Mitä ajattelisit jos ystäväsi kertoisi että hänen lapsensa on saanut alkunsa

Läheinen ystäväsi kertoi sinulle vasta kun lapsi oli jo 2-vuotias?



Hmm.. Ehkä tilanne oli vaikea silloin kun lasta on haluttu eikä sitä olekaan normaalilla menettelyllä saatu, ymmärtäisin ystävää, että hänen on ollut vaikeaa kertoa asiasta, ehkä hän on miettinyt miten asiaan suhtaudutaan ehkä heidän on itse pitänyt sulatella ja totutella asiaan ja lapseen yms... Asia ei missään nimessä muuttaisi ystävyytemme luottamussuhdetta mitenkään, päin vastoin olisin kiitollinen luottamuksesta, että hän kuitenkin kertoi. Asia on varmasti vaivannut hänen mieltään.

Ja että asia lienee ollut vaikea vanhemmille kun ovat vasta kertoneet nyt asiasta. Tosin en koe että tuo on asia joka pitäisi edes kertoa ulkopuolisille.

Varmaan ajattelisin, että onpa ollut kipeä paikka, kun vasta nyt kertoi.

ja sitten ajattelisin että hyvä kun onnistui.

ja numero nelonen hoi!!! meidänkin lapsi on adoptoitu ja kyllä sitä pitää ihan 110%:sesti omana. Juuri tuollaiset moukat päästää suustaan mitä sattuu, meidänkin kohdalla on törmännyt jos jonkinmoisiin pölkkypäisiin. Ihmiset eivät todellakaan ajattele ensin mitä sanovat tyyliin " ai niin mä en muistanut, että x ei olekaan teidän oma lapsi"... ja vastaavat, että ettekö halunneet omia??

enkä sen kummempaa.

ja sitten ajattelisin että hyvä kun onnistui.

ja kertoisin sitten ehkäpä että niin minunkin lapseni ovat saaneet alkunsa =). Me emme ole kertoneet kuin siskolleni, joka munasolut luovutti.

Omat lapset luovutetuista siittiöistä emmekä sitä muille kovinkaan paljoa ole kertoneet. Juuri nyt en edes muista, tietääkö siskoni - apua. Kaksi muuta ystävätärtä tietää, mutta sitten muut: isovanhemmat, sukulaiset, ystävät, niin ei ole kerrottu eikä kerrota. Ei valehdellakaan, mutta valkoisia valheita silmien värin sopivuudesta kyllä on kerrottu.

ei herätä mitään tunteita.

siinäpä on todella toivottu lapsi. ehkä ynnäisin äkkiä mielessäni että voisiko olla minun luovuttamani munasolut.

saada lasta. Takana on varmaan lapsettomuutta ja viimein lapsi on saatu aikaan luovuteltuilla munasoluilla (mikä sinänsä on hieno asia heille), mutta miksi ystävä ei ole halunnut uskoutua ongelmistaan lähimmilleen.

ja hartaasti ja aiempi lapsettomuus oli varmasti ollut kipeä paikka. En ottaisi itseeni enkä miettisi, miksi minulle ei ole kerrottu aiemmin tilanteesta, sillä voin vain kuvitella sitä surun määrää, mitä lapsettomuus on aiheuttanut - sitä kun en ole itse kokenut. Onnea perheelle!