Auttakaa..Itse olen tämän aiheuttanut, nyt kaipaan apua!

Hei,

Voi hyvänen aika, mitä olen itse itselleni aiheuttanut tänä syksynä...

Olen naimisissa ja tapasin vanhan poikaystäväni viime kesänä, olemme olleet tiiviissä tekemisissä siitä asti tekstiviestein ja kolme kertaa olemme tavanneetkin,välimatkaa meillä on 600km, myös ko. mies on naimisissa.



Olen 38-vuotias ja voi hyvänen aika, kun tämä on ollut raskasta...Kauhea syyllisyys on vaivannut monta viikkoa, olen varmaan ollut todella omituinen koko syksyn, poissaoleva. Lapsia minulla on 2, 13-v ja 17-v. En suosittele kenellekään tällaista.



Nyt minun pitäisi päästä toisesta miehestä "eroon". auttakaa! Olen suunnattoman rakastunut ko. mieheen ja hän on minuun, mutta ei tästä mitään tule! Sekoittaisimme elämämme ja monen muunkin ihmisen elämän - ko. miehelläkin on 3 lasta. Hänen vaimonsa ei oletettavastikaan ainakaan "virallisesti" tiedä, mutta on kuulemma jotain kysellyt - leikin varjolla. Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt miestäni, eikä hänkään vaimoaan.



Auttakaa...

joten auta nyt itse itseäsi.

Olen kuin pahainen "teini", minusta tuntuu, etten voi elää ilman tätä miestä.. Olen ollut naimisissa 16 vuotta ja tietenkin tietyt tunteet ovat ilmeisesti "väljähtyneet". Nyt kun olen saanut kokea tuollaista hieman utopistista huumaa, tuntuu, etten voi elää ilman..



Yritimme lopettaa jo kertaalleen viikon jälkeen, mutta ei siitä mitään tullut, masennuin jo silloin. Olin ennen hieman liiankin järkevä..mutta järki on "sulanut" pahasti tämän syksyn aikana. Mies ei tunnu tuntevan niin pahaa syyllisyyttä kuin minä. Mies asuu eräässä pienessä Keski-Uudenmaan kaupungissa.

Ei tuosta helpolla yli pääse.

Tämän toisen miehen rakastaminen ei johda mihinkään. Tiedän, että hän rakastaa minua.

Mikään ei tunnu täällä kotona enää miltään. Ei mikään. Kun sitten kaksi viikkoa sitten todela tuli viimeinen niitti tuohon pettämiseen eli harrastin toisen miehen kanssa seksiä koko yön, tuntuu todella pahalta. En ole ollut enää tasapainossa sen jälkeen. Tuntuu todella likaiselta. Olin ajatellut olevani jotenkin "pahempi", ettei se tuntuisikaan niin pahalta. Mutta tuntuu se, kauhealta! Tämä toinen mies ei tunnu katuvan, puhuimme näistä asioista jo aikaa sitten syksyllä.



Mistä saisin apua, auttakaa oikeasti, Olen pilannut ihan kaikki. Eikö ko. miehen vaimo muka huomaa?

Itsellä oli aika tavalla samantyyppinen tilanne viime vuonna. Näin exää 15 vuoden jälkeen eka kertaa baarissa ja jotenkin päädyttiin saman peiton alle. Olin käymässä syntymäpaikkakunnalla vierailulla vanhempieni luona lasteni kanssa, mieheni oli jäänyt kotiin töiden takia.



Siitä sitten alkoi vuoden kestävä peittelyleikki. Joka onneksi loppui viime kesänä. Minulla olivat juuri nuo samat tunteet pinnalla niin kuin sinullakin nyt, perhosia mahassa, kielletyn hedelmän maku yms. Exäni ei silloin seurustellut, eli olin yksin pettäjänä liikkeellä. Tapasimme kolme kertaa vuoden aikana, muuten tekstareita, soittoja, sähköpostia melkein päivittäin. Mieheni on työn puolesta paljon pois kotoa, en tiedä aavistiko hän edes suhteestani, Ei ole tähän päivään asti mitään sanonut.



Tilanteen pelasti exä joka rakastui toiseen naiseen, ja tätä kunnioittaen lopetti suhteen kanssani. Olin shokissa ekat pari kuukautta, vaikka olin toisaalta mielessäni rukoillut jotain tämän suuntaista loppua asialle. En olisi varmaankaan itse voinut lopettaa suhdetta, ja onneksi se loppu tuli sitten exän puolelta. Hän oli monta kertaa puhunut sitä ennen yhteisestä tulevaisuudesta, mutta minä en voinut enkä halunnut ajatella asiaa sen pidemmälle.



Olen edelleenkin naimissa saman miehen kanssa, ja jotenkin olemme päässeet vuoden aikana taas lähentymään. Lapset kasvavat, ja omaa aikaa löytyy vähän enemmän käyttöön. Se auttaa asiaa tosi paljon.



En jaksa alkaa puolustelemaan itseäni että minkä syiden takia aloin tuommoiseen salasuhteeseen, mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli aikamoista kynttilöiden polttamista molemmista päistä. Ennemmin tai myöhemmin olisi mieheni saanut tietää asiasta ja silloin lopputulos olisi ollut erilainen. Nykyisin häpeän asiaa todella paljon, vaikkakin ajattelen exääni vieläkin silloin tällöin haikeana. En ole kertonut asiasta kenellekään, joskus tuntuu että haluaisin kertoa miehelleni, mutta en uskalla..



Lopeta se suhde, kun ei ole vielä liian myöhäistä. Alussa se tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat.

Jos sorrut pettämiseen, älä tunnusta. Kärsi itse omat sotkusi, älä kaada niitä toisen niskaan.

Been there, done that

Älä kerro miehellesi, juttuhan on ohitse. Kaikkien kannalta on parempi, että kestät ne silloin tällöin kalvavat omantunnon tuskat. Ei hän siitä tiedosta ilostuisi, eikä se mitään auttaisi. Sellaista sattuu, onneksi tuo päättyi noin.

Minäkään en enää tahdo edes sietää miestäni enkä edes lapsiani, kun koko ajan vaan ajattelen erästä toista. Vielä hullummaksi asian tekee se, että ko. mies on vain kolme vuotta vanhempi kuin oma vanhin poikani. En ole pettänyt enkä edes sanonut ääneen ihastukselleni mitä tunnen. Mutta molemmin puolin taidamme kyllä tietää mikä virta välillämme kulkee. Ja hakeudumme aina toistemme seuraan. Toivotaan että kumpikaan ei ikinä uskalla tehdä aloitetta ja tämä kuivuu vähitellen itsekseen kasaan...

että kyseessä on EX-POIKAYSTÄVÄ...

Yritähän muistella niitä syitä ja pidä järki kädessä. Tuosta ei hyvät heilu.



Toinen juttu, minkä voit lopettaa, on vihjailu tuosta miehestä täällä. "Asuu siellä ja siellä" ja "miehen vaimo on puhunut tällaista", todella lapsellista. Selvästi haluat, että mies eroaa ensin ja taatusti hälle sitten kelpaat, jos/kun itse eroat.

Olehan nyt rehellinen itsellesikin.

Mitä tahdot tehdä?

ihastuttavia, häikäiseviä ihmisiä on maailma pullollaan. Niitä voi ikänsä bongailla ja fiilistellä siinä. Myös voi löytää omastaan sen urhopuolen. se vasta itseensä uskovaa naista vaatiikin: ihastua omaansa!! Ja täysillä! Varmaan on uljas ja häikäisevä se exä-rakastaja, mutta ihminen se on siinä kuin muutkin. suutele suulle ja toivota ihanaa loppuelämää. Sä löydät sen huippumiehen omastasikin.