G: kärsitkö pakko-oireista?
Väsyneenä ja stressaantuneena huomaan, että pienet asiat saavat jo pakko-oireita aikaan: tarkistan ulko-oven lukkoonmenon lähtiessäni kotoa kahdesti tai kolmesti. Tarkistan ettei kotiin jää valoja päälle, eikä hui kauhistus uunia tai keittolevyä päälle, silitysraudasta puhumattakaan. (Eikä koskaan ole mitään tapahtunut.) Tämä ei ole uusi tuttavuus, vaan jo parikymmentä vuotta vaivannut, jo opiskelija-aikoina myöhästelin bussista koska en saanut lähdettyä kotoa.) Onko sinulla samanlaista?
Kommentit (10)
auttaa. Sanon ääneen: hella on kiinni jne. Jää kuulomuistiin ja ei tartte tarkistella.
ja voi että se raivostuttaa mua!!!!
Vieläki jos oon sen luona käymässä ja lähdetään yhdessä jonneki niin käskee mun tarkastaa ettei hellanlevyt oo päällä ja kahvinkeittimen töpseli seinässä. Arvatkaa vaan tarkastanko... Ei yhtään huvita enää niiden noin kymmenen vuoden tarkastamisen jälkeen...
Että jos teillä on noita oireita niin älkää laittako muita kärsimään siitä... :/
on geeneissä - joten yritä ymmärtää äitiäsi nyt. olin lähinnä huvittunut kun ekaksi tajusin tämän omassa suvussani, ja niin vain kärsin siitä nyt itsekin. enää ei naurata.
asun kaukana työpaikaltani. Kun pääsen toiseen, niin toista koskevat pakko-oireet eivät enää vaivaa.
ja kaikkein ärsyttävintä on ne pakkoajatukset. Lasken mielessäni vaikka 20:een ja jos jokin asia ei ole tapahtunut niin sitten kuvittelen, että joopa joo: mieheni tulee jättämään minut tai jollekin sattuu jotain tms. Eivät esiinny mulla vahvana, mutta välilä tosi ärsyttävää. Lisäksi tietysti ulko-ovea tarkastelen ja en saa unta, jos en ole aivan varma, että olenko sulkenut oven vai en enkä sitten väsyneenä enää jaksais tarkistaa, mutta silti tarkistan... vaikea selittää, mutta ko. oireesta kärsivät tietävät mistä on kyse. Kukaan ulkopuolinen ei kyllä tiedä pakko-oireistani mitään, onneksi.
vaikka tosiaan muistan äidilläni niitä olleen ihan mun lapsuudesta asti aina tähän päivään! (eli ainaki 20 vuotta on äiti niistä kärsiny)
Että missäköhän vaiheessa ne pakko-oireet sitten tulee jos on tullakseen jos kerta geeneissä kulkee?? ;)
Olinkohan nelonen tms.
hellan, silitysraudan, takaoven, etuovi lukitaan huolella. auton ovet jne...Oli kova pala kun nykyään ei voi laittaa ovea turvalukkoon koska koululainen ei pääse muuten sisään. Stressi pahentaa oireita. Jos stressi pahana joudun lähtiessä sanomaan miehelle että kattoo että kaikki on kunnossa. Näin siirrän vastuun muualle ja minä olen huoleton. Minä pelkään että jos joku on jäänyt päälle ja sattuu jotain minun poissa ollessa. Illalla nukkumaan mennessä ei huolta. Olenhan paikalla ja jos jotain sattuu.
että ne on varmasti nollassa (siis katsominen ei riitä, vaan pitää kokeilla)Etuoven ja takaoven tarkistan molemmat kahteen kertaan. Kiukaan käyn tarkistamassa, vaikkei sinä iltana olla edes saunottu.
Lisäksi rynkytän jääkaapin ovea, että se varmasti on kiinni.
Tämä kaikki vain nukkumaan mentäessä, ei koskaan uloslähtiessä.
Eli kyllä kai kärsin..=)
Ai niin, ja puhelimen herätyksen tarkistan aina kolmeen kertaan, että se on päällä.