Nyt paloi sitten totaalisesti käämit (koululaisen kaveriasiaa)!!

Ja onhan se selvää henkistä kiusaamista, siinä oot oikeassa. Mutta vaikea se on openkin tehdä mitään, lapset kun yleensä väsäävät niitä kortteja kotona ja ehkä vanhemmat eivät huomaa että lapsi jättää yhden tekemättä. Vanhempienhan se pitäisi huomioida siinä tapauksessa!



Esim. mun poika on tehnyt itse korttinsa, mutta on tehnyt vain muutamalle, niille joiden kanssa leikkii (eli 3 luokalla saa kortin, 5 ei). En kuitenkaan ois suostunut siihen että ois tehnyt esim. kaikille paitsi yhdelle. Onko tyttösi sitten antanut kaikille joulukortin?



Kyllä siinä voi vain käydä noinkin että vaikka lapsi on tosi kiva niin voi jäädä ulkopuolelle. Kaverisuhteet kun ovat sattuman summaa.



Oma kokemukseni omalta lapsuusajalta ovat, että kaverisuhteet muuttuivat tiuhaan tuossa iässä. Eli ekalla yhdessä olevat eivät sitä enää välttämättä tokalla olleet... Vasta 6 luokalla itse sain pysyvämpiä ystäviä.



Kovasti tsemppiä! En kuitenkaan tekisi liikaa meteliä tuosta joulukorttijupakasta.

Meillä on tyttö nyt 3lk, ja eka ja toka luokka meni just noin kuin teilläkin! Meidän tyttöä ei kutsuttu yksillekään synttäreille vaikka tyttö itse kutusi kaikki omilleen.



Välkät tyttö oli yksin tai sitten isoveljensä perässä yritti mennä.



Olin opeen paljon yhteydessä, ja pikku hiljaa asiast alkoiat muuttua. Ope mm. ei enää antanut kenenkään itse valita vieruskaveria, tai retkikaveria tms vaan ope määräsi aina parit, joten siten tyttöni sai aina "kaverin".



Nyt kun on 3lk tytöllä on paljon kavereita, yksi tosi hyväkin sellainen. Tuo on tosi rankkaan, voimia teille.



Pakko vielä mainita että monelle ekalla ja tokalla kavereita riittää yllin kyllin, kuten pojallamme, mutta 3lk pojalta taas hävisi kaikki kaverit vuodeksi, ja saman huomasin tytön luokassa, että ne jotka ekailla olivat "päällepäsmäreitä" jäivät vähän sivuun sitten 3lk..

olla niin tyhmä että jättää yhdelle antamatta joulukortin! Minä huolehdin tokaluokkalaiseni kanssa että laittaa jokaisella tytölle kortin. Opettajan velvoliisuus puuttua ja lopettaa tuo kiusaaminen/syrjiminen. Usein kaverittomat ovat niitä ujoja ja hiljaisia, joten sinänsä ihme että teidän tyttö jäänyt kaverittomaksi. Oletteko pitäneet kaverisynttäreitä ja pyytäneet kavereita kylään?

mutta poika on 4 lk, antoi kortin kaikille muille pojille, paitsi ei yhdelle. Suostuin, arvatkaa miksi? Siksi, että tämä kortiton on se, joka aina lyö. Mitäpä sellaiselle korttia antamaan...

siitä kaverittomasta ja epäilemään aspergeiria kun ei osaa muodostaa ystävyyssuhteita luokkakavereiden kanssa. Näin siis meidän pojan kohdalla.

eskarissa ja ekaluokalla vanhempien rooli on aika suuri ystävuussuhteiden muodostumisessa. Eli pitäisi vaivautua pitämään synttärit lapselle ja kutsua luokkakavereita. Esim erään perheen tyttö ei saa kutsua kavereita kylää, ei käy synttäreillä. Joten ei kai ihme että nyt on se pariton tyttö. Silti kiusaaminen on tietysti aina väärin ja siihen on puututtava.

Ajattelin tuossa vielä asiaa, ja kunhan sopivan rauhallinen hetki tulee, niin juttelen tytön kanssa siitä, millaisena kaverina tyttö itse itseään pitää.



Yritettäisiin miettiä, mitä sellaista tytön käyttäytymisessä voisi olla, minkä itse voi muuttaa.

Toisaalta toivoisin, että syy kaverittomuuteen olisi tytössä itsessään, koska silloin sitä voisi yrittää korjata.

Tyttö on luonteeltaan hyvin reipas, avoin, luottavainen, sosiaalinen. Sellainen iloinen pyryharakka, ei kuitenkaan häirikkö.



Eskarissa kaikki oli tosi hyvin. Tytöllä oli paljon kavereita, ja eskariope kerran sanoikin, että kunpa tuo tyttö pysyisi aina tuollaisena, niin kyllä tulisi pärjäämään elämässään.



Tuntuu vaan niin kauheelta miettiä sitä tilannetta tänään koulussa, kun jakoivat niitä korttejaan siellä. Mitähän tytön päässä silloin liikkui, kun jäi itse ihan ilman..=(((

Aikuisten on vaikea ymmärtää miksi jollakin on paljon kavereita ja jollakin ei yhtään. Lasten lait sosiaalisessa verkostossa ovat myös tutkijoille jääneet hämäräksi, vaikka lasten vertaisryhmiä ja kaverisuhteita on paljon tutkittu. Meidän tokalaisella pojalla ei ole kavereita vaikka hän on aikuisten (tuttujen, opettajan ja meidän vanhempien) mielestä hauska, reilu ja reipas. Olemme aktiivisesti tukenee kaveriasioissa ja kutsuneet kylään luokkatovereita, vieneet harrastuksiin jne., mutta varsinaisia kaverisuhteita ei ole muodostunut vaikka seuraa on näin saatukin. Todennäköisesti poikamme ei ole muitten lasten mielestä erityisen kiva vaikka häntä ei ole onneksi koskaan kiusattukaan ja ryhmäleikkeihin pääsee mukaan. Hän vain ei ole se jonka muut tahtovat pyytää kylään tai jonka kanssa toiset haluavat kahdestaan leikkejä rakentaa. Aina löytyy joku kivempikin kaveri.



Toivon että ajan kanssa tilanne muuttuu ja poikani löytää kavereita. Näin uskonkin käyvän sillä kaverisuhteet muuttuvat ja usein ne suositummat menettävät jossakin vaiheessa asemaansa ja kavereita "vapautuu markkinoille". Eipä tässä asiassa vanhempi voi kovin paljon vaikuttaa. Ei meidänkään poika pidä kaikista luokkatovereista vaikka olen ehdpttanut että pyytäisimme sitä ja tätä kylään. Eipä kelpaa ei. Ne on ne suositut jotka tuntuvat olevan niin mukavia ja jotka keksivät parhat leikit. Ei ketään voi pakottaa pitämään toisesta ja siksi olen päättänyt etten sotkeennu liikaa enää poikamme kaverikuvioihin. Kaikkien kanssa ei ole kivaa olla ja jos ei löydy sellaista jonka kanssa natsaa hyvin leikit, on oltava yksin. Monesti joustavilla ja hiljaisemmilla voi olla paljonkin kavereita kun he sopivat pariksi lähes kelle vain. Voimakasluonteisimmillla voi olla välillä yksinäistä, koska he eivät ehkä keskenään tule toimeen ja nämä joustavammat ovat voineet jo pariutua jonkun toisen voimakastahtoisemman kanssa. Tästä lienee kysymy oman poikamme kohdalla. Ehkä teidän tytönkin?

Aikuisten on vaikea ymmärtää miksi jollakin on paljon kavereita ja jollakin ei yhtään. Lasten lait sosiaalisessa verkostossa ovat myös tutkijoille jääneet hämäräksi, vaikka lasten vertaisryhmiä ja kaverisuhteita on paljon tutkittu. Meidän tokalaisella pojalla ei ole kavereita vaikka hän on aikuisten (tuttujen, opettajan ja meidän vanhempien) mielestä hauska, reilu ja reipas. Olemme aktiivisesti tukenee kaveriasioissa ja kutsuneet kylään luokkatovereita, vieneet harrastuksiin jne., mutta varsinaisia kaverisuhteita ei ole muodostunut vaikka seuraa on näin saatukin. Todennäköisesti poikamme ei ole muitten lasten mielestä erityisen kiva vaikka häntä ei ole onneksi koskaan kiusattukaan ja ryhmäleikkeihin pääsee mukaan. Hän vain ei ole se jonka muut tahtovat pyytää kylään tai jonka kanssa toiset haluavat kahdestaan leikkejä rakentaa. Aina löytyy joku kivempikin kaveri.



Toivon että ajan kanssa tilanne muuttuu ja poikani löytää kavereita. Näin uskonkin käyvän sillä kaverisuhteet muuttuvat ja usein ne suositummat menettävät jossakin vaiheessa asemaansa ja kavereita "vapautuu markkinoille". Eipä tässä asiassa vanhempi voi kovin paljon vaikuttaa. Ei meidänkään poika pidä kaikista luokkatovereista vaikka olen ehdpttanut että pyytäisimme sitä ja tätä kylään. Eipä kelpaa ei. Ne on ne suositut jotka tuntuvat olevan niin mukavia ja jotka keksivät parhat leikit. Ei ketään voi pakottaa pitämään toisesta ja siksi olen päättänyt etten sotkeennu liikaa enää poikamme kaverikuvioihin. Kaikkien kanssa ei ole kivaa olla ja jos ei löydy sellaista jonka kanssa natsaa hyvin leikit, on oltava yksin. Monesti joustavilla ja hiljaisemmilla voi olla paljonkin kavereita kun he sopivat pariksi lähes kelle vain. Voimakasluonteisimmillla voi olla välillä yksinäistä, koska he eivät ehkä keskenään tule toimeen ja nämä joustavammat ovat voineet jo pariutua jonkun toisen voimakastahtoisemman kanssa. Tästä lienee kysymy oman poikamme kohdalla. Ehkä teidän tytönkin

Ei vanhemmat voi aina lakaista tietä ja kasvattaa "pumpulissa".



Ei tietenkään ole kiva ettei ole kavereita, mutta sama syrjiminen ja kaverien valikointi jatkuu hamaan hautaan saakka. Työpaikoillakin on omat porukkansa ja osaa syrjitään ulkonäön, käytöksen ym. seikan vuoksi. Niin se vain menee.



Pettymykset kasvattaa luonnetta ja sitä parempi mitä nuorempana sen taidon oppii.

Mun tytön (4. lk) luokalla on yksi tyttö joka on (ollut) samankaltaisessa tilanteessa kuin sinun tyttäresi. Kukaan ei koskaan kutsu synttäreilleen tai pyydä leikkimään. Tilanne on kuitenkin tänä syksynä muuttunut, hän on saanut luokaltaan yhden ystävän - minun tyttäreni. (Joka ihmettelee miksi muut syrjivät tätä tyttöä.) Olemme puhuneet kotona ja opettajan kanssa tilanteesta. Vähän aikaa sitten tuli koulusta kiusaamiskysely ja tyttäreni pohti kovasti sitä että onko hän kiusannut tätä tyttöä kun on joskus leikkinyt muiden kanssa - ja nämä muut eivät halua tyttöä leikkiin. Tyttäreni on ollut usein tosi hankalassa välikädessä näissä kaverisuhteissa. Hän haluaisi olla kaveri kaikkien kanssa. On aika hankala tilanne 10-vuotiaalle lapselle. Opettajan kanssa on tilannetta pohdittu ja tullaan varmaan vastaisuudessakin pohtimaan.

Tyttäreni on jaksanut pysyä hänen ystävänään vaikka joskus näyttää siltä että myös hän on joutunut syrjityksi tämän tytön takia. Täytyy huolehtia siitä ettei hän liikaa syyllistä itseään jos esim. meneekin muiden kanssa. Hän ei voi olla kuitenkaan vastuussa tästä tytöstä.



Ei voi välillä kuin ihmetellä näitä tyttöjen välisten ystävyyssuhteiden vaikeutta ja monimutkaisuutta!

Ei vanhemmat voi aina lakaista tietä ja kasvattaa "pumpulissa".

Ei tietenkään ole kiva ettei ole kavereita, mutta sama syrjiminen ja kaverien valikointi jatkuu hamaan hautaan saakka. Työpaikoillakin on omat porukkansa ja osaa syrjitään ulkonäön, käytöksen ym. seikan vuoksi. Niin se vain menee.

Pettymykset kasvattaa luonnetta ja sitä parempi mitä nuorempana sen taidon oppii.

kaverisynttäreitä ja kutsuneet luokkakavereita kylään silloin ekaluokalla?

Melkein joka päivä, tai ainakin muutaman kerran viikossa.

Kaverisynttäreitä ei eskarissa vietetty, mutta ekalla kutsuttiin kaverit "kesän alottajaisiin", synttärit kun ovat keskellä kesälomaa ja me kaukana kaupungista.



Nykyään tytöllä ei ole edes intoa ketään kutsua, vaikka kehotankin. On vissiin se kynnys aika korkeaksi kasvanut..=(



Sitten ekan luokan loppusyksystä tilanne muuttui. Tyttö vaan rupesi puhumaan, ettei ole kavereita, eikä kukaan suostu ottamaan kolmanneksi pyöräksi. Kaikki vaan leikkivät kahdestaan.



ap

Pojilla juuri se kiusattu ja pois jätetty saattaa oireilla sitten riehumalla ja lyömälläkin, mitä se auttaa, että sitten sitä syrjimistä jatketaan. Parempi olisi juuri yrittää tälle syrjitylle saada kavereita, ja kutsua kotiin vaikka leikkimään, jotta kaverisuhteita syntyisi, ja lyöminen vähenisi.

mutta poika on 4 lk, antoi kortin kaikille muille pojille, paitsi ei yhdelle. Suostuin, arvatkaa miksi? Siksi, että tämä kortiton on se, joka aina lyö. Mitäpä sellaiselle korttia antamaan...

että välitunilla on leikittävä koko luokan tyttöjen yhdessä. Tosin luokassa oli vain 5 tyttöä, joista meidän tyttö se pariton. Nyt tokalla onneksi muuttikin uusi tyttö luokalla ja meidänkin tyttö sai parin.

tällaiset koulussa korttien jakelut. Näin toimitaan esim. eräissä päivälodeissa kun lapset kutsuvat synttäreille kutsukorteilla ja kaikki ei ole tervetulleita. Kortit kielletään täysin.



Koulussa ei myöskään lapset saa päättää kenen vieressä istutaan. Poikien ja tyttöjen tulisikin istua sekajärjestyksessä. Opettaja valitsee, koska hän näkee miten se pakka pitää sekoittaa.



Kun opetellaan huomaavaisuutta, niin viikottain lapselle arvotaan salainen kaveri. Kukaan ei saa tietää kuka kaveri on paitsi arvan nostaja. Viikon kuluttua yritetään arvata toisten salaisia kavereita. Tuon viikon aikana tulee olla kaverille huomaavainen ja kiltti ottaa mukaan juttuihin jne...Seuraavalla viikolla tehdään uusi arvonta. Tätä leikkiä leikitään kunnes tilanne on rauhottunut.Opitaan tuntemaan ja sietämään toisten erilaisuutta.



Aikuiset ohjaavat kasvatuksella lapsia oikeaan.

Ei vanhemmat voi aina lakaista tietä ja kasvattaa "pumpulissa".

Ei tietenkään ole kiva ettei ole kavereita, mutta sama syrjiminen ja kaverien valikointi jatkuu hamaan hautaan saakka. Työpaikoillakin on omat porukkansa ja osaa syrjitään ulkonäön, käytöksen ym. seikan vuoksi. Niin se vain menee.

Pettymykset kasvattaa luonnetta ja sitä parempi mitä nuorempana sen taidon oppii.

Käytännössä hyväksytään kiusaaminen (jos kohteena ei ole oma lapsi) sillä varjolla, että se muka opettaa pettymystensietokykyä. Mun mielestä pettymysten järjestämisen sijaan pitäisi opettaa lapsille kohteliaisuutta, hyviä tapoja ja "pakkososiaalisuutta".

Vaikkei kaikkien kanssa voikaan olla kaveri, niin työelämässäkin pitää yleensä pystyä tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Syrjiminen jatkuu, jos sen antaa jatkua. Kavereita voi valikoida syrjimättä ketään.

Vierailija - 19.12.2008 11:36 (ID 1139304)





Ei liity alkup. viestiin,



mutta poika on 4 lk, antoi kortin kaikille muille pojille, paitsi ei yhdelle. Suostuin, arvatkaa miksi? Siksi, että tämä kortiton on se, joka aina lyö. Mitäpä sellaiselle korttia antamaan...