Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotias ei usko mitään, ei hyvälä eikä pahalla
07.12.2008 |
tänäänkin piti lopulta karjua kovapäiselle lapselle pää punaisena, ennenkuin se ymmärsi että ulkoleluja ei tuoda ruokapöytään.
Uskoihan se lopultakin, mutta puhetta ei ymmärtänyt, piti karjua lapselle ennekuin meni perille.
Ei auttaneet selitykset eikä sievästi puhuminen. Pikkuautoja meillä saa tuoda ruokapöytään
Kommentit (6)
Jos sana ei mene ollenkaan perille niin olisithan voinut ottaa ne ulkolelut lapselta pois ja se siitä. Ei kai leluja muutenkaan oo niin tarvis ottaa ruokapöytään, voihan syötyään leikkiä niillä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pentu kirkui niin että kuului naapuritaloon asti. Lopulta tuli syömään ja nyyhkyttämään mun syliin, mutta ulkolelua ei nostanut pöydälle, vaan roikotti toisessa kädessään.
Meni siis oppi perille
niin sä saat karjua sille maailman tappiin. Ton ikästen kanssa täytyy TOIMIA ei lätistä. JOs ei sana mene perille, ne lelut vaan viedään. PIste.
Sehän näyttää olevan tällä palstalla olevien hyvä neuvo. EI ainakaan tule lapsia, jotka hyppii silmille kotona ja koulussa. En sitten tiedä millaisia lapsia tulee, mutta pääasia että tottelee....
sä kasvatat lasta noin? Ei ihme jos olette ongelmissa kun lapsi ei usko mitään, jos kerran kirkumalla lelu haetaan takas -ja viedään sitten taas...
Ehkä ens kerralla a) joko viet sen lelun vaan yhden komennon jälkeen, etkä anna takaisin, mutta tarjoat lapselle sitä sylipaikkaa koko ajan (lapsi ei välttämättä heti tule, jos kiukku on täysillä päällä) b) tai sitten juttelet lapsesi kanssa tarpeeksi etukäteen, että niitä ulkoleluja ei viedä pöytään, ja viette sen lelun hyvällä pois ennen pöytään menoa.
Eikä muuten kannata sallia mitään leluja ruokapöydässä. On varmasti lapselle selkeämpää. Ja lelujen läsnäolo tuppaa aiheuttamaan kaatuneita maitolaseja jne.