Toivon _niiin_ kovasti, että olisin viimein raskaana.

Ollaan yritetty vauvaa tässä puolitoista vuotta. Yksi km takana ja pco-tyypitys. Olen aina välillä ovulaatiota koittanut tikuilla saada kiinni, mutten ollut vielä ennen koskaan onnistunut siinä, paitsi tässä kuussa. Onnistuttiin ajoittamaan puuhastelutkin oikeaan aikaan.



Nyt on sitten mahottoman vaikea olla aloillaan! Toivon niin että onni viimein kohtaisi, ja saisimme sen oman tuhisijan. Tiedän kyllä, ettei ovis ole mikään tae ja onneakin tarvitaan, mutta kyllä sitä onnea tänne meillekin päin saisi joskus osua. :)



Kaipaan lasta niin että sisintä vihloo.