Naiset; mikä teitä vaivaa?!! Annatte miestenne kohdella teitä TODELLA HUONOSTI

niin,mä sain tuosta tänä keväänä tarpeekseni.....

Jos mieheni vihjailisi esim painostani niin sanoisin suoraan että miksi sulla on noin pieni muna tms...

Mies valitti kodin siisteydestä, ruoasta, painostani (paino palautunut normaaliksi puolen vuoden sisällä synnytyksistä ja painoindeksi on 23) ja milloin mistäkin. Lisäksi ei vaivautunut edes onnittelemaan, kun sain toisen lapsen syntymän jälkeen maisterin paperit!! Oli siis pienet valmistujaisjuhlat lähisukulaisten kesken, mutta oma mies ei edes halannut! Kaiken lisäksi mies väitti, että käytän kaikki hänen rahansa. Unohti vissiin, että kaikki rahat menivät ihan kummaltakin ja lisäksi minulla oli selvästi häntä parempi palkka...



Juu, ei ole ikävä noita aikoja!

miten ap ehdotat, että tilannetta parannetaan?



- jätä se paska mies (eli hoidat sitten sen tulonhankinnankin yksin yh:na pikkutaaperoperheessä, saapi heittää hyvästit hoitovapaille samantien)

- nalkuta miehelle, kiristä (=älä anna seksiä?) - lopputuloksena jatkuva riitely ja mies pysyttelee entistä enemmän poissa kotoa kun viihtyy siellä entistä vähemmän

- älä tee kotitöitä - lopputuloksena että elät lasten kanssa kaaoksen keskellä ja mies taas viihtyy yhä enemmän poissa kotoa ettei vaan joudu tekemään kotitöitä



Mitä keinoja on käytettävissä ap?

eli kuinka olette saaneet lasten huoltajuusasiat hoitumaan eron jälkeen?[





i]Mies valitti kodin siisteydestä, ruoasta, painostani (paino palautunut normaaliksi puolen vuoden sisällä synnytyksistä ja painoindeksi on 23) ja milloin mistäkin. Lisäksi ei vaivautunut edes onnittelemaan, kun sain toisen lapsen syntymän jälkeen maisterin paperit!! Oli siis pienet valmistujaisjuhlat lähisukulaisten kesken, mutta oma mies ei edes halannut! Kaiken lisäksi mies väitti, että käytän kaikki hänen rahansa. Unohti vissiin, että kaikki rahat menivät ihan kummaltakin ja lisäksi minulla oli selvästi häntä parempi palkka...



Juu, ei ole ikävä noita aikoja!

[/quote]

Mulla oli sentään mies joka osallistui hyvinkin kotitöihin. Laittoi ruokaa, siivosi ja pesi pyykkiä. Mutta harjoitti henkistä väkivaltaa rankemman päälle, oli väkivaltainen ja lopulta yritti vilkuilla, olisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen.



Kävimme jossakin terapiassa, puhuimme ja puhuimme - ei tulosta. Siksi halusin miehestä eroon.



Jollakin on ehkä se tilanne, että oikeasti mieheen voi vaikuttaa. Jos äijä ei osallistu kotitöihin, niin kovat keinot käyttöön. "Olen yrittänyt puhua sille, mutta ei se kuuntele" argumentoidaan täällä. No, jos parisuhde on tuossa jamassa niin onko muuta vaihtoehtoa kuin ero?



Yh:na ei ole helppoa. Ei tietenkään. Rahaa on käytettävissä vähemmän, ei ehkä pysty hoitamaan lapsia kotona niin pitkään kuin haluaisi jne.. Mutta elämässä ei voi saada kaikkea! Joku asia on toisesta ehkä pois.



Kyllä minusta oikeana yksinhuoltajana on parempi olla kuin yksinhuoltajana parisuhteessa - kuten täällä moni tuntuu olevan. Rahan vuoksi en katselisi huonoa liittoa päivääkään ja huolestuttavaa on se, jos joku oikeasti riutuu huonossa suhteessa siksi, että talous heikkenee jos eroaa.



ap

pakko lisätä tähän keskusteluun yksi pointti.. En minäkään tykkäisi jos mieheni huomauttelisi painostani (mitä hän ei tee) tai siivoamisesta kotona... On meinaa jonkin verran kotona ihan yksinään lastenkin kanssa niin tajuaa miten rankkaa on.

Mutta myönnän kyllä sen, että JOSKUS kyllä valittaa kodin siisteydestä silti. Ja välillä se ärsyttää ja välillä huomaan että on ihan perusteltua.. jos olen unohtunut lukemaan lehteä tms. Mutta olen huomannut tässä elossa, että tulee hyviä ja tulee niitä huonoja kausia.. Esim. pari kuukautta sitten oli seksielämä aivan kuollut ja olin aivan loppu imetykseen ja yövalvomiseen jne.. Nyt On suorastaan vipinää ja ihanaa kun on!! :)

kodin siisteydestä eikä muustakaan. Jos voivottelen, että pitäis viikkosiivous jaksaa tehdä, tekisitkö sen tai sen osan siivouksesta, niin vastaus on: "Voi täällähän on ihan siistiä, näkisitpä millaisessa sotkussa jotkut elävät.".



t:5