Kuinkahan suuri prosentti on ns. vahinkolapsia, kun niin moni perustelee lapsen " virikehoitoon" viemista aidin jaksamisella?

eli tuon verran on niitä vahikolapsia meillä. Kaikki ovat ihania ja rakastettuja. En kyllä ole vienyt ketään virikehoitoon kun olen ollut kotona.

siis jos ei ole kyse jostain sairaudesta tms. (kuten synn jälk masennus)



Mä en ole mikään tehopakkaus, aika laiska ja mukavuudenhaluisnen, ja kuitenkin aion jaksaa hoitaa kotona sulevan vauvan lisäksi kolme muuta alle kouluikäistä. EN kertakaikkiaan näe yhtään järkevää syytä miksi heitä pitäisi pitää hoidossa kun itse jään kotiin.

yksi lapsi on ja erittäin toivottu

Esikoinen suunnitellusti tehty, mutta uusi raskaus esikon ollessa 5 kk ei suinkaan ollut suunniteltu.

Vierailija:

siis jos ei ole kyse jostain sairaudesta tms. (kuten synn jälk masennus)

Mä en ole mikään tehopakkaus, aika laiska ja mukavuudenhaluisnen, ja kuitenkin aion jaksaa hoitaa kotona sulevan vauvan lisäksi kolme muuta alle kouluikäistä. EN kertakaikkiaan näe yhtään järkevää syytä miksi heitä pitäisi pitää hoidossa kun itse jään kotiin.

jos kumpi vaan näistä valvois kaikki yöt tai uhma ois paha tai sairastelua, niin en varmaan jaksaisi näin hyvin, vaan saattaisin viedä (tai mies veisi töihin mennessään) esikoisen pariksi päiväksi tarhaan.



Mulla on käynyt huippuhyvä tuuri, samaa sanoivat jo esikoisen nyt tauolla olevassa päiväkodissa. Harvoin kuulemma näkee näin helppoja ja hyväntuulisia lapsia, ja on ihan käsittämättömän harvinaista, että ne sattuu samaan perheeseen.

näiden olemassaolevien + vauvan kanssa. Tuskin se NIIN paljon rankempaa on neljän kuin kolmenkaan kanssa.

kun esikoinen on vielä niin pieni ettei kunnolla tajua. Kun se nuorempi sitten syntyy, esikoinen onkin 1 - 2 -vuotias villi viikari ja elämä onkin äkkiä työläämpää.

vielä siinä esikoisen vauvavaiheessa niin ruusuinen. Vauva kun on kuitenkin eri asia kuin esim. uhmis. Ja kyllä se kahden kanssa sompailukin voi olla yllätys monelle.



Minä olen itse päässyt kyllä helpommalla kuin odotin, vaikka kuopus onkin sairastellut tosi paljon.



14

Kaikki kun aina toitottaa, miten se ensimmäinen vuosi on rankin, ja lapsen kasvaessa elo helpottuu... Meillä meni ihan päinvastoin. Vauvat on olleet helppoja, uhmikset ei. Mutta kyllä niiden kanssa silti on hyvin pärjätty, ilman päiväkoteja.

Vierailija:

14! Eli siis kahden lapsen hoidon vaativuus tulisi joillekin yllätyksenä?

Mutta molemmat haluttuja ja rakastettuja. Meillä siis pelkkiä " vahinkolapsia" , prosenttiluku 100.



Esikoinen meni hoitoon alle vuoden ikäisenä, kun mies vielä opiskeli ja minä olin ainut palkkatyötä tekevä. Sitten kun kakkonen synty esikoisen ollessa 2v. otin hänetkin kotiin ja molemmat menivät takaisin päiväkotiin kun kuopus oli 2,5v. Hänen syntyessään mieskin oli valmistunut ja töissä, joten oli paremmat mahdollisuudet jäädä kotiin.

että jos lapsi on kovin odotettu ja suunniteltu ja kaivattu, odotukset voivat ylittää jo kaiken realismin ja pudotus on liian kova ja siksi uuvutaan. Tai sitten se rumba vaatii veronsa jälkikäteen, kun lapsi on viimein saatu. Minun ystäväpiirissäni uupuneimmat äidit ovat kaikki lapsettomuushoidoilla lapsensa saaneita.

1. meille pikkukakkonen syntyi esikoisen ollessa tasan 1-vuotias. Olin molempien kanssa kotona ja hyvin jaksoin. Elämä oli paljon kivampaa, kun oli tekemistä.



2. nyt meille syntyi kolmas ykkösen ja kakkosen ollessa jo yli 3-vuotiaita. Aion viedä heidät kaksi kertaa viikossa iltapäivähoitoon ihan LASTEN itsensä takia. Heillä on siellä kaverit ja tutut kuviot. Kyse ei ole siitä, etten jaksa keksiä virikkeitä heille vaan siitä, että heidän etunsa minun mielestäni vaatii saada säilyttää pieni kontakti kavereihinsa uudesta pikkuveljestä huolimatta.



Yksikään lapsista ei ole vahinko ja jaksaisin todellakin 24/7 arjenkin kaikkien kolmen kanssa. Joskus vaan voisi ottaa sen lapsen näkökulmankin huomioon...muutenkin kuin paasaamalla, että lapsen on hyvä olla kotona aina ja ikuisesti, vaikkei olisi yhtään kaveria lähimaillakaan. Blääh.