Kertokaa kuinka onnelliseksi elämänne muuttui kun pääsitte omakotitaloon?

mä en osaa sanoa tohon mitäänkun me on aina asuttu omakotitalossa - ollaan kyllä myös aina oltu iloisia ja tyytyväisiä. Mutta sen voin sanoa, että kun ostettiin lisäksi kesämökki, meistä tuli NIIN paljon vielä onnellisempiä ja tyytyväisempiä ja parisuhdekin täydellistyi.

Liikaa hommia, hirveät asumismenot, vaikka kaiken joutui tekemään itse. Ärsyttävä naapuri. Lapsille ei kavereita jne...



Onni alkoi, kun päästiin takaisin kerrostaloon, missä julkiset pelaa, kauppa ja päiväkoti kävelymatkan päässä, lapsella pihalla kavereita, huoltoyhtiö hoitaa pihat jne... jne...

vuosia halusin ja pääsin "maalle" omakotitaloon. Sitten tuli vuosien odotuksen jälkeen vihdoin lapsi ja kuinka raskaaksi maalla asuminen muuttuikin. Mies reissuhommissa eli kuka tekee kaikki hommat. Kauppakäynnissä vierätää toista tuntia, ketään leikkikaveria ei lähdellä. autolla sahattava leikkipuistoon, jossa myöskin tosi kuollutta. nyt haaveissa päästä kaupunkiin. tätä en olisi muutama vuosi sitten itsekään uskonut

Rakennusavaihe pienten lasten kanssa oli yhtä h:ttiä, mies oli aina väsynyt, töiden jälkeen raksalle. Uudella paikkakunnalla ei ollut mitään sosiaalista verkostoa, välimatkat palveluihin oli pitkät, kaverit kaikki satojen kilsojen päässä. Pihatyöt jäi tekemättä, ei jaksettu. Riideltiin joka asiasta ja loppujen lopuksi hieno uusi talo meni myyntiin kun erottiin.

kysyy kakkonen, jonka okt on kaupungissa kävelymatkan päässä palveluista (paitsi kaupat, päiväkodit ja koulut, myös ravintolat, elokuvateatterit, teatterit, taidenäyttelyt, oopperat (no ei kovin montaa opperaa vuodessa muttakuitenkin) jne



Kuka käskee rakentaa jonnekin hevonkuuseen?

Meillekin sattui kauheat naapurit, ei jaksettu eikä oikein osattukaan tehdä remonttia. Myytin pois ja muutettiin kerrostaloon. Asumiskulut puolittuivat ja elämä on paljon helpompaa.

+ oma piha (=helppo ulkoilla lasten kanssa)

+ omat seinät, ei seinänaapureita

+ kenelläkään ei ole oikeutta meidän pihaan eli ei tarvitse jakaa tilaa vieraiden kanssa

+ valtuus tehdä enemmän muutoksia asunnon suhteen kuin asuntoyhtiössä

+ ei yhtiövastikkeita/velkoja



- remonteista vastuussa yksin

- pihan hoito (kolaaminen, nurmikon leikkuu yms) tehtävä aina itse



Meidän parisuhde on kokenut kovia päiviä remonttien aikoihin varsinkin kun juuri silloin oli pienet lapset mutta en enää vaihtaisi kerrostaloon tai muihin asuntoyhtiöihin.

kerrostaloon mut saa vain kilon palasina enää..



Muuten nyt suhde ei niin kaksinen ole, mutta jos ero tulee niin ei se omakotitalosta johdu. Mies muuttakoon siinä tapauksessa pois, minä en lähde. Selviän omakotitalon töistä yksin ilman ongelmia.

Elämä helpottui tosi paljon kun kaikki huoneet olivat samassa kerroksessa. Asumiskulut oli ihan sopivat kun ostimme niin pienen talon, ettei laina oikeastaan suurentunut. Oli ihanaa kun lapset saivat ulkoilla omalla pihalla ja lähimpään puistoonkin oli muutaman minuutin matka, jos halusi vaihtelua. Kun hoitovapaa päättyi ja menin töihin, otimme lisää lainaa ja ostimme suuremman omakotitalon. Ei uutta eikä kallista vaan sopivan kokoisen ja vähän vanhemman. Ihanaa on kun lapset saa leikkiä rauhassa omalla pihalla. Emme asu maalla vaan 5 km kaupungin keskustasta ja kaikki palvelut on tässä lähellä. Päiväkotiin ja kouluun ja kioskille vain muutaman minuutin matka. Kauppaan kävelee 10 min.

ja noin vuosi mennyt ja ihan kamalasti huolta jne.Aluksi ihan paineessa kaikista mahdollisista vioista ja me ollaan niin kärsimättömiä kaikkien korjausten je remonttien suhteen....Muuten kivaa mutta peruisin koko asian lähinnä tuon ekan vuoden huolten määrän vuoksi. Nyt luulen että olemme jo voiton puolella:)

Vastuu kaikesta rempasta rasittaa paljon. ei jaksaisi millään. Toisaalta on aina kotona harrastusta, eli ei käy aika pitkäksi tekevälle, heh.



Paljon huolettomampaa on asua rivitalossa tai kerrostalossa. Voi soittaa isännöitsijälle tai huoltomiehelle heti, jos joku reistaa ja julkisivu-, putki yms remontit teetetään ulkopuolisella kimpassa. (Omakotitalossa tulee niin paljon kalliimmaksi, että ei raaski)



Ok-talon etu on naapurit sikäli, ettei mikään pianonsoitoitto häiritse.

Rivitalossa ollaan sosiaalisempia.

voi mitään - varsinkaan jos se talo pitää ensin rakentaa kaksin mutta hyvän parantaa varmasti:) Olemme rakentaneet jo 2 taloa ja nauttineet suunnattomasti. Toki tähän ainaiseen tekemiseen väsyy mutta makoilu sohvalla takan edessä lapset kainalossa korvaa sen kaiken moninkertaisesti. Minun mielestäni kaiken sen uurastamisen ja jokaisen velkaeuron arvoinen.

Nyt kaipaan takaisin paritaloon, tai rivitaloon!!!



Omakotitalon hoitamisessa menee aikaa... vaikka olisi uusi. Ja kun on huoneita, niin tavaraakin kertyy ihan liikaa! Mikään ei pysy järjestyksessä. Haluan takaisin 150neliöstä 85 neliöön!!!

kun oopperakin kävelymatkan päässä?

olen ilmoittanut, että omakotitaloon en muuta.

Rivaria voin harkita, paritaloa pitkin hampain.



T: Laiskuri

tuli plussaa seuraavista asioista:



-oma rauha. Rivarissa ei päässyt koskaan 3 metriä autosta kotiovelle ilman että jollain oli jotain udeltavaa tai rupateltavaa.

-muutettiin myös lähemmäksi keskustaa ja silti rauhallisemmalle alueelle

-kunnolliset säilytys- ja varastotilat, ei enää täyteen ahdettuja huoneita. Siivoustarve harveni ja siivous helpottui.

-vuorotyöläisenä yläkerrassa riittävän hiljaista nukkumiseen vaikka toinen olisi hereillä alhaalla

-wc:tä ja saunaa voi käyttää yhtä aikaa. Rivarissa oli vain yksi wc-pesuhuone-sauna, joka oli aina saunan jälkeen kuuma ja höyryssä.

-kotimme on nyt kauniimpi, koska omaan kotiin haluttiin panostaa ja sisustaa ihan erilailla kun rivariin josta kuitenkin muutetaan.

Itse asuin ensimmäiset 23vuotta kerrostalossa, tämän jälkeen ostimme mieheni kanssa omakotitalon ja pitää kyllä sanoa että alun "oudoksumisen" jälkeen elämä omakotitalossa on PAAAAALJON ihanampaa kuin kerrostalossa. Meillä kaksi lasta, kolmas tulossa ja ihanaa kun on oma piha, lapset voi laittaa keskenäänkin pihalle sillä aikaa kun itse pukeutuu.

Sisällä kotona ei tarvitse miettiä että häiriintyykö naapurit mahdollisesta melusta, ei tarvii jatkuvasti komentaa lapsia olemaan hiljaa "älä hypi, alakerran setä hermostuu" "älkää juosko" " nyt hiukan hiljempaa" jne.

Asumiskustannukset tietysti nousivat vuokra-asumisesta jonkin verran, mutta kyllä tämä on sen arvoista ja lisäks tää on meidän oma sitten ku laina on maksettu :o)



Tuleehan sitä negatiivisiakin juttuja, esim jos jokin menee rikki tai pitää remontoida, vastuu on itellä eikä voi vaan rimpauttaa talkkarille, että tuuppas korjaa meidän wc-pönttö kun se vuotaa.

Lisäksi pihalla riittää hommia, on lumenluontia, nurmikon leikkuuta, haravointia jne mut mä ainakin tykkään kun ulkona on jotaan tekemistä ja saa vielä hyötyliikuntaakin.



Suosittelen siis lämpimästi omakotitaloon muuttamista, itse olen ollut TODELLA tyytyväinen ja kerrostalolähiöt ahdistaa nykyään, voi vaan huokasta helpotuksesta ettei enää tarvii semmosessa asua.



Lisäks meillä on mukavat naapurit, asutaan metsän laidalla mutta keskellä kaupunkia :o) Palvelut on kävelymatkan päässä mutta silti alue on todella rauhallista eikä meillä ole kuin kaksi lähinaapuria.

Kiva oli raskaana ajaa nurmikkoa, lakaista lehtiä ja viimesillään kolata lunta.

Hiukan lisääntyi kotityöt, kun miestä ei saanut tekemään mitään. Jonkunhan ne oli tehtävä. Remontia remontin perään. Koko ajan ilmeni jotain mikä piti remontoida pikaisesti. Siivottavaakin riitti.



Parisuhde huononi niin että erottiin lopulta.



Kauhea vahtiminen oli lapsessakin ettei pihalta karannut eli mitään pihatöitä ei voinut tehdä jos piti lasta samalla vahtia.



Rivitalossa on kiva asua, jos naapurit siedettäviä.

vaikuttaa parisuhteeseen :) Kaatuu jos kaatuu.

Me asutaan omakotitalossa, iso oma piha, oma rauha! Ei tartte miettiä että mitä naapurit ajattelee jos poikakin leikkii kova äänisesti :) Ja kun vielä toinen tulossa. Matkaa meillä kyllä tuonne kylälle on 8km, mutta ei se minua haittaa ajaa autolla :) Ja ihan sillä asutaan "metsän" keskellä, pienellä sivukylällä kun meillä on maatila. Ei ainakaan naapurit häiriinny paskan tuoksun takia :D:D

itse oon asunut kerrostalossa, ja voi sanoa että lapsen kanssa en sellaisessa asuisi jos ei ole hissiä. Rivari voisi siinä ja siinä mennä, mutta mieluummin ei :)