuvolan kautta. Sitä kautta saisit varmaan myös keskusteluapua.

-hali-

Varmasti tuntuu aivan uskomattoman epätodelliselta tuo teidän tilanne. Ja tietenkin äärimmäisen raskaalta ja ylivoimaiselta selvitä.



Mutta elämä kantaa! Ajattele lapsiasi ja sitä, kuinka he aikuisina muistelevat, miten äiti oli se kantava voima. Kuinka hän auttoi läpi surun ja rankan elämänvaiheen. Tuki ja lohdutti ja antoi elämän eväät.



Sinun täytyy kuitenkin huolehtia myös omasta jaksamisestasi. Ota apua vastaan ja pyydä sitä myös itse! Varmasti löytyy lähipiiristä ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan taakkaasi.



Voimia ja halauksia!

Todella törkeästi sanottu tuolta Tapiola yhtiön naiselta. :(



Ei tuohon osaa sanoa muuta kuin että ole kaikkiin mahdollisiin tahoihin yhteydessä jo nyt mitä vaan keksit että sitten kun jäät leskeksi sinun ei tarvitse lähteä etsimään mm. vertaistukea. Olethan ollut yhteydessä neuvolaan asiasta? He voivat varmasti etsiä sinulle kaikki tarvittavat yhteystiedot jo nyt niin että sinun ei tarvitse etsiä mitään.

Muista että toivoakin on vielä........ Ystäväni mies sairastanut haimasyöpää yli 5v

Ota selvää tuosta laina-asiasta sairaalan sosiaalityöntekijältä. Hän osaa kertoa suunnilleen mitä tulet saamaan leskeneläkettä.

saisitko jotain tukea tai neuvoja (syöpäjärjestöjen sivu): http://www.cancer.fi/keskustelut/

Mutta pakko kirjoittaa että paljon haleja ja voimia teidän koko perheelle!!!!

haimasyöpä on yksi niistä pahimmista, mutta tiedän siitäkin selviytyneitä. Toivottavasti teillekin osuu tällainen ihme kohdalle.

Omaiseni kuoli haimasyöpään joulun aikoihin. Älkää kertoko lapsille etukäteen, pienet lapset eivät osaa arvioida aikaa. Sitten vasta, kun viime hetket ovat käsillä, on minun mielipiteeni.

Yrittäkää tehdä viimeisestä yhteisestä joulustanne ikimuistoinen teille jäljelle jääville, unohda kaikki menneet riidat ja kiistat, älä murehdi tulevia, keskity juuri tähän hetkeen. Viettäkää aikaa yhdessä koko perhe, jokainen hetki on tärkeä. Puhu miehesi kanssa asiat selviksi, ettei jää mitään katumisen aihetta tyyliin, miksi en sanonut sitä tai tätä. Pyydä miestäsi kirjoittamaan/nauhoittamaan lapsille jotain itsestään, vaikka muistoja omasta lapsuudesta, tai kannustavia sanoja lapsille eri-ikävuosille (vaikka syntymäpäiviksi),jotta lapsilla olisi jotain konkreettista jonka varaan rakentaa kuvaa edesmenneestä isästään.

Otan osaa tulevaan raskaaseen suruusi ja toivotan sulle voimia jaksaa lasten kanssa elämäänne eteenpäin suuresta menetyksestä huolimatta.

Se on kertakorvaus työntekijön kuollessa. Lisäksi olet käsitttääkseni jatkuvan tuen muodossa saamaan leskeneläkettä. Kysy tästä paikallisesta Kelan toimistosta.... Älä luovuta!!!

kunpa saisitte ja löytäisitte voimia nauttia pienistä hyvistä asioista elämässä. Koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen, ei meistä kukaan tiedä. Niin kauan kuin on elämää on toivoa. En ole uskonnollinen ihminen, mutta nyt tuli olo, että sytytän kynttilän ja rukoilen perheenne puolesta.